Edellisessä blogissani käsittelin Jumalan luonnetta ja lähinnä sitä kuinka Hän on rakkaus ja hyvä. Lupasin että käsittelen tässä blogissa kahta ”hyvää” luonteenpiirrettä, joita ei Jumalalla ole vaikka monet näin väitettävät tai luulevat.
Totesin jo, että kaikki Jumalassa on hyvää. Onko kaikki hyvä Jumalassa on filosofinen kysymys siksi, että pitäisi määritellä mikä on hyvä ja voiko jokin luonteenpiirre olla hyvä, jos se ei sisälly Jumalan luonteeseen. Lähden kuitenkin rohkeasti esittämän ja perustelen kahta ominaisuutta, joita pidetään yleisesti hyvyyksinä, mutta joihin Jumala ei sitoudu. Hän on näitä ”hyvyyksiä” paljon suurempi.
Ensimmäinen on suvaitsevaisuus. Tämä liitetään nykyisin yleisesti yksilön tai yhteisön positiivisiin ominaisuuksiin.
Meillä on suorastaan suvaitsevaisuuden vaatimuksen yhteiskunta. Länsimaissa vallitsee moniarvoinen yhteiskuntamalli. Tämän seurauksena on luovuttu absoluuttisen totuuden periaatteesta. Nykyisin on laajalle levinnyt käsitys totuuden subjektiivisuudesta. Kaikkea pidetään suhteellisena ja jokaisella on oma käsitys totuudesta. Kaikkia niitä pidetään yhtä arvokkaina. Useimmat tuntuvat ajatteleva, että sama se mihin ihminen uskoo, kunhan tulee uskollaan onnelliseksi. Tämä johtaa siihen, että syntiä ei saisi sanoa synniksi eikä kenenkään mielipidettä sovi sanoa vääräksi. Suvaitsevaisuus hyväksyy kaiken muun paitsi suvaitsemattomuuden. Se on ristiriidassa ehdottoman totuuden periaatteen kanssa.
Raamatun Jumala ei ole kaiken suvaitseva. Hän on totuudessaan ehdoton. Jumala kyllä antaa katuvalle synnit anteeksi, mutta se ei toki tarkoita että Hän suvaitsisi syntiä (Room. 6:23) tai useita erilaisia valheita totuuden tilalle. Sanoohan Jeesuskin itsestään: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” (Joh. 14:6)
Toinen yleisesti hyvänä pidetty periaate, jonka monet olettavat kuluvan Jumalan luonteeseen oikeudenmukaisuus. Tästä asiasta olen eri mieltä. Jos olemme tarkkoja, niin Jumala ei ole oikeudenmukainen. Tällöin sekoitetaan adjektiivit tasapuolinen ja oikeudenmukainen. Jumala nimittäin kohtelee kaikkia ihmisiä tasapuolisesti, mutta ei oikeudenmukaisesti. Tasapuolisuus on sitä, että kaikki ihmiset ovat tasavertaisessa asemassa Jumalan edessä. Ehkä juutalaisilla on lupauksen kautta erityisasema, mutta hekin pelastuvat Jeesuksen sovitustyön perusteella. Oikeudenmukaisuus ei ole sama kuin oikeus jakaa tuomioita.
Oikeudenmukaisuus on sitä, että syyllinen tuomitaan rangaistukseen ja syytön vapautetaan. Tässä asiassa olen Jumalalle kiitollinen siitä, että Hän ei ole oikeudenmukainen vaan vanhurskas ja armollinen. Pilatuksen Jeesukselle julistama tuomio on rikoshistorian suurin oikeusmurha. Barabbaan vapauttaminen vahvistaa tätä ja epäoikeudenmukaisesti ainut syytön kärsi koko maailman kaikkien ihmisten syyllisyyden. Armo ja oikeudenmukaisuus ovat jyrkästi ristiriidassa keskenään.
Monet jumalankieltäjät torjuvat pelastusanoman, koska kokevat Jumalan epäoikeudenmukaiseksi. Myös jotkut uskovaiset tuskailevat kysyen miksi hyvä ja kaikkivaltias Jumala ei puutu vääryyteen vaan sallii sen. Kysymykseen ei ole tyhjentävää vastausta, mutta jos edellytän Jumalalta oikeudenmukaisuutta, joudun alistumaan sen seurauksena lainmukaisen tuomion alle. Lakia en pysty täyttämään ja siksi on hienoa ottaa vastaan armo.
On mielenkiintoista, että vuoden 1933/1938 raamatussa oikeudenmukaisuus on mainittu vain kerran (Hebr 2:2). Sana on kreikaksi endikos, joka on UT:n alkutekstissä 2 kertaa (Room3:8) Näissä teksteissä viitataan siihen, että synnin tekijä saa oikeudenmukaisen/ansaitun palkkansa. Jumalalla on oikeus tuomita ihmiset sanansa perusteella, mutta näissäkään ei lue, että Jumala olisi oikeudenmukainen.
Sen sijaan vuoden 1992 raamatunkäännöksessä oikeudenmukaisuus on mainittu 31 jakeessa. Muutos verrattuna edelliseen käännökseen johtuu useassa kohdassa siitä, että 1933/38 Raamatun sana vanhurskas ”dikaios” on käännetty sanalla ”oikeudenmukainen”. Näin on esim. jakeessasa: Room 2:5. Lähes aina kun Raamatussa puhutaan Jumalan vanhurskaudesta, käytetään sanaa dikaios. Se esiintyy Raamatussa kymmeniä kertoja ja on keskeisimpiä termejä. Käsitteenä vanhurskas on vanhahtava ja vaikeaselkoinen. Sitä ei juuri käytetä arkikielessä. Ehkä se on siksi haluttu korvata sanalla oikeudenmukainen. Vanhurskas ihminen on uskon kautta pelastettu ja siksi Jumalan edessä syytön. Jumala on vanhurskas, koska Hän antaa synnit anteeksi jokaiselle uskovalle Jeesuksen sovituksen ja Sanan lupauksen perusteella. Jos käytetään vanhurskaan tilalla sanaa oikeudenmukainen, tehdään käännösvirhe. Kun Jumalan edessä Jeesukseen uskovat kerran tuomitaan syyttömiksi ja vapautetaan synnin tuomiosta, ei kyse ole suinkaan Jumalan oikeudenmukaisuudesta. Kyse on Jumalan vanhurskaudesta ja armosta.
Arto Siitonen