Kyseessä oleva aihe on erittäin haastava. Kolmiyhteinen Jumala on ääretön ja ikuinen kaikkivaltias Luoja. Omat kyvyt tämän ymmärtämiseen ovat hyvin rajallisia. Kuitenkin kaikilla on jokin käsitys Jumalasta. Vaikka se on puutteellinen, on tärkeää, että käsitys Jumalan luonteesta ja tahdosta on mahdollisimman oikea. Tässä Raamattu – Jumalan Sana on tärkein tietolähde.

Jokaisella on tietysti omasta mielestään se oikea käsitys Jumalasta. Kuitenkin eroja on kristityiksi tunnustavilla saati eri uskontojen edustajilla. Meidän tulee Pyhässä Hengessä lukea Raamatun kirjoituksia jotta käsitystämme Jumalan luonteesta perustuisi totuudelle eli Sanan pohjalle eikä omiin luuloihin, yleiseen mielipiteeseen tai edes kokemuksiin.

Tämä ja seuraava blogi kuuluvat siten yhteen, kerron niissä joitakin yllättäviäkin asioita Jumalan luonteesta. Perustelen omat näkemykseni Raamatulla. Arvostelkoon kukin pitääkö sanomani yhtä totuuden kanssa.

Jumalan perusluonne on mielestäni lauseissa: ”Jumala on rakkaus” tai ”Jumala on hyvä”. Rakkaus esiintyy Raamatussa satoja kertoja. Ehkä selvimmin se näkyy ns. pienoisevankeliumissa: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainoan poikansa, ettei yksikään joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” Joh. 3:16. Tämä lause on tiettävästi käännetty useammalle maailman kielelle kuin mikään muu lause tai ajatus. Tällaista kaikkensa antavaa Jumalan agape- rakkautta ei esiinny tietääkseni missään uskonnossa. Se on kristinuskon erityispiirre. Alkukielisessä Raamatussa on kolme muutakin rakkautta tarkoittavaa sanaa, mutta agabe on kaikkein pyynteettömin rakkauden muoto. Sillä on ei ole tekemistä tunteiden, nautintojen tai itsensä rakastamisen kanssa. Se on ennen kaikkea tekoja toisen hyväksi.

Toinen Jumalan luonnetta kuvaava adjektiivi on ”hyvä”. Rakkaus on ja hyvä ovat rinnakkaissanoja. Jos on hyvä niin rakastaa, jos rakastaa niin tekee hyvää. Ruotsin ja englannin kielissä Jumala muistuttaa sanaa hyvä: (Gud-god, God-good). Sen sijaan suomen kielessä, joka kyllä on kaunis kieli, käytetään kaikkivaltiaasta nimitystä Jumala, joka helposti tuo mieleen adjektiivin ”julma”. Jumala voi toisinaan tuntua ankaralta mutta julmuus ei kuulu kristittyjen Jumalan luonteenpiirteisiin. Jumala on tietenkin sama kaikilla kielillä, mutta suomalaisille Jumalan hyvyys ei ole ehkä yhtä selvää kuin ruotsalaisille.

Jumalan luonnetta voi kuvata monilla muillakin hyvää tarkoittavilla adjektiiveilla. Raamatusta näemme, että Jumala on mm anteeksiantava, armollinen, kaikkivaltias, luotettava, puhdas, pyhä, uskollinen, vanhurskas jne

Raamatusta löytyy lisää Jumalan hyviä luonteenpiirteitä. Jos haluat tutkia niitä voit käyttää hyväksesi nettiraamattua ja siihen liittyviä hakuohjelmia. Aiheeseen saa lisää syvyyttä vertaamalla näitä kohtia eri raamatunkäännöksissä sekä tutkimalla missä asiayhteydessä Raamatussa nämä sanat esiintyvät.

Uskon, että Jumalassa on vain hyvää. Hänessä ei ole mitään pahaa. Mutta onko Jumalan luonteessa kaikki hyvät adjektiivit? Mielestäni näin ei ole.

Yllättävää on, että joskus myös kaksi hyvää luonteenpiirrettä on ristiriidassa keskenään. Tällöin Jumalan luonteessa ei tavallaan olisikaan jotakin ”hyväksi koettua” piirrettä. Näennäinen ristiriita voi johtua siitä, että yleinen mielipide yhteiskunnassa eroaa Sanan näkemyksestä siinä mikä on hyvää ja mikä ei ole. Tai sitten jokin ”hyvyys” on toista suurempi.

– Tai voihan se olla niinkin, että tämän blogin kirjoittaja on ymmärtänyt jotain väärin

Näitä asioita havainnollistan parilla esimerkillä seuraavassa blogissani, joka on jatkoa tälle blogi-kirjoitukselle.

Arto Siitonen