Matteus 14:26-32

“Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: ”Se on aave”, ja huusivat pelosta. Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: ”Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö. Pietari vastasi hänelle ja sanoi: ”Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten.” Hän sanoi: ”Tule.” Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö. Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: ”Herra, auta minua.”
Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: ”Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?”
Ja kun he olivat astuneet venheeseen, asettui tuuli.”

Sain tästä Raamatun paikasta selkeän kuvan mieleeni, kuvan, joka kuvastaa meidän uskovaisten elämää aika ajoittain. Pietari uskalsi aluksi ottaa uskon askeleen ja pyytää Jeesukselta mahdottoman kuuloista pyyntöä: “Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten”. Jeesus vastasi pyyntöön ja sanoi “Tule”.

Kuvassa, mikä juolahti mieleeni tätä paikkaa lukiessani, Pietarin (uskon) askel veden päälle kuvasti meidän uskovaisten luottamusta ja uskoa Jumalan sanaan ja Hänen lupauksiin. Huomaamme, että Pietari tosiaan seisoi veden päällä. Sehän on kaikin tavoin mahdotonta! Mutta kaikki on Jumalalle mahdollista. Jopa fysiikan lait notkuvat Jumalan sanan alla. Pietari kuitenkin nopeasti alkoi katsomaan ympärilleen ja hän huomasi kuinka merellä tuuli kovasti ja hän varmasti myös sinä hetkenä ymmärsi (vaikkei Raamatussa suoraan näin ilmoitetakkaan) ettei veden päällä käveleminen oikeastaan ole luonnollista ja täten mahdollista. Juuri tämän kohtauksen jälkeen hän alkoi vaipua.

Tämä epäilysten sekä epävarmuuden seurauksena tapahtunut välitön uppoaminen kuvasti minulle sitä, kuinka vihollisen, ihmisten sekä omien ajatustemme ja epävarmuutemme on helppo hukuttaa meidät valheisiin, koska juuri tällaisessa tilanteessa (missä keskitymme peloissamme ennemmin ulkoisiin asioihin kuin Jeesukseen) olemme kaikkein heikoimmillamme. Vaikka vihollisen agendana on aina yrittää pitää meidät erossa Jumalasta, niin totuus on se, että hän onnistuu parhaiten siinä silloin kun katseemme ei ole enää Kristuksessa, silloin kun katsomme pois Jeesuksen puhtaista ja selkeistä sanoista. Valheiden ja päättömien ajatusten on tällöin paljon helpompi jäädä kytemään epävarmuuden ja valheen täyttämiin sydämiin.

Siksi usein, kun otamme katseemme pois Kristuksesta, Hänen sanoistaan ja lupauksistaan, koemme kaiken yhtäkkiä turhaksi ja vaikeaksi ja usein silloin myös uppoamme myös hengellisessä elämässämme. Näin ei kuitenkaan välttämättä tapahdu aina, mutta usein syynä meidän “uppoamisille” on heikkoudessamme vihollisen tai muiden ihmisten hyökkäykset, jotka suistavat meidät oikealta raiteeltamme pois. Kuitenkin meillä on toivoa. Tässäkin näemme kuinka Jeesus heti tarttui Pietarin käteen ja auttoi hänet takaisin ylös. Jeesus olisi halunnut Pietarin ennemmin uskovan Häneen (tilanteista huolimatta) kuin antautuvan ympäristön olosuhteisiin. Jeesus ei olisi koskaan antanut Pietarin hukkua, mutta Pietari oli se joka pelkäsi pahinta. Uskon, että tänäänkin Jumala haluaa hellästi muistuttaa meitä siitä, kuinka kaikista olosuhteista riippumatta Hän haluaisi meidän pitävän katseemme Hänessä, koska vain se auttaa meitä pysymään pinnalla. Vain Jeesus voi auttaa meitä. Jos sinusta tuntuu siltä, että olet uppoamassa tällä hetkellä, niin muista tämä kertomus Pietarista ja Jeesuksesta merellä. Nosta pääsi ympäriltäsi ja suuntaa katseesi takaisin Jeesukseen, missä se alunperinkin oli. Ja ole rauhassa ja tiedä, että Jeesus ojentaa aina kätensä sinua kohti, pelastamaan sinut alloista. (Jesaja 59:1) Hän ei anna sinun hukkua. Jeesus rakastaa sinua enemmän kuin kukaan muu kenet tunnet!

Hyvää alkavaa kesäkuuta ja kesää !

Joadan Sabure