Tervehdys kaikille blogin lukijoille!Olen Arto Siitonen (59 v). Uskoon tulin ateistina vuonna 1981. Kasteella kävin 1986, jona vuonna avioiduin vaimoni Marjatan (Mallu) kanssa. Jumala on uskonut meille kolme poikaa vv. 1989-93. Malmin Saalemiin liityin 1994. Olen toiminut alusta asti vapaaehtoistehtävissä.

Blogeissa kirjoittajalla on saarnaa suurempi vapaus ilmaista omia mielipiteitään. Koska blogi on kirjoitettua viestiä, siinä voi haastaa lukijoita pysähtymään pohdiskeluun. Ketään tai kenenkään mielipiteitä ei kuitenkaan sovi vähätellä. Omissa kirjoituksissani pyrin toisinaan jopa provosoimaan lukijoita tuomalla esiin myös kiistanalaisia näkemyksiä. Raamattua en kyseenalaista, mutta tulkintoja kyllä, kuitenkin välttäen turhia oppiriitoja. Kannattaa joskus pysähtyä miettimään ”itsestäänselvyyksiä” ja totuttuja tapoja. Siis miettiä miksi teen tai ajattelen juuri näin. Me olemme seurakunnan jäseninä kaikki erilaisia ihmisiä ja meillä on myös erilaisia mielipiteitä. Kuitenkin uskon perustus on kaikilla sama.

Kaksi tapaa antaa palautetta: huono ja hyvä

On olemassa eräs huono tapa käsitellä asioita. Sitä esiintyy sekä uskovilla, että ei-uskovilla. Se on erityisen ikävä ilmiö seurakunnassa siksi, että se on yleensä sävyltään negatiivista. Jo Paavalin aikana ja aikaisemminkin tähän sortuivat erityisesti vanhemmat naiset (1.Tim. 5:13), mutta sen osaavat hyvin myös nuoret ja miehet. Tähän ilmiöön on useita syitä, mutta eräs suurimmista on ihmisten kiinnostus ja arvostelun halu koskien toisten mielipiteitä tai toimintaa. Sosiaalinen media on kasvattanut tätä ilmiötä räjähdysmäisesti yhteiskunnassa. Kunnialoukkauksista ja herjauksista on tullut valitettavan yleistä kun mielipiteitä voidaan nimettömänä levittää sen avulla.

No mikäs tämä ikävä ilmiö on? No, se on tietysti juoruilu asianosaisen selän takana.

Ensimmäisen blogini aihe on juoruilu. Se voi liittyä saarnoihin, blogeihin tai yleisesti seurakunnan toimintaan. Tarkoitus voi olla hyvä eli epäkohtiin puuttuminen, mutta toimintatapa on väärä. Vaikka se olisi aluksi suhteellisen harmitonta ja aiheellista, juorulla on taipumus kerätä itseensä ilkiöitä ja pikku valheita kulkiessaan suusta korvaan tai kännykästä toiseen. Tämä johtuu siitä, että jatkaessaan kulkuaan juorun täytyy säilyttää mielenkiintonsa, jotta se pysyisi elossa.

Juoruilu ja pahan puhuminen toisesta selän takana on kuin puukottaisi toista selkään sanan veitsellä. Jeesus opettaa miten tulee menetellä jos veljesi on langennut syntiin ja mietit pitäisikö – hyvää tarkoittaen – puuttua asiaan. Hänet yritetään palauttaa uskon tielle häpäisemättä: (Matt.18: 15-18). Se on hyvä esimerkki oikeasta tavasta puuttua lähimmäisen elämään syntikysymyksessä, mutta mielestäni sitä voi soveltaa muihinkin tilanteisiin. Jos esim ystäväsi on rakastunut luonnevikaiseen narsistiin eikä ole tätä luonnevikaa huomannut, koska rakkaus on sokea ja narsisti on etevä peittämään vikansa. Tällöin voi varovasti huomauttaa asiasta, koska motiivina on ystävyys eikä pahanilkinen juoruilu.

Joskus juoruilun syy on pelko, että suoraan asianomaisille annettu palaute johtaa juoruilijan vaikeuksiin tässä ihmissuhteessa. Jeesus on tässä, kuten niin monessa muussakin, asiassa meille hyvä esimerkki. Ajatelkaapa miten Jeesus puhutteli fariseuksia. Selän takana opetuslapsiaan hän varoitti: ”Kavahtakaa fariseusten hapatusta.” (Luuk. 12:1) Mutta Herramme ei sortunut juoruiluun. Hän tiesi fariseusten sisimmän. Hän ei myöskään jättänyt ulkokullattujen fariseusten vastustamista siihen vaan Hän rohkeasti ja suoraselkäisesti sanoi kirjanoppineille ja fariseuksille päin naamaa mm. ”Te kyykäärmeiden sikiöt.” (Matt. 23:33) Hän myös perusteli kovat sanansa ja Jeesuksella oli Jumalan Poikana auktoriteetti alhaisesta yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta. Se oli ilkeästi sanottu ja fariseukset tietysti suuttuivat. Jeesuksen sanat olivat vertauskuvalisesti totta, mutta Jeesus sai myöhemmin maksaa rehellisyytensä ja rohkean julkeutensa Golgatalla.

Blogeilleni olen asettanut seuraavia tavoitteita ja toiveita. Ensiksi: ketään minulla ei ole tarkoitus loukata mielipiteilläni. Toinen toivomukseni on: Jos koet pakottavaa tarvetta antaa palautetta blogeistani, ota yhteyttä. Kolmas toiveeni on, että blogit synnyttävät ajattelua, kysymyksiä ja kannanottoja puolesta ja vastaan. Olen kiinnostunut sekä positiivisesta ja negatiivisesta palautteesta, joka osoitetaan minulle suoraan tai sähköpostin kautta. Toivon, että kirjoitukseni herättäisi jonkinlaista liikehdintää muidenkin aivoissa. Siis lyhyesti: tavoite on vuorovaikutuksen ja itsenäisen ajattelun lisääminen.

S-posti: arto.siitonen(at)hsl.fi