Tänä keväänä on kerrottu tiedotusvälineissä melko runsaasti Lapin sodan päättymisestä. Lapin sodassa suomalaiset sotajoukot joutuivat ajamaan saksalaisten sotajoukot pois maastamme. Tämä operaatio jouduttiin suorittamaan Neuvostoliiton vaatimuksesta. Suomen ja Neuvostoliiton rauhanneuvottelujen eräänä ehtona oli, että Suomen sotavoimien on karkotettava saksalaiset sotajoukot pois Suomen alueelta. Se ehto täyttyi 27. huhtikuuta 1945, kun suomalaiset sotilaat ajoivat viimeisen saksalaisen sotilaan Norjan puolelle Suomen käsivarressa.  Sota vaati uhrinsa. Sodissa kaatui n. 96 000 suomalaista ja haavoittui n. 250. 000 miestä. Yksi heistä oli Eemeli. Hän oli tullut uskoon vähän ennen tutustumistamme. Ystäväni  kertoi, miten hän oli menettänyt näkönsä kuuluisassa Mäntyvaaran taistelussa. Mäntyvaara on Kemijärveltä runsas 20 km koilliseen eli Sallaan päin. Eemelin joukkue oli ollut lepovuorossa taistelulinjojen ulkopuolella. Yllättäen venäläinen partio oli pimeässä hyökännyt suomalaisen joukko – osaston kimppuun. Kahakka oli ollut ankara. Taistelun tiimellyksessä venäläinen kranaatti oli räjähtänyt muutaman metrin etäisyydellä. Kaksi kranaatin sirpaletta oli osunut Eemelin silmiin. Nuorimies menetti näkönsä kerralla. Eemelin karua kokemusta kuunnellessani valtasi sääli, rakkaus, pelko ja kauhu mieleni. Ensi kerran sain kuulla omakohtaisen kokemuksen sodan julmuudesta. Meidän näkevien on mahdotonta ymmärtää, miltä tuntuu, kun terve nuorimies menettää hetkessä näkökykynsä. Myöhemmin olen miettinyt, mikä aisteista on ihmisille tärkein? Terveellä ihmisellä on viisi aistia: näkö-, kuulo-,tunto, maku- ja hajuaisti. Näitä asioita pohtiessani olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että näköaisti on tärkein. Kerran tätä mietiskellessäni kaivoin eri tietolähteistä tietoja ihmisen silmästä. Yllätyin valtavasti, kun luin, että ihmisen silmä koostuu n. sadasta kahdesta kymmenestäviidestä miljoonasta osasta! Mieleeni nousi ateistien usko, että kaikki näkyväinen ja olevainen on ”syntynyt” alkulimasta! Kyllä kehitysoppiin uskovilla vahva on ”usko,” kun he noin ajattelevat! Sotasokea ystäväni Eemil oli saanut henkilökohtaisen uskon Kristukseen. Se usko  ”näkyi” kaikille, jotka hänet tunsivat.

En voi unohtaa Eemeliä, joka istui joka sunnuntai uskollisesti seurakunnan kokoussalissa omalla

paikallaan neljännen penkkirivin päässä. Hänen kasvonsa olivat aina kauniissa, aurinkoisessa hymyssä. Koskaan en nähnyt häntä tyytymättömän tai happaman näköisenä. Kiitos pulpahteli vuolaasti Jeesukselle Eemelin suusta. Tunsin Eemelin hyvin. Siksi tiedn, että hänellä on toivo ja siitä, että hän saa kerran katsella tervein silmin Kuningastaan, Kristusta Hänen ihanuudessaan, kuten Jumalan sanassa luvataan. Hyvä blogin lukija: Kuinka usein sinä olet kiittänyt Jumalaa kahdesta terveestä, näkevästä silmästä? On hyvä muistaa, ettei silmien näkö ole itsestään selvyys. Näkökyky on suunnattoman arvokas lahja, joten siitä tulee kiittää Jumalaa päivittäin. Miljoonaa kertaa arvokkaampi on  hengellinen näkökyky. Sen omaava ” näkee”, että aika, jossa elämme on ” paha aika”, kuten Herran apostoli kirjeessään efesolaisille sanoo: ” Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha.” ( Ef 5: 15- 17 ” ).

Jussi Jokisaari