Vuosia sitten olin – taas kerran – Ruotsissa työmatkalla. Tiesin jo edellisiltä matkoiltani, että joudun ajamaan tuhansia kilometrejä. Siksi pyysin kaverikseni ystäväni Heimon. Hän oli asunut Tukholmassa noin 25 vuotta. Uskoin, että Heimo tuntee ruotsalaisen liikennekulttuurin, koska oli asunut siellä niin kauan. Vuosikymmenin aikana olin liikkunut paljon autolla Ruotsin eri puolilla. Mielessäni vilahti se, että ehkä neljällä silmällä näkee paremmin, kuin kahdella. Matka onnistui hyvin. Kun kotiin tultua ajoin autoni autotalliin. Uskoin, että nyt kaikki on hyvin. Olin tyytyväinen. ja hyvillä mielin, kun pitkällä matkalla ei sattunut mitään haaveria . Vuosikymmenien saatossa olen yrittänyt ajaa aina liikennesääntöjen sekä nopeusrajoitusten mukaisesti. Tällä kertaa iloitsin liian aikaisin. Sillä parin kolmen päivän kuluttua tuli Ruotsin poliisilta sakkolappu. Summa ei ollut järin iso, euroissa n. 80. Tietenkin sakko harmitti. Valitin mielestäni kohtuuttoman ankarasta sakosta. Ruotsin laki ei tuntenut armoa. Valitustani ei huomioitu, maksoin sakon. Kuvittelin, että nyt tämä episodi on ohi. Mutta toisin kävi. Sen jälkeen varsinainen rumba vasta alkoi! Ruotsin poliisi piinasi minua kuukausi tolkulla mokoman laskun takia. Poliisit soittelivat samasta asiasta minulle kuukausien ajan. Boråsin poliisi puhui pitkään! Kiirunasta soittava poliisi puhui suomea. Molemmista kaupungeista soittavat poliisit olivat sinnikkäitä! Yhä uudelleen puhelimemme pirahti. Joka kerta heillä oli yksi ja sama asia: maksamamaton sakkoni. Kuukaudesta toiseen he muistuttivat : Sakkosi on yhä maksamatta! Niin monta kertaa, kuin poliisi minua muistutti kehotin häntä tutkimaan paperinsa tarkemmin, sillä sakko oli maksettu jo useita kuukausia aiemmin. Sitä paitsi maksukuitti sakosta oli tallessa. Taas kerran Kiirunan poliisi soitti ja ahdisteli ja muistutti minua maksamattomasta liikennerikkeestäni. Yhtä monta kertaa kuin poliisi soitti kehotin heitä tutkimaan paperinsa, koska sakko oli maksettu. Kun Kiirunan poliisi ei antanut periksi ehdotin hiukan ärtyneenä, että koska teistä ei muuten pääse rauhaan, niin minä olen valmis tulemaan Ruotsin vankilaan ja lusin siten aiheettoman tuomioni siellä! Ruotsin poliisi ensi kerran selvästi häkeltyi yllättävästä ehdotuksestani. Hän tyrmäsi ehdotukseni ja takellellen sanoi: – ”Eno eihän sitä nyt vankilaan tarvitse tämän takia tulla!!”
Vastaukseni oli ehkä liiankin tiukka, kun sanoin: ” Koska teistä ei muuten pääse eroon, niin olen valmis tulemaan vankilaan.” Useiden kuukausien ajan jouduin taistelemaan ruotsalaisten poliisien kanssa mokomankin sakon takia! Muistutin poliiseja ehkä hiukan tuohtuneena ja sanoin tähän tapaan: ” Vuosikymmenien ajan olen liikkunut Ruotsin teillä. Olen ajanut Ruotsin teitä pohjoisesta etelään ja idästä länteen, enkä koskaan ennen ole saanut sakkoa. Nyt kun kerran epähuomiossa ajoin hiukan ylinopeutta ja sain sakon, mikä oitis maksettiin. Sanoin: ” Nyt ilmoitan, että osaltani Ruotsin maanteiden kuluttaminen loppui tähän. ” Sen koommin en ole Ruotsin maanteitä juuri kuluttanut. Tosin Haaparannan tavarataloissa olen sen jälkeen muutamia kertoja piipahtanut. Onnekseni tavaratalo on rajan pinnassa, ehkä kilometri tai kaksi Suomen – ja Ruotsin rajalinjasta. Lähes satavarma olen siitä, että tuo valtaisa Ruotsin poliisien puhelinralli tuli Ruotsin valtiolle huomattavasti kalliimmaksi kuin saamani sakko! Lohdutin itseäni sillä, ettei onneksi ruotsalaisten poliisien tiuhaan tahtiin soittamat puhelinlaskut eivät köyhää koskeneet! Tarjoutuessani Ruotsin vankilaan ajatuksenani oli se, että olisin saanut erinomaisen tilaisuuden vankien evankeliointiin, mistä olin saanut kotimaassani mahtavia kokemuksia lukuisten vankien löydettyä Jeesuksen! Uskoon tulon myötä moni vanki on löytänyt ,uuden elämän, uuden suunnan ja päämäärän. Uskoon tultuaan vankien ei tarvinnut enää palata vankilaan, vaan he sopeutuivat erinomaisesti suomalaiseen yhteiskuntaan. Tunnen monia ex vankeja, jotka vapauduttuaan ovat saaneet työpaikan ja perustaneet perheen ja elävät onnellisina perheidensä parissa. Muutama päivä sitten vapautu elinkautisen tuomion saanut vanki monien nimeltä tuntemien suomalaisten ihmeeksi useita vuosia kiven sisässä ollut uskoon tullut ex vanki. Teet hyvin, jos sinä, joka osaat rukoilla, muistat rukouksissasi häntä ja muita uskoon tulleita vankeja, jotta he pääsevät sijoittumaan yhteiskuntaan ja voisivat omalla työllä hankkia elannon itselleen ja perheväelleen.
Tiedän, ettei vuosia vankilassa olleen ole aivan helppoa sijoittua yhteiskuntaan. Mutta tiedän myös sen, että läpikotaisin elämänsä sotkenut ihminen voi vielä tänään saada pysyvän avun maailman Vapahtajalta, Jeesukselta Kristukselta. Hän on vielä tänään kaikkien elämän harhapoluille eksyneiden toivo! Sitä paitsi elämän Herra ei tunne toivottomia tapauksia. Kaikki on mahdollista, sille joka uskoo Jeesukseen!
– Jussi Jokisaari