Tiede ja uskonto asetetaan usein vastakkain tyyliin: Tiede on todistettu oletus, mutta usko on vailla todisteita oleva olettamus eli maailmankatsomus tai mielipide.

Jeesuksen tunnusteot ja ylösnousemuksen näkivät tuhannet aikalaiset, jotka olivat jopa ennemmin valmiit kuolemaan kuin kieltämään sen minkä olivat nähneet ja kokeneet. Jeesuksen elämästä on enemmän historiallista faktaa kuin kenestäkään toisesta ihmisestä siltä ajalta, mutta silti sitä epäillään. Tuskin kukaan epäilee, että Aleksanteri Suuri oli oikea historiallinen henkilö.

Buddhalaiset uskovat, että kaiken olemus on harha. Mitään oikeasti todellista ei ole olemassa vaan kaikki olettamukset ja mielipiteet ovat vain harhaa. Kun tätä väitettä sovelletaan siihen itseensä, joudutaan kysymään: ” Mistä tiedämme varmasti, ettei tämä harhaväitekin ole harhaa”.

Mutta, jotta en harhauduttaisi täysin harhaan, palatkaamme asiaan. Tässä blogissa oli tarkoitus käsitellä kristillistä uskoa ja uskontoa sekä uskon kohdetta tutkimusten näkökulmasta.

Mihin sinä uskot? Tämä on tärkeä kysymys. Sitä se on, jos olet uudestisyntynyt kristitty. Jos et ole, on kysymys vieläkin tärkeämpi. Ihminen nimittäin perustaa elämänsä ja toimintansa siihen mihin uskoo ja sulkee elämästään pois sen mihin ei usko.

Voidaan olettaa, että uskovien seurakuntaan kuuluvat uskovat Jumalaan. Mutta kuva Jumalasta voi poiketa kovastikin seurakunnan jäsenten mielessä. Voit sanoa, että uskot Raamatun ilmoitukseen ja kristilliseen jumalakäsitykseen, mutta Raamatustakin on erilaisia tulkintoja. Vaikka monet tutkijat sanovat uskovansa Raamattuun voi heillä olla täysin toisestaan poikkeavat käsitykset monista uskon asioista.

Löysin netistä kysymysluettelon, jossa on 70 kysymystä. Esittelyssä kerrotaan, että sen avulla voi testata sitä mihin uskoo. Testi perustuu professori Tatjana Schnellin pitkäaikaiseen tutkimustyöhön Innsbruckin yliopistossa. Siis oikein professorin tekemä testi. Kävin kysymykset läpi. Niistä 3 käsitteli Jumalaa ja vakaumusta. Ei yhtään kysymystä Jeesuksesta, pelastuksesta tai syntien sovituksesta ja armosta. Prof. Schnellin mielestä ne eivät varmaan ole oleellisia uskomisen kannalta.  Kun pääsin viimeiseen kysymykseen, koin yllätyksen. Se kuului: Sukupuolesi? vaihtoehdot olivat: Nainen, Mies vai muu. Vaihtoehtoja oli 3. Testissä ei voinut ottaa kantaa siihen, uskonko, että on sellainenkin sukupuoli kuin Muu.

Mihin suomalaiset uskovat?

Kirkon tutkimuskeskus tekee kyselyjä määrävälein. Viimeisin 2018 tehty tutkimus kertoo: ”Kirkkoon kuuluu 71 %, usko enkeleihin ja Saatanaan lisääntynyt”. Sen sijaan 23 % suomalaisista ei usko Jumalaan. Saatanaa pitää todellisena yli 33 % suomalaisista.  Kuvaavaa on myös, että 42 % suomalaisista on täysin samaa mieltä tai osittain samaa mieltä väitteestä, että vaihtoehtoiset terapiat ja itsensä kehittämisen menetelmät voivat auttaa eheytymään ihmisinä.

Kehitys Suomessa näkyy johtavan yhä enemmän individualismiin. Niiden ihmisten joukko kasvaa, jotka uskovat johonkin ilmiöihin ja mystiikkaan. Uskotaan kyllä jumalaan, mutta sillä tarkoitetaan jumaluutta, jonka voi itse määrittää.

Entä sitten muualla? Europe’s Young Adults and Religion- raportissa vv. 2014-16 tutkittiin 21:ssä Euroopan maassa 16-29 vuotiaiden uskonnollisuutta. Keskeinen tulos oli, että Euroopan nuoriso on nopeaa vauhtia hylkäämässä kristinuskon. Tämä on huolestuttava, muttei kovinkaan suuri yllätys. Sen sijaan suuret erot maiden välillä on ainakin minusta yllättävää. Uskonnottomia on eniten Tsekissä (91%) ja seuraavana tulevat Ruotsi ja Viro, joissa uskonnottomia on yli 80 %. Uskonnollisimpia maita taas ovat Puola (81%) ja Liettua (75%). Mielenkiintoista tuloksissa on se, että entiset kommunistiset maat ovat ääripäissä samoin kuin Baltian maat.

On syytä huomata, että kyseessä oli uskonnollisuustutkimus. On nimittäin täysi eri asia, uskoako Jumalaan vai Jumalaa. Vain yksi n-kirjain muuttaa koko lauseen ja kysymyksen toiseksi. Usko Jumalaan on sitä, että uskoo Jumalan olevan olemassa. Jos uskoo Jumalaa, etsii Hänen tahtoaan ja pyrkii noudattamaan sitä. Tällöin hän laatii säännöt.

Verrataanpa tätä liikennesääntöjen noudattamiseen. Autoilijaa pidettäisiin outona, jos hän sanoisi: ”Uskon kyllä liikennesääntöihin. Ne on hyvä olla olemassa. On tärkeää ottaa ne huomioon. Haluan kuitenkin tänään ajaa autolla tien vasemmalla puolella. Ehkä huomenna taas siirryn oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Tänään noudatan nopeusrajoituksia, mutta huomenna en välitä noudattaa niitä. Tällainen menettely olisi holtitonta, vastuuttomuutta ja täysin tuomittavaa.

Monet suhtautuvat Jumalaan kuitenkin juuri tällä tavoin.

Arto Siitonen