Psalmi 106 on minulle todella koskettava luku. Suosittelen, että lukisit sen kokonaan, jos vain sinulla on aikaa. Jos sinulla ei ole aikaa, niin haluaisin, että muistaisit nämä jakeet: “Mutta Hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun Hän kuuli heidän valitushuutonsa. Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessaan.” (Psalmit 106:44-45)

Israel monesti käänsi selkänsä Jumalalle. Useasti he myöskin lankesivat aika vakaviinkin synteihin, vaikka Jumala oli näyttänyt heille useasti Hänen todellisuutensa mahtavien ja uskomattomien tilanteiden kautta. Silti Raamattu kertoo: “Monet kerrat Hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa  neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.” (jae 43)

Me kaikki tiedämme miltä se tuntuu kun joku ihminen, vaikka läheinen, ei kuuntele meitä tai yritä ymmärtää kun yritämme neuvoa häntä. Olemme elämämme varrella tulleet loukatuiksi useasti ja joku, vaikka hyvä ystävä, on saattanut oikein kääntää selkänsä meille, vaikka emme olisikaan tehneet hänelle mitään pahaa tai senkin jälkeen kun olemme jo pyytäneet anteeksi rikkomustamme häntä vastaan. Voi olla, että tällöin luovutamme tämän henkilön ja asian suhteen. Luonnollisesti, meidän ihmisten tapa on välillä reagoida tällaisiin tilanteisiin kyseisellä tavalla. Luovuttaa henkilön suhteen.

Mutta tämä ei ole Jumalan tapa, vaikka Jumala sai nähdä ja kokea oman kansansa nousevan Häntä vastaan ja kiusaavan Häntä. Hän oli pelastanut heidät lukemattomat kerrat ja siksi jossain vaiheessa Jumalalle ikään kuin “riitti”. Sanotaanpahan vielä, että Hän “kyllästyi perintöosaansa”. Jumala antoi kansalle vapauden valita se, mitä he olivat teoillaan eli synneillään osoittaneet haluavansa, eli vapauden elää irstaudessa pelkäämättä, kunnioittamatta ja rakastamatta Jumalaa, Häntä, joka “– toin sinut Egyptin maasta–” (Psalmi 81:11) Näemme seuraavassa jakeessa, minkälaiset aikomukset Jumalalla oli kansaansa kohtaan:“Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni, niin pian minä masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan. — Mutta kansaansa Hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisisin sinua hunajalla kalliosta” (Psalmi 81: 15 & 17)

Meitä vastaan tehdyistä loukkauksista koituneet arvetkin voivat olla niin syviä, että vaikka olemme antaneetkin meitä loukanneelle henkilölle anteeksi, niin emme välttämättä enään pysty kohtaamaan Häntä samalla tavalla kuin ennen.

Mutta katsokaa mitä Jumala teki.

Sillä samalla hetkellä kun Hän kuuli kansansa, taas, huutavan ahdistuksissaan, omien tekojensa tähden Häntä, niin Hän ei pilkannut, katsonut alas tai syyttänyt aikaisista teoista vaan: “Mutta Hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun Hän kuuli heidän valitushuutonsa. Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessaan”

Onpahan kirjoitettu vielä Uudessa Testamentissakin: “Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” (Room 10:13) Jumala armahti koko kansaa ja “Hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.” (jae 46)

Eivät yhdetkään meidän pahat tekomme estä Jumalaa kääntymästä meidän puoleemme kun kutsumme Häntä avuksemme tai kun mietimme, että voisiko Jumala enää minua auttaa. Voisiko tälle minun tilanteelleni tulle apu? Onko minulla enää toivoa tulevasta?

Annahan kun kerron, että tällaiset mietteet ovat sellaisia, jotka saavat Jumalan kääntymään uudestaan sinun puoleesi, koska Hän on aina halunnut auttaa ihmisiä, varsinkin omia lapsiaan. “Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä Hänen korvansa kuuro kuulemaan.” (Jesaja 59:1)  Hän oli ennen uskollinen, on nyt uskollinen ja on tulevaisuudessakin uskollinen, hamaan loppuun asti. Hän uskollisesti varjelee sinua, kasvattaa sinua, rakastaa sinua, auttaa sinua, siunaa sinua, pelastaa sinut monista asioista, tukee sinua, lujittaa sinua ja kuljettaa sinut kotiin, iankaikkisuuteen nauttimaan sen autuudesta, niinkuin Hän on luvannut. Timoteuskirjeessa on kirjoitettu siitä, kuinka Jumala tahtoisi, että kaikki pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Siksi Hän armahti Israelia vielä uudelleen ja siksi Hän armahtaa sinuakin, vielä uudelleen.

Olkoon tulevat päivät sinulle iloksi!

Joadan Sabure