Tähän tapaan mies jutteli.” Olen syntynyt Petsamon käsivarressa. ( Suomi joutui luovuttamaan oikean käsivarren Neuvostoliitolle  osana sotakorvauksia Suomen ja Neuvostoliiton  välisissä rauhanneuvotteluissa syksyllä 1944). Mies jatkoi: ” Lapsuuskotini pohjoispuolella asunut väestö kuului kreikkalaiskatoliseen kirkkoon ja eteläpuolella asuva luterilaiseen kirkkoon, mies selosti ja jatkoi:” Minua ei ole lapsena kastettu, eikä minulla ole ollut muitatakaan hengellisiä harrastuksia, kuin se, että kerran kurkistin Porvoon tuomiokirkon ovesta sisään, vierelläni kävelevä selosti elämänsä vaiheita. Kuuntelin  kaverin puheita vaitonaisena. Ihmettelin sanattomana kuulemaani. Mietin onko se edes totta? Oliko mahdollista, että Hämeenlinnan kupeessa asuva mies oli täysin vieras hengellisille asioille? Toisaalta mies puhui vakuuttavasti. Hän kertoi olleensa sodassa ja haavoittuneensa. Siitä todisteena oli, että hän ontui  jalkaansa. Jalassa oli proteesi. En muistanut tuossa  hetkessä, että Raamattuopiston kurssilaiset levittävät syksyisin useita tuhansia hengellisiä joululehtiä kodista – kotiin periaatteella Hattulan ja lähipitäjien kaikkiin koteihin. Joskus myöhemmin on mieleeni palautunut  tuo varsin erikoinen tapaus. Mikä ero on kristityllä ja pakanalla? Raamatun mukaan: ” Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi” ( Apt. 11:26 ). Oliko tapaamani mies kristitty? Tai ketä voidaan sanoa kristityksi? Eikö kristityksi tunnustautuva ole kristitty? Entä, jos jotakin ei ole kastettu?, kuten tapaamaani miestä ei ollut kastettu lapsena? Antiokiassa alettiin ensiksi nimittää kristityiksi Jeesuksen opetuslapseksi tunnustautuvia. Raamattuopiston rannassa tapaani miestä ei parhaimmalla tahdollakaan voinut sanoa Raamatun kriteerin mukaan kristityksi, koska hän ei tunnustanut olevansa Jeesuksen opetuslapsi. Oliko hän siis suomalainen pakana? Lukija voi itse tehdä siitä oman arvionsa ja päätelmän. Edelleen pyhään Kirjaan tukeutuen siinä sanotaan: ”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana ja siinä on tämä sinetti: ” Herra tuntee omansa` ja luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee” ( 2 Tim 2: 19). Loppujen lopuksi yksikään ihminen ei voi asettua lähimmäisensä tuomariksi. Herra tuntee jokaisen läpikotaisin. Ja Hänen edessään jokainen meistä tekee tilin omasta elämästään. Kuten Sana selkeästi ilmoittaa: ” Niin on siis meidän jokaisen ihmisen tehtävä tili Jumalalle itsestämme”

( Roo 14: 12 ).

Se tilinteon hetki on takuuvarmasti oikeudenmukainen, eikä siitä tuomiosta ole kellään valitusoikeutta! Se on jokaisen hyvä muistaa kaikkina elämän päivinä

                             Jussi Jokisaari