Tunnetko kuoleman isoäidin?

Uskon, että lähes jokainen alakouluiän ohittanut joutuu ennen pitkää ajattelemaan kuolemaa. Se  johtuu siitä, että lähes jokainen lapsi joutuu näkemään, miten kuolema tulee lähelle. Itse jouduin tämän kysymyksen eteen ennen ensimmäisen kouluvuoden alkua. Muistan hyvin sen kuulaan tammikuisen päivän, kun isäni kuoli. Mietin, mitä  hänelle tapahtui? Hän makasi vuoteella silmät suljettuina.  Ihmettelin tapahtunutta. Rakkaan isäni vuoteen vierellä  oudot  pelottavat ajatukset vyöryivät  mieleeni.  En ymmärtänyt, että olin menettänyt isäni  – lopullisesti. Sen sisäistin myöhemmin. Eilen illalla sain puhelinviestin. Soittaja kertoi veljensä kuolleen. Hän oli  tuupertunut kotipihalla maahan kuolleena. Luulen, että Jokainen joutuu vastaavassa  tilanteessa pohtimaan, mitä kuolemassa tapahtuu? Päättyykö siihen kaikki? Vai onko rajan toisella puolen toinen todellisuus? Kuoleman olemus ja merkitys häiritsee luultavasi jokaista ihmistä. Uskon, ettei kukaan voi sivuuttaa kuoleman ehdottomuutta välinpitämättömänä. Kuolema on lahjomaton. Rahalla tai materialla ei ole kuoleman tullen mitään merkitystä. Vaikka joku olisi hankkinut viisi tohtorin hattua, kuolema  ei niitä arvosta. Myöskään omaisuudella ei kuoleman tullen ole mitään arvoa. Tiedotusvälineet kertoivat hiljattain, erään maailman rikkaimman ihmisen kuolleen. Hän oli ruotsalainen,  Kamrat. Hänet tunnettiin Ikea – konsernin perustajana ja omistajana. On hyvä muistaa, että monimiljonääri siirtyi rajan taa yhtä köyhänä kuin Tukholman katuojan rutiköyhä pummi! Kumpikaan ei vie äyriäkään ikuisuusrajan toiselle puolelle!  Ehkä se, että menetin isäni  varhain vaikutti, että murrosikäisenä pohdin paljon  kuoleman ongelmaa. Jo  tuolloin kuolema askarrutti.  17 vuotiaana tulin uskoon. Pääsin silloin tuntemaan kuoleman Voittajan, Jeesuksen Kristuksen. Elämässäni tapahtui valtava muutos. Tulevaisuuden ja kuoleman pelko väistyi  sisimmästäni. Se oli ehkä suurin ihme, joka uskoon tullossa tapahtui. Jumalan Sana ilmoittaa: ” Koska siis lapsilla oli veri ja liha, tuli hänkin ( Jeesus) niistä osalliseksi.”  Vaikea pulma on  otsikon kysymys: Kuka on kuoleman isoäiti?.  Kuolema – kysymys  on ratkaisematon.  Ehkä kuoleman isoäitiä – koskeva  kysymys on vielä vaikeampi? Onneksi tähän löytyy vastaus Raamatusta: ” Älköön kukaan kiusauksessa ollessaan sanoko:” Jumala minua kiusaa; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Vaan  j o k a i s t a kiusaa hänen o m a himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman ”( Jaak 1: 13- 15 ). Herran veljeltä Jaakobilta löytyy 100% oikea vastaus.  Kuoleman isoäiti on h i m o. Kun / jos h i m o tulee raskaaksi se s y n n y t t ä ä  kuoleman. Kuoleman isoäiti  – h i m o  on suistanut kaikki ihmiset kuoleman tielle. ” Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ”  ( Room 3: 23) On suurenmoista tietää, että täällä  kuoleman laaksossa voi löytää kuoleman Voittajan, Jeesuksen Kristuksen. Tunnetko Hänet? Kenties et tiedä, miten hänet voi löytää? Hänet löytää Raamatusta! Sana kertoo, että Hän otti päällensä synnin rangaistuksen, kuoleman. Hän oli synnitön, puhdas ja täydellinen. Kristus kuoli, jotta  – minä ja sinä  – uskoessamme häneen. Saamme elää aina ja ikuisesti! Jeesus on ainoa, joka on  voittanut kuoleman! Hän nousi myös kuolleista kolmantena päivänä, kuten Raamattuun on kirjoitettu. Ota siis Jeesus uskoen vastaan. Kun aikasi täällä  päättyy pääset Hänen ristin kuolemansa ansion tähden ikuiseen elämään. Sillä Jeesus kukisti kuoleman ja toi valoon elämän. Kuinka se oli mahdollista? Jeesus ei ainoastaan voittanut kuolemaa. Hän kukisti myös kuoleman isoäidin eli himon. Sen ansiosta ihminen pystyy voittamaan kuoleman isoäidin, himon. Jeesus on väkevä auttaja jokaiselle, joka Häntä avuksi huutaa: Mikä on salaisuus, että kiusauksissa oleva  saa avun Häneltä? Se, että Kristus on itse ollut kiusattu, kuten mekin. Jeesus voitti kaikki kiusauksensa, siksi Hän voi meitä kiusattuja auttaa!

                                                                       – Jussi Jokisaari