Joulu on jälleen pian. Millaisia mielikuvia joulu – sana mieleesi tuo?  Itseäni joulu muistuttaa antamisesta. Antamisesta on kyse, jos pysähdymme hetken miettimään joulua ja sitä, mitä ensimmäisenä jouluna tapahtui. Pyhä Kirja ilmoittaa siitä: ” Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän” ( Joh 3: 16 ).  Se oli valtava ihme. Pyhä Jumala antoi sen, mikä Hänelle oli –  kaikkein arvokkainta –  syntyä ihmiseksi. Ja miksi Hän antoi? Siksi, että Hän rakasti meitä – sinua ja minua. Jumala todisti rakkautensa syntistä ihmistä kohtaan –  Pojassaan Jeesuksessa. Apostoli muistuttaa siitä:” Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me – minä ja sinä – olimme syntisiä – kuoli meidän edestämme ” ( Roo 5: 8 ).

On vavahduttavaa ajatella, että satoja vuosia ennen syntymäämme Jumala valmisti meille anteeksiantamuksen ja vapauden synnistä! Hän teki sen mahdolliseksi Pojassaan. Hänen syntymässä, elämässä ja Kristuksen kuolemassa. Kristus syntyi tänne ihmisten maailmaan pienenä, avuttomana ja täysin synnittömänä. Jo Hänen syntymänsä oli valtava ihme. Pyhä, salattu Jumala tuli ihmisten kaltaisena ihmiseksi. Jeesus –  lapsen syntymä ei kuitenkaan riittänyt syntiin langenneen ihmiskunnan auttamiseen. Tarvittiin Kristuksen täydellisesti puhdas elämä. Itse sain kokea joulun ihmeen 17 – vuotiaana. Paras kaverini oli tullut uskoon toisena joulupäivänä. Pian sen hän tuli kertomaan pelastusihmeestä, jonka oli kokenut. Se oli minulle jymy – yllätys. Kaverini kertoi myös, että illalla on kylässä asuvien evankelistain asunnolla nuorten ilta. Kaverini houkutteli sinne.  Vastustelin jonkin aikaa. Lopulta lupasin lähteä, kun paras kaverini ei hellittänyt, vaan jatkoi pyytelemistään. Tuona iltana tapahtui elämäni suurin ihme. Tuolloin pääsin ymmärtämään Jeesuksen syntymän, elämän ja kuoleman tarkoituksen. Välittömästi sen jälkeen halusin ottaa Jumalan lahjan, Jeesuksen, vastaan. Sillä hetkellä sain levottomaan sydämeeni rauhan. Pelastuksen ilo ja ikuisen elämän toivo täytti sisimpäni. Tiesin heti löytäneeni sen, mitä olin tietämättäni etsinyt. Se, mitä tuolloin 17 – vuoden ikäisenä koin on yhtä kirkkaana mielessäni. Aivan kuin olisin sen kokenut eilisiltana. Jos mikä niin se on valtava ihme. Mitä voit tästä päätellä? Sen, että Jumalan lahjatarjous on totta. Ja se tulee ottaa uskolla vastaan. Jumalan lahjaa en tahdo menettää mistään hinnasta. Haluan säilyttää sen kalleimpana aarteena elämäni loppuun asti. Haluan sinun tietävän, että voit löytää joulun Herran, kuten minä  kauan sitten. Hyvää joulua Sinulle joulun Herran löytämisen merkeissä!

Jussi Jokisaari