Monet kristityt painivat sen kysymyksen kimpussa ”Mitä minun tulee tehdä miellyttääkseni Jumalaa. ”Kun on kohdannut Jeesuksen ja tullut ymmärtämään miten arvokkaan lahjan on saanut, tulee miellyttämisen ajatus luonnollisesti esiin. Se on jotenkin ihmisessä sisäänrakennettuna. Sillä on myös keskeinen asema kaikissa uskonnoissa.
Kristinusko ei kuitenkaan ole mikään uskonto vaan se on suhde Jumalaan. Se ei ole tekemistä vaan asennetta. Kun tulee uskoon, elämä muuttuu. Siihen tulee asioita, jotka eivät siihen aikaisemmin ole kuuluneet. Niiden tekeminen on vapaaehtoista, mutta uudestisyntynyt opetuslapsi harjoittaa niitä oikealla tavalla motivaatiosta eikä pakosta. Hän ymmärtää tehdä näitä asioita, koska se on hyödyllistä hänelle itselle ja hänen lähimmäisilleen.
Pakonomaisen tekemisen toinen puoli on kieltojen noudattaminen. Opetuslapseus edellyttää myös kieltäytymään joistakin asioista. Älä tee, älä koske, älä syö… Kieltoja voi asettaa itse. Niitä voi asettaa seurakunta (tai koet niin), mutta kieltoja asettaa myös yhteiskunta, joka vaatii uskovilta korkeampaa moraalia kuin itse noudattaa. Tämä onkin erikoista, joskin ymmärrettävää. Kieltojen suhteen on aivan sama kuin tekojenkin osalta – omaa suhdetta Jumalaan ei voi ulkoistaa. Tärkeintä on motivaatio eli halu toimia siten kun on ymmärtää oikeaksi ja näkee viisaaksi. Motivaatio on vastaus siihen, ” Miksi käyttäydymme siten kuin käyttäydymme? ” (Wikipedia)
Muutama esimerkki siitä miten käskyjen ja kieltojen noudattamisen sijaan tulisi löytää parempi motivaatio. Ehkä toimit muodollisesti oikein, mutta motivaatiosi on väärä. Uskonelämään kuuluu mm seuraavia asioita: Rukous, Jumalanpalveluksiin osallistuminen, Raamatun lukeminen, uhraaminen ja evankeliointi.
- Rukous
Rukous on yhteys Jumalaan. Siinä puhutaan Jumalalle ja kuunnellaan mitä Jumala tahtoo sanoa. Motivaatio on hukassa, jos siitä tulee pakonomaista suoritusta, tyhjiä sanoja (liturgiaa), oman onnistumisen kehumista tai ruikutuksenomaista anomista… Näistä kaikista ja monesta mustakin väärästä motivaatiosta on runsaasti kirjallisuutta ja Raamattu on paras opas oikeaan rukoilemiseen. Tärkeintä on oikea asenne. Itseäsi ja toisia ihmisiä voit hämätä – Jumalaa et.
- Jumalanpalveluksiin osallistuminen
Tästä olen aikaisemmin kirjoittanut erikseen blogin nettiin n. vuosi sitten otsikolla: ”Miksi osallistua seurakunnan kokouksiin”. Tässäkin oikea asenne ja motivaatio ovat keskeisessä asemassa. Nyt on kyllä todettava, että kaikessa menestyksellisessä toiminnassa vaaditaan itsekuria. Se tarkoittaa sitä, että aika ajoin on hyvä tehdä valintoja, jotka eivät ainakaan sillä hetkellä tunnu innostavilta. Motivaatio ei ole tunne. Motivaatio auttaa tekemään hyödyllisiä päätöksiä silloin kun ei oikein muuten jaksaisi. Motivaatio on syy tehdä asioita tai jättää tekemättä.
- Raamatun lukeminen
Tämä on asia joka kuuluu jokaisen opetuslapsen elämään. Se avartaa ymmärtämään elämää Jumalan näkökulmasta. Mutta tätäkin asiaa voi toteuttaa myös heikolla tai väärällä motivaatiolla. Itselläni oli n. 15-20 vuotta sitten motivaatio lukea päivittäin Raamattua, mutta asenne ei ollut paras mahdollinen. Olin hankkinut raamatunlukuohjelman ja luin kirjan läpi pari kertaa vuodessa. Opin kyllä tuntemaan Raamatun sisältöä, mutta hyödyllisempää olisi ollut, jos siihen ei olisi liittynyt niin pakonomainen suorituskeskeisyys. Teko oli hyvä, mutta parempi olisi ollut syvempi Sanaan perehtyminen.
Väärä motivaatio tulee esiin silloin kun Raamattua tulkitaan vain yhtenä oman aikakautensa uskonnollisena tai historiallisena lähdeteoksena. Kun Raamatun (Jumalan) tulisi arvioida lukijan elämää, niin tässä tapauksessa lukija arvioi Raamatun ihmisten elämää.
- Uhraaminen
Tästä on esimerkkinä vapaaehtoistyö ja rahalahjan antaminen. Näistä olen kirjoittanut aikaisemmissa blogeissani otsikoilla: ”Seurakunnan vapaaehtoistyö – ilo vai taakka ” sekä ”Onko pikkulantti sopiva uhri”
- Evankeliointi ja todistaminen
Tähän pätee sama motivaatio kuin muihinkin, eli rakkaus ja vapaaehtoisuus. Evankelista ei ole pelastaja eikä käännyttäjä. Pelastustyön teki Jeesus Golgatalla ja kääntymyksen (ei käännytyksen) tekee Jeesus kolkuttamalla sydämen ovella (Ilm. 3:20) Evankelistan tulee olla Jumalan käytössä oleva sananvälittäjä. Todistajia ja pappeja ovat kaikki, jotka ovat saaneet uskon lahjaksi.
Blogisivustolla kirjoittava Jussi Jokisaari kirjoittaa elämänmakuisia blogeja kokemuksista evankelistana. Kannattaa lukea.
Arto Siitonen