Ihmisten maailmassa valitaan henkilöitä virkoihin ja tehtäviin. Yleinen käytäntö on, että ennen kuin ketään valitaan valitsijat kokoontuvat keskustelemaan ja pohtimaan, kuka tehtävään hakeneista on sopivin ja pätevin. Valitsijat haluavat saada selville hakijan taustat, kuten koulutuksen, luonteenpiirteet ja ominaisuudet, ansioluettelon sekä mahdolliset työtodistukset. Jos tunnettu, vaikutusvaltainen henkilö suosittelee hakijaa tehtävään, valitsijat ottavat sen yleensä huomioon päätöstä tehtäessä. Näin toimien valitsijat yleensä löytävät sopivan henkilön. Mitä tärkeämmästä tehtävästä on kyse, sitä perusteellisemmin tehtävää hakeneen sopivuus selvitetään.
Jumalan seurakunta on maailmassa yhteisö, jossa myös aika ajoin valitaan henkilöitä seurakunnallisiin tehtäviin. Valintaa tehtäessä tulee seurakuntaa johtavien olla äärimmäisen huolellisia ja varovaisia. jottei tehtäisi väärää valintaa. Jos niin tapahtuu se voi koitua seurakunnalle tai yksilölle kohtalokkaaksi. Onneksi seurakunnassa valintoja tekevien ei tarvitse olla oman viisautensa varassa. On olemassa Pyhä Henki. Hän ohjasi muinoin Antiokian seurakunnan vanhimpia. He osasivat tehdä valintatilanteessa oikean päätöksen. Seurakunnan vanhimmat valitsivat ja siunasivat Barnabaan ja Sauluksen ( Paavalin ) lähetystyöhön. ( Apt 13: 1.- 3 ). Paastoten ja rukouksin Barnabas ja Saulus erotettiin ja siunattiin Herran osoittamaan tehtävään.
On tärkeää huomata, ettei valintaa tehty inhimillisen viisauden varassa. Pyhä Henki ilmaisi selkeän johdatuksensa. Uskon vakaasti, että Pyhä Henki voi ohjata yhä seurakuntaa tekemään oikeita, Jumalan tahdon mukaisia ratkaisuja. Antiokian seurakunta tarvitsi Pyhän Hengen johdatusta pari tuhatta vuotta sitten. Vielä kipeämmin sitä tarvitaan tänään. Yksi seurakunnan suurista vaaroista on, että seurakunnallisiin tehtäviin valitaan joku inhimillisin perustein.
Kerron esimerkin. Tapasin tuttavani pitkään ajan jälkeen. Hän kertoi, että hänet on valittu seurakunnan vanhimmaksi. Se ei sinänsä ollut mikään uutinen.. Vuosien saatossa olen ollut useita kertoja tilanteessa, että vanhimpien ryhmää on täydennetty. Uusia vanhimpia on ikääntyneiden tai ikuisuuteen siirtyneiden tilalle valittu. Mutta se, mitä tuttavani sanoi valinnasta seurakunnan vanhimmaksi hämmästytti. Kirkkain silmin veljeni tuumi: ” Veljillä ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin valita minut vanhimmaksi, sillä minulla oli niin paljon meriittejä!” En ollut uskoa kuulemaani. Tunsin hyvin kyseisen veljen. Tiesin, että hänellä on armoitusta Sanan opettamiseen. Kuuna päivänä en olisi uskonut, että älykäs, Raamatun tunteva mies erehtyisi ajattelemaan, että hänet olisi valittu vanhimmaksi meriittien takia! Raamatun mukaan yhdelläkään ihmisellä tällä Telluksella ei ole sellaisia meriittejä, joiden perusteella hän tulisi meriittien ansiosta valittua seurakunnalliseen tehtävään. Jokainen ihminen pelastuu yksin armosta: ” Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi” Ef 2: 8, 9 ). Jokainen ihminen on syntinen ( Room 3: 23, 24). Jokainen, joka usko Jeesukseen s a a s y n n i t a n t e e k s i! On kirjoitettu ” Hänestä ( Jeesuksesta ) kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta” ( Apt 10: 43 ). Sinäkin saat kaikki syntisi anteeksi uskomalla Jeesukseen! Se on Raamatun ydinsanomaa Jeesuksen ansion tähden.
Armosta saamme myös Jumalan seurakunnassa tehtäviä. Meriiteillä tai ansioluetteloilla, ei ole mitään arvoa Jumalan edessä. Kaikki, mitä saamme tai teemme on pelkkää Jumalan armoa! Se on jokaisen hyvä muistaa! Apostoli Paavali ymmärsi, ettei hän ole saanut mitään ansaitsemalla: ” Mutta Jumalan armosta, minä olen se, mikä olen ” ( 1 Kor 15: 10). Käydään eteenpäin ei henkilökohtaisiin meriitteihin luottaen, vaan ainoastaan Jumalan armon varassa ja nöyrällä sydämellä! Vain sille tiellä Jumalan siunaus voi välittyä kauttasi ihmisille, jotka eivät tunne Kristusta.
Jussi Jokisaari