Vapaaehtoistyö on seurakunnan tukipilari. Laajasti ymmärrettynä siihen kuuluu rukous ja rahan uhraaminen. Tässä keskityn kuitenkin vain perinteiseen vapaaehtoiseen toimintaan seurakunnan hyväksi jossakin työmuodossa. Jumalan hyvä tahto on, että jokainen voisi osallistua jollain tavoin kykyjensä mukaan seurakunnan – se on Kristuksen ruumiin – rakentamiseen (1 Kor 12:5,14-22)

Osallistuminen vapaaehtoistyöhön ei edellytä huippuosaamista. Useimmat tehtävät eivät ole ylivoimaisia. Riittää, että on sitoutunut. Alttius on tärkein ominaisuus. Toki esim musiikissa tarvitaan jonkin verran taitoja, mutta useimmiten riittää, että on luotettava eikä haahuile tai asennoidu välinpitämättömästi tehtäviinsä. (Room 12:1). Kyky yhteistoimintaan muiden kanssa auttaa selviämään. Tehtävissä myös oppii yhdessä muiden kanssa.

Vapaaehtoistyöstä saa runsaasti iloa ja hyötyä. Ilo syntyy ainakin itselläni siitä kun tietää palvelevansa Jumalan tahdosta Jeesuksen asettamaa seurakuntaa. Hyöty taas tulee paitsi muille niin itselleni siitä, että aktiivinen osallistuminen on paras tapa tutustua seurakuntamme toisiin uskovin sekä toimintaan.

Työstä kuuluu tietenkin tekijälle palkka. Ansiotyössä palkka tulee tehtävän vaativuuden ja aseman perusteella ja se maksetaan rahana joka kuluu sitten liian nopeasti. Seurakunnan vapaaehtoistyössä palkan perusosa maksetaan uskollisuudesta. Sen maksaa Jumala ja palkka on pysyvä aarre taivaassa (Matt. 6:19-21). Tämän lisäsi tulevat bonukset, joita ovat mm. ansaitut kiitokset ja ilo seurakunnan menestymisestä.

Seurakunnan työhön osallistuminen edellyttää sitoutumista (Kol 3:23-24). Arkiset pakolliset asiat, kuten työssäkäynti on hoidettava, vaikkei motivaatiota olisikaan erityisesti. Sen sijaan seurakunnan hyväksi tehtävä työ ja harrastukset ovat toimintoja joiden hoito vaatii itsekuria. Kun ryhtyy johonkin tehtävään, tulisi olla ainakin sen verran kiinnostunut asiasta, että jaksaa silloinkin kun tuntuu raskaalta ja haluaisi heittää hanskat naulaan. Varmasti jokaiselle tulee hankalia ja raskaita tilanteita, jolloin kokee väsymystä ja voimattomuutta. Tällöin vapaaehtoistyössä koetellaan jaksaminen ja todelliset motiivit.

Miksi joskus seurakunnan jäsen lopettaa vapaaehtoistyönsä, vaikka on innostunut ja kokee toiminnan tärkeäksi? Syynä voi olla muuttunut elämäntilanne: vanheneminen, väsyminen, sairaus tai jokin muu inhimillinen tekijä.

Luovuttamisen syy saattaa olla myös ristiriita toimintaperiaatteista. Vapaaehtoisuuden luonteen vuoksi tehtävistä luopumisen kynnys voi olla matalampi kuin ansiotyössä. Jos toinen tulee antamaan ohjeita joista olet eri mieltä, saatat loukkaantua ja haluat luopua tehtävistä. Työn vapaaehtoisuus ei saisi kuitenkaan olla syy tähän. Jos (ja kun) erimielisyyksiä ilmenee, tulee ne ratkaista kahden kesken ja mahdollisesti työryhmän vetäjän tuella. Eri näkemyksistä huolimatta tulee sopia erimielisyydet ja siunata toistemme vapaaehtoistyötä.

Vapaaehtoistyö on hengellistä työtä, jota tehdään seurakunnan rakentamiseksi. Siinä ei kukaan pärjää yksin. Seurakunnan vastustaja ei pidä vapaaehtoistyöstä, mutta tulee muistaa, että meillä on Puolustaja, Pyhä Henki, joka on voittanut vastustajamme. Seurakunnan vihollinen on riidankylväjä. Hän kyllä tietää, että mikäli vapaaehtoistyö seurakunnassa loppuisi, olisi se myös seurakunnan loppu.

Vuosi 2017 on alkamassa. Monet tekevät Uuden Vuoden lupauksia. Seurakunnan vapaehtoistyössä ei tarvitse luvata mitään mikä kestää 2-3 viikkoa kuten monet lupaukset. Jos sinulla ei ole seurakunnassa palvelutehtävää, kehoitan sinua ryhtymään toimeen. Jos ei ole muuta syytä, niin kannattaa olla ahne ja itsekäs saamaan Jumalalta siunauksia

Arto Siitonen