Urho ja Eetu ( nimet muutettu ) olivat  kivikovia kavereita. Ikää pojilla oli vain muutamia vuosia. Pojat asuivat erään suurkaupungin lähiössä, naapureina. Siitä oli se etu, että he saattoivat tavata lähes päivittäin. Kaveruuden ilmentymä oli, että Urho  eräänä päivänä hakkasi pensasaitaan reiän, jotta Eetulla olisi muutamia metrejä lyhyempi matka Urhon luo! Kerran kävi niin, että Urho piipahti Eetun kotiin illan suussa. Avoinna olleessa televisiossa oli meneillään mainoskatko. Mainos sai Urhon kysymään Eetulta:” Uskotko sinä noihin mainoksiin? Eetu vastasi: ” Kyllä minä vähän uskon.” Urho vastasi pontevasti:” Minä en usko. Minä uskon Jeesukseen!” Eetu meni sanattomaksi. Kaveri puhui asioita, joista ei hänen kodissaan paljon puhuttu.

Eetun isä oli sairastellut jo pidemmän aikaa. Toki hän oli lääkärissä käynyt useita keroja. Lääkärit tekivät parhaansa, mutta apua hän ei ollut ongelmaansa saanut. Hän tunsi voimiensa hiljalleen riutuvan.

Poikien jutellessa Eetun isä oli lepäämässä viereisessä huoneessa. Hän kuuli poikien keskustelun. Poikien sanat jäivät hänen mieleensä. Eetun isän tutkimukset jatkuivat. Vähin erin selvisi, että miiehen sairaus on vakava. Lääkärit ja hoitajat tekivät parhaansa. Siitä huolimatta Eetun isän kunto huononi päivä päivältä. Parhaassa iässä oleva mies joutui erikoissairaalaan, jossa henkilökunta teki työtä suurella sydämellä, jotta Eetun isä saataisiin pelastettua elämälle. Sairasvuoteella levätessään miehen mieleen palautui Urhon isä. Hän tiesi, että Urhon vanhemmat ovat kristittyjä. Sisäinen hätä ja tulevaisuuden pelko ahdisti sairaan mieltä. Lopulta hän rohkaisi mielensä ja soitti Urhon isälle. Hän kutsui naapurin luokseen. Urhon isä meni sairaalaan. Miesten keskustelutuokio johti siihen, että Eetun isä halusi tulla tuntemaan sen Jeesuksen, johon pikku – Urho  sanoi uskovansa. Urhon isä sai etuoikeuden opastaa Eetun isän kaikkien syntisten ihmisten Vapahtajan luo.

Pikku – Urhon mainospuhe oli tehokas. Viesti meni perille. Sanotaan, että lyhyestä virsi kaunis. Meillä Jeesukseen uskovilla on maailman kaikkeuden arvokkain sanoma kerrottavana. Se sisältää suurenmoisen lupauksen: ”  Sillä jokainen anova saa ja etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan”. Pikku – Urho  oli tietämättään tehokas evankeliumin mainostaja. Hänen lyhyt todistuksensa parhaalle kaverilleen Eetulle koitui ikuiseksi siunaukseksi  hänen isälleen.

Sinut ja minut on kutsuttu  mainostamaan  evankeliumia pikku – Urhon   tavoin. On hienoa nähdä, miten evankeliumi  kerta toisensa jälkeen saa vastakaikua sydämissä, jotka  evankeliumin viestin kuulevat. Eetun isä on oivallinen esimerkki ihmisestä, joka ei omin neuvoin löytänyt tietä Herran luo. Hänen kaltaisiaan  on paljon. Sen tähden haastan sinua Herraan uskova mainostamaan maailmankaikkeuden ihmeellisintä, sanomaa, evankeliumia. Tätä sanomaa ei ole lupa kätkeä, eikä hävetä. Apostoli totesi aikanaan: ” Sillä minä en häpeä evankeliumia, sillä se  o n J u m a l a n voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.”

Jussi Jokisaari