Juice Leskinen sanoitti laulun ”Ei elämästä selviä hengissä”. Nuo neljä sanaa on huumorilla kirjoitettu, mutta niissä on kuolemanvakava sanoma.

Seurasin tv:stä ohjelmaa, jossa kaksi poliisia kertoi selviämisestä. He joutuivat työssään tutkimaan väkivaltarikoksia ja sellainen jättää jälkensä myös virkaansa hoitaviin kuulustelijoihin. He olivat joutuneet elämässään ahtaalle ja vaikeuksiin. Ohjelma oli puhutteleva ja näiden poliisien löytämät ratkaisut ja helle tuullut apu herättivät monenlaisia ajatuksia.

Jokaiselle ihmiselle tärkeimpiä asioita on selviytyä elämän tilanteista. Kun tulee ”huonoja päiviä” kysyy itseltään: ”Miten selviän tästä tilanteesta?” Silloin testataan sinun strategia eli toimintatapa. Yritykset luovat strategioita selvitäkseen ja menestyäkseen tulevina vuosina. Osa henkilöstöstä niihin uskoo ja osa ei. Kun sitten tulevaisuus yllättää, tulee strategia testatuksi.

Selviytymisstrategia, eli mitä teen pärjätäkseni, sisältyy ihmisenä olemiseen. Joko tiedostamme sen tai se tulee ikään kuin alitajunnasta. Meidät suomalaiset tunnetaan rehellisinä ihmisinä. Meihin voi luottaa ja me puhumme totta joka tilanteessa. Mutta onko tämä käsitys totta?

Jos mietit koko elämääsi, oletko aina puhunut totta. Minä ainakin muistan tapauksia, jolloin valehtelin, koska se tuntui silloin ainoalta mahdollisuudelta selviytyä kiperästä tilanteesta. Tiesin, että joudun vaikeuksiin, jos puhun totta siinä tilanteessa. Usein syy oli se, että tein tietoisesti väärin, mutta joskus minua petettiin ja aiheutettiin tilanne, josta selvisin vain valehtelemalla.

Totesin, että me suomalaiset olemme tunnettuja rehellisyydestä. Ihmiset ovat yksilöitä ja kansankuntien ominaisuuksia ei pitäisi yleistää, mutta on olemassa ihmisryhmiä, joiden parissa valehteleminen on yleisesti hyväksyttyä ja luvallinen selviytymiskeino. He ajattelevat, että totta puhuva ihminen on jotenkin tyhmä tai sinisilmäinen, koska ei ymmärrä parannella asemiaan valehtelemalla. Hyvää valehtelijaa pidetään ovelana ja heitä arvostetaan tarinoiden ja satujen sepittäjänä.

Alussa mainitsi ohjelmasta, jossa haastateltiin rikospoliisin tutkijoita. Heille kuulusteluissa väkivaltarikollisten valehtelu on jokapäiväistä. Rikoksesta epäilty yrittää selvitä tilanteesta vääristelemällä totuutta ja kuulustelija yrittää päästä totuudesta selville.

Valehtelu hankalasta tilanteesta selvitäkseen ei ole vieras asia Raamatussakaan. Aatami ja Eeva syyttivät toisiaan ja jopa Jumalaa siitä, että myrkkyhedelmää oli tullut maistetuksi. Daavid sekoili Batseban kanssa ja yritti valehtelemalla selvitä tilanteesta. Pietari hätääntyi ja kiisti tuntevansa Mestariaan. Tässä vain muutama esimerkki.

Ryhdikästä on kuitenkin tunnustaa ja katua vääriä valintojaan. Näin tekivät Daavid ja Pietari. Siksi Jumala käänsi tilanteet voitoiksi.

TV-ohjelmassa rikostutkijat olivat selvinneet tilanteista. He kertoivat, että ratkaisevaa oli heillä ollut perheen tuki ja kaikesta huolimatta ihmisen hyvyyteen uskominen.

Minusta korvaamaton apu tilanteista selviämiseen on seurakuntaperheen tuki ja usko Jumalan hyvyyteen. Ihmisen hyvyydestä – varsinkaan omastani – en menisi takuuseen ja laittaisi päätäni pölkylle…

Siitä, nimittäin, en selviäisi hengissä.

Arto Siitonen