Työ on uskoakseni  kaikille tärkeää. Kotimassamme on valitettavasti vuosien ajan ollut kymmeniä tuhansia  työttömiä. Uskon, että suurin osa työttömistä haluaisi tehdä työtä ja ansaita elannon itselleen ja perheelleen. Työttömän elämä on näköalatonta. Tulevaisuuden toivoa  ei ole. Ei  perustaa, jolle voi tulevaisuutta rakentaa. Pitkäaikainen yöttömyys  on johtanut liian monta epätoivoisiin tekoihin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että pahin työttömyyskausi  on ohitettu. Se on suuri yhteinen ilon aihe..

Työ tuli  syntiinlankeemuksen seurauksena. Jumala tuomitsi kaksi ensimmäistä ihmistä heidän tottelemattomuutensa tähden: ” Ja vaimolle hän sanoi ” Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia, , mutta mieheesi on sinun halusi oleva ja hän on sinua vallitseva. Ja Aadamille hän sanoi: ” Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä: Älä syö siitä, niin kirottu olkoon maa  sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää  elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi. ” orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä ole otettu. ” Tuskin Aadam ja Eeva ymmärsivät, miten kauaskantoiset seuraukset heidän tottelemattomuudella tuli olemaan. Ihmisen osaksi tuli kuolema. Eikä siinä  kaikki. Se tuli jokaisen osaksi. Silti jokainen kantaa sisällään  –  tietoisesti tai tietämättä – kaipausta  Luojan yhteyteen. Siksi tuhannet ja taas tuhannet ovat läpi ihmiskunnan historian pyrkineet tekojen kautta elämän alkulähteelle  – yhteyteen Jumalan kanssa. Kaikki epäonnistuivat.  Jumala näki ihmisen epäonnistuvan yhä uudelleen. Siksi Hän avasi meille uuden mahdollisuuden Poikansa kautta. Mutta ennen kuin  ihminen ymmärtää käyttää tätä hyväkseen, hänen täytyy väsyä omiin yrityksiinsä. Siksi Jeesus sanoi:” Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon” (Mat11:28 ). Omat yritykset on lopetettava.  On tultava Jumalan edessä työkyvyttömäksi! Kenenkään ei tarvitse tehdä mitään! Tätä on ehkä vaikea ymmärtää. Itse opin sen raskaan kokemuksen kautta.  Olin sairaalassa toista vuorokautta- Sitten minut siirrettiin silloisen kotikaupunkini sairaalaan.  Viiden vuorokauden jälkeen pääsin kotiin ja sairauslomalle. Kuulin, että loma kestää vuoden. Tieto tuli yllätyksenä. Vuosi kului.  Tuli lopputarkastuksen aika. Neurologi tutki minua ja  papereitani. Hetken kuluttua hän sanoi: ” Nyt on työt tehty.” Sanat shokeerasivat. Järkytykseni oli melkoinen. Tajusin, olevani työkyvytön, epäkelpo!  Rakastin työtäni. Olin saanut toteuttaa kutsumustani. Kalenterini oli buukattu täyteen noin 10 kuukaudeksi eteenpäin. Nyt olisi kaikki ohi  lopullisesti. En voinut mitään sille, että kyyneleet tulivat silmiini. Ymmärsin olevani työkyvytön, epäkelpo. Luultavasti lääkäri huomasi paljastaessaan synkän tulevaisuuskuvani. Hän lohdutti ja rohkaisi. Hiljalleen sisäistin tulevaisuuteni. Käsitin työurani olevan ohi. Samalla selvisi merkillinen asia. Ilmeisesti Pyhä Henki osoitti uuden tehtävän: Sinä voit kirjoittaa, kun et pysty puhumaan.” Ilahduin. Totesin, että vaikka puhekykyni on heikentynyt voin kirjoittaa! Se oli lohdullinen oivallus. Kirjoittaminen on ollut minulle mieluista vuosikymmeniä. Olen kirjoittanut lehtiin sekä blogeja. Sydämeni sykkii ilosta, kun saan vielä  viestiä evankeliumia. Sitä haluan kertoa niin kauan, kuin elämää ja voimia annetaan.

Jussi Jokisaari