Perintöasiat koskettavat jokaista. Muistan kauan sitten kuulemani erikoisen perinnönjakotarinan. Vauraassa pohjalaistalossa oli kaksi poikaa, Ville ja Heikki. He elivät lapsuuskodissaan sulassa sovussa vuosien ajan. Kumpikin teki työtä ahkerasti yhteisen kodin hyväksi. Veljesten vanhemmat huolehtivat talouden johtamisesta. Epäsopu oli tuntematon tuon esimerkillisen perheen keskellä. Vuosien ajan elämä soljui eteenpäin. Talvea seurasi kevät. Kevään jälkeen kesä ja sen jälkeen syksy ja talvi. Maalaistalon toiminta sujui vuodesta toiseen vuodenaikojen mukaan. Veljeksille kaikki oli perin tuttua . Mutta täällä ajassa mikään ei oli ikuista. Jokainen ihminen vanhenee päivittäin halusi tai ei. Se on laki, joka koskee jokaista. Myös mainitun vauraan talon isäntäväki vanheni samaan tahtiin. Eräänä päivänä talon isännän elämä päättyi. Isännän lähtö yllätti lähiomaiset. Ahkeran ja tarmokkaan miehen sydän petti kerralla. Puolison kuolema oli järkytys talon emännälle. Kaikki ison talon huolet ikään kuin kaatuivat emännän päälle Siihen asti talon työt ja käytännön huolet isäntäväki oli kantanut yhdessä vuosikymmenien ajan. Nyt emäntä joutui tekemään tärkeät ratkaisut yksin. Taakka oli liian painava jo ikääntyneelle emännälle. Emännän kannettavaksi lankesivat myös huoli talon johtamisesta. Taakka oli enemmän kuin hän jaksoi kantaa. Hänen terveytensä alkoi horjua. Hän sairastui ylirasituksesta. Se johti hänet kuolemaan. Veljekset olivat uuden tilanteen edessä. He olivat perustaneet perheen. He totesivat, että on viisainta suorittaa perinnönjako. Mutta miten se tapahtuisi? He olivat eläneet vuosia kotona sulassa sovussa. Erimielisyyksiä poikien välillä ei aiemmin oltu nähty. Miten pitäisi toimia? Sitä veljekset yhdessä pohtivat. Yksi asia päivänselvä: Perinnönjakoa ei saisi aiheuttaa riitaa. Niin he yksituumaisesti päättivät. He olivat nähneet liian monta perinnönjakoa, joiden seurauksena sisarusten välit oli säröilleet, jopa katkenneet. Sitä Ville ja Heikki ei halunneet. Asiaa hetken mietittyään nuorempi veli, Heikki, sai sangen erikoisen oivalluksen: minä jaan omaisuuden kahteen osaan! Sen jälkeen Ville voi valita kumman osan hän valitsee. Heikki kertoi Villelle ajatuksensa. Ville hyväksyi oitis Heikin idean. Heikki jakoi viljelysmaat ja metsät rakennukset ja irtaimiston kahteen, mielestään saman arvoiseen osaan. Vanhempana Ville sai valita ensin. Hetken mietittyään hän teki valintansa. Tämä perinnönjako oli paikkakunnalla ainutlaatuinen. Sen seurauksena jäi paikallisten keskellä kuvaava sanonta: ” Heikki jakoi ja Ville valitsi”. Myöhemminkään ei veljesten, eikä heidän perheiden kesken ollut epäsopua tai riitaa. Veljekset asuivat perheineen melko lähellä toisiaan elämän loppuun asti. Oli ilo tuntea nämä veljekset. He olivat riittävän viisaita, kun eivät riidelleet perinnön takia, kuten valitettavan usein on tässä maassa tapahtunut. Jumala, Taivaallinen Isämme – on jättänyt kaikille lapsilleen perinnön. Millainen se on? Siitä apostoli kirjoittaa: ”… turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katomattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten…”( 1 Pt 1: 4). Kenelle tämä taivaallinen perintö kuuluu? Se kuuluu vain Jumalan lapsille:” Mutta jos olemme Jumalan lapsia olemme myöskin perillisiä, Jumalan ja Kristuksen kanssaperillisiä ” ( Roo 8:17).” Sinun on äärimmäisen tärkeää tietää oletko Jumalan lapsi. Miten sen voi tietää, vai voiko sitä ylipäätään tietää? Onneksi siihen voi saada varmuuden. Jumala antaa tähän kysymykseen 100 % varmuudella totuudenmukaisen vastauksen: ” Mutta kaikille, jotka ottivat hänet ( Jeesuksen ) vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi niille, jotka uskovat hänen nimeensä ”( Joh 1: 12). Kaikki Jeesuksen vastaanottaneet saivat ja – saavat Jumalan lapsioikeuden. Oletko sinä vastaanottanut Jeesuksen elämäsi ohjaajaksi? Jos olet, silloin o l e t Jumalan lapsi. Jos e t o l e, s i l l o i n e t o l e Jumalan l a p s i, etkä v o i periä Jumalan lapselle kuuluvaa perintöä. O n kirjoitettu: ” Mutta j o s o l e m m e lapsia, niin o l emme myös p e r i l l i s i ä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä kärsimme hänen kanssaan, että me myös kirkastuisimme ” ( Roo 8: 17).
Tänään kutsun sinua evankeliumin kautta Herran Jeesuksen luo. Kun otat hänet vastaan sydämeesi syntien anteeksiantajana. Heti, kun se on tapahtunut olet oikeutettu taivaalliseen, ikuisen, perintöön. Ajallisen perintöön ovat oikeutettuja vain ne, jotka ovat syntyneet perinnön antajan lapsiksi. Tähän ikuiseen perintöön ovat oikeutettuja ne, jotka ovat syntyneet perinnön antajan, Taivaallisen Isän lapsiksi. Millä perusteella syntinen ihminen pääsee Taivaallisen perintöön oikeutetuksi? Siihen löytyy vastaus Jumalan Sanasta:” Mutta kaikille, jotka ottivat hänet
( Jeesuksen) vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä Vastaanota siis Jeesus uskon kautta Jumalan lahjana tarjoama syntien anteeksiantamus ja perintöoikeus Jeesuksen Kristuksen lunastustyön perusteella.
Jussi Jokisaari