Kiitollisen talitiaisen koskettava puhe

Pikkulintujen elämää on mukava seurata. Kotimme tontilla ja viereisellä kadulla liikkuu yllättävän runsaasti eläimiä. Useita erilaisia lintuja, kuten tiaisia, mustarastaita, laulurastaita, fasaaneja, ym. sekä tonttimme viereisellä kadulla jäniksiä, kettuja, supikoiria, mäyriä, kauriita. Järin kauan ei ole siitä, kun Suomen metsien kuningas herra

karhu on tallustellut näillä kulmilla. Näistä eläimistä olisi paljon kirjoitettavaa. Mielestäni kaikkein ihmeellisintä on kuitenkin seurata talitintin käyttäytymistä.. Rakas puolisoni on laittanut keittiön ikkunalaudalle pikkulintujen ruokintapaikan. Monenlaisia pikku piipertäjiä vierailee aamulla ja pitkin päivää napostelemassa. Keittiömme ruokapöytä on lintujen ruokailupaikan vieressä – ikkunan ulkopuolella. On ihastuttavaa seurata pikku piipertäjien aamutouhuja. Eräänä aamuna, kun pikkulinnut tulivat aamupalalle tutulle ruokapaikalle ei ollut mitään syötävää! Sydäntä koskettavaa oli huomata, miten talitiainen siinä tilanteessa käyttäytyi. Se pomppasi ikkunalaudalla ruokapöytämme kohdalle ja tuijotti lasin takaa meitä. Se ikään kuin sanattomasti nuhteli meitä, ja kysyi miksi minulle ei ole laitettu ikkunalaudalle ruokaa, kuten eilen? Minulla on kova nälkä, se tuntui sanovan. Rakas puolisoni ymmärsi talitiaisen viestin ja tapansa mukaan pani oitis töpinäksi. Hän otti kaapista ison pähkinäpussin ja pilkkoi pähkinöitä muruiksi. Saman tien hän sujautti pieniksi muruiksi pilkkomansa pähkinät ja kaatoi ne ikkunalaudalla olevaan kuppiin. Siellä alkoi hetken kuluttua varsinainen kuhina. Pikkulintujen parvi syöksyi syömään ennen näkemättömällä innolla. Tuosta isosta lintulaumasta huomioin yhden eri tavalla käyttäytyvän linnun, talitintin. Yhtä innokkaasti kuin toiset se noukki suuhunsa pähkinän muruja. Se napsi muruja nokallaan eri tavalla kuin toiset. Toiset ahmivat murusiaa hurjalla vauhdilla, mutta tintti nappasi nokallaan yhden mureneen suuhunsa. Se nosti päänsä ylöspäin, ennen kuin nielaisi sen. Puolisoni kanssa seurasimme talitiaisen käyttäytymistä kuin lumoutuneena. Päättelimme, että ylöspäin katsoen se halusi kiittää Luojaansa ateriaa nauttiessaan. Ilmeisesti tietämättään tintti piti meille sanattoman saarnan, joka muistutti meitä kaiken hyvän antajasta, Taivaallisesta Isästä. Sillä ” jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa ( Jaak. 1: !8 ).

– Jussi Jokisaari