Enteistä vapauden tuulista vankilassa

Kun Jussi – ystäväni oli vankilassa jonkin aikaa tapahtui hänelle yllättävä asia. Sillä eräs vartija oli tuuminut: ” Sinulla on sellainen nimi, jottei, se taivu suomalaisen suuhun. Tästä lähtien sinä olet Jussi ja vaimosi nimi on Hanna, kerrosvartija, oli ilmoittanut, kaukaa Aasiasta tulleelle nuorelle miehelle Siitä hetkestä lähtien kaukaa idästä pakolaisena Suomeen tullut  nuori mies tunnettiin Jussi – nimisenä. Niihin aikoihin alkoi vankilan uudella puolella vankilapastorin luvalla Alfa raamattukurssi. Ensimmäiseen Alfa – iltaan tuli 12 osanottajaa. Se oli puolet vankilan uuden puolen asukkaista! Ensimmäisen iltana oli vastuullani. Tajusin heti, että kurssin vastuuseen tarvitaan ehdottomasti useampia vastuunkantajia. Jumalan ihmeellisen johdatuksen kautta kotiseurakunnastani löytyi pian kaksi vakaata veljeä: Toivo ja Seppo. Uusien vastuunkantajien löytyminen oli varsin tärkeä seikka. Tarkemmin sanottuna se oli merkki siitä, että Alfa- kurssi on  Taivaallisen Isän  tahdon mukainen. Eräs nyt hiukan huvittava yksityiskohta oli se, että Alfa – kurssilla tuli kolme Jussi – nimistä miestä. Jotta kaikki tietäisivät kuka Jussi on kulloinkin kyseessä jokaisen Jussin nimen tuli etuliite tarkentui seuraavaan tapaan. Itse sain nimen ” Parta Jussi. Kaukaa idästä tullut Jussi tunnettiin vastaisuudessa Pikku Jussin nimellä. Ja kolmatta Jussia sanottiin Alfa illoissa Isoksi Jussina. Kaikki nämä nimet tulivat ennen pitkää tunnetuiksi vankikan henkilökunnan parissa. Kolmas Jussi tunnettiin vastaisuudessa Iso Jussin nimellä. Tämä nimiprosessi oli kuin esimakua niistä vapauden tuulista, joita vankilan uuden puolen miehet ehkä hartaasti odottaneet? Kun Alfa jatkui Jumalan Sana alkoi tehdä työtä kurssilaisten sydämissä- Mielestäni Alfa – kurssi on erityisen sopiva mietiskeleville ja pohdiskelevalle ihmiselle.  Vankilassa tuomioitaan sovittavilla oli aikaa myös itsetukiskeluun!  Järin pitkiä aikoja ei tarvinnut odottaa, kun muutama kurssilainen ilmaisi toiveensa päästä sisälle Jeesuksen Kristuksen sisäiseen tuntemiseen. Ketään ei tähän ratkaisuun painostettu tai edes kehotettu, vaan Jumalan Sana oli sydämen salatussa maailmassa sen vaikuttanut. Sana toteutui käytännössä: ” Usko tulee siis kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta”( Roomalaiskirje  10: 10  ). Niiden muutaman miehenn joukossa oli myös kaukaa Aasiasta maahamme tullut Jussi. Ihmettelin vähän kaimani mukana oloa pelastusta etsivien joukossa, sillä kaimani suomen kielen taito oli vielä tuolloin varsin heikko.  Ihmettelyni päättyi melko pian, kun muistin, että ystäväni Seppo hankki kaimalleni kohta Alfa- kurssin alkamisen jälkeen  hänen äidinkielisen Raamatun. Insinööri Seppo käsitti oitis,  että heikosti suomen  Jussi ei käsitä  kaikkea, mitä Alfa – kurssilla nousee esille Sanaa tutkittaessa. Sen takia, kun istuimme ringissä pöydän ympärillä ja lumme Raamattua. Jussi sai aina ensiksi lukea Alfa – kurssiin sisältyvät Raamatun jakeet  äidinkielisestä  Raamatusta. Sen jälkeen saivat suomenkiliset vangit lukea samat Raamatun jakeet. Kaikkia kurssilaisia rohkaistiin  miettimään  kaikkia asioita, mitä miesten mieleen kurssin aikana nousisi. Kysyjiä löytyi mukavasti. Yhdessä etsimme esitettyihin kysymyksiin vastauksia Raamatusta. Ilmeisesti tuo vuorovaikutus kurssin vastuullisten ja kurssilaisten välillä koettiin myönteiseksi. Ehkä avoimuus oli hyvä myös sen takia, että jokainen kurssilainen sai yksinäisessä sellissä pohtia elettyä elämää. Sillä yllättävän nopeasti löytyi kurssilasista muutamia miehiä, jotka rohkenivat tehdä elämän tärkeimmän päätöksen eli he halusivat luovuttaa elämänsä ohjat Jeesukselle. Ketään ei siihen painostettu, eikä edes voimakkaasti painotettu. Jumalan elävä ja ikuisesti pysyvä Sana oli tehnyt tehtävänsä. Muistan yhä kirkkaasti sen illan,  Alfa – illan loppuhetket, kun muutama alfalainen ( Pikku Jussi  heidän joukossa) polvistui Herran eteen valmiina luovuttaakseen elämän ohjat Kristuksen haltuun. Se oli pyhä hetki. Mutta se oli myös Alfa- kurssin vastuullisille ikään kuin palkan maksun hetki. kun saimme omin silmin nähdä, ettei työ Herrassa ole ollut  turhaa. Vankilan

Alfa – iltojen nostalgisissa muistoissa

-Jussi Jokisaari