Tupakka tappaa!

Olin puolisoni kanssa muutaman päivän matkalla. Vuosien jälkeen teimme sen
junalla. Matka oli vailla vertaa. Totesin, että junat ovat paljon muuttuneet
vuosien saatossa. Varsin selvästi muistan muinaisia junamatkoja. Silloin
vaunut huojuivat ja paukkuivat. Matkustaja tunsi lähes jokaisen kolauksen,
kun kiskojen liitoskohdissa vaunu siirtyi seuraavalle kiskolle. Tupakan savu
tunkeutui  tupakoimattomien kiusaksi. Kaamea tungos toi tietynlaisen
epämukavuusmomentin matkustajille. Pian omien  paikkojemme löydyttyä aloin
silmäillä ympärilleni ja muistella menneitä junamatkoja. Tajusin oitis, että
junassa on paljon muuttunut. Nyt vaunun ilma oli puhdasta ja raikasta.
Huomasin  samalla, että kaikki vaunuun saapuneet olivat löytäneet
istumapaikan. Tunkkaisista, tupakanhajuisista vaunuista ei ollut jäljellä
muuta kuin epämiellyttävät, tunkkaiset muistot!  Se oli mieluinen. Hyrisin
sisimmässäni tyytyväisenä ja kiitollisena siitä positiivisesta muutoksesta,
mikä oli matkustajien hyväksi tehty. Joltain asemalta ilmestyi vieressäni
olleelle vapaalle paikalle miesmatkustaja.  Hän vaikutti kiireiseltä. Hetken
hän malttoi istua. Lähes heti hän sanoi menevänsä  ravintolavaunuun.
Viereeni hän laski käsissä olleet tupakkarasian ja sytkärin. Ymmärsin, että
mies kuuluu tupakoitsijain kaartiin. Samassa huomasin tupakkarasian reunassa
isoilla, mustilla kirjaimilla painetut kaksi  sanaa: ” TUPAKKA TAPPAA. ”
Luulen, että lähes jokainen suomalainen muistaa kauppaliikkeiden
kassajonossa seisoneena, miten tupakat saivat olla kaikkien nähtävissä.
Tuolta ajalta mieleeni jäi tupakkarasiain ja pakkausten kyljessä olleet
sanat: TUPAKKA ON TERVEYDELLE VAARALLISTA. Seuraava vaihe oli, että
tupakkatuotteet oli piilotettava asiakkaiden katseilta.  Sen jälkeen en ole
asiaan huomiotani kiinnittänyt, ennen kuin viime  junamatkalla. Mieleeni
muistui omakohtainen kokemukseni tupakoinnin opettelemisesta.  Olin tuolloin
12 – 13 vuoden poika, kun opettelin  perehtymään tupakan tupruttelun
saloihin. Hyvä kaverini Alpo oli kyläilemässä lapsuuskotini naapurissa
asuvan setänsä luona. Setä oli tupakoitsija. Alpo oli pöllinyt sedältään
kaksi pillitupakkaa. Kapusin Alpon kanssa talon ulkovaraston orsille. Alpo
oli varannut sauhutteluhetkeämme varten kaksi savuketta ja tupakan
sytyttimen. Istuimme ulkorakennuksen orsilla lautakasan päällä vierekkäin.
Alpo kaivoi taskusta aarteensa esiin eli tupakan sytyttimen. Otimme
samanlaisen asennon, minkä olimme havainneet isojen miesten ottavan
tupakkatauon aikaan. Työnsin tupakan hiukan jännittyneenä suuhuni. Alpo
sytytti samalla sytkärin, otti sillä tupakkaan tulen. Seurasin hartaana
kaverini touhuja. Tarkkailin silmä kovana esimerkkiä. Istuimme rinnakkain.
Tupakka kärysi sormissani. Työnsin käryävän tupakan suuhun ja vedin ilmaa
keuhkoihini. Koko ajan sisimmässäni oli pelko, entä jos vanhempamme näkevät
touhumme. Sanomattakin tiesin, mitä seuraa, jos touhuni tulee ilmi.
Seuraukset pelottivat. Tunsin, kun vedin voimakkaasti henkeä keuhkoihini,
miten kauhea maku työntyi sisimpääni. Aloin yskiä ankarasti. Päässäni
hurisi. Tämäkö on se, mikä pitäisi oppia? Pienellä järjelläni ymmärsin,
etten ala sauhuttelemaan . Alpon ja oma tupakkakiintiöni täyttyi samana
päivänä kerralla ja lopullisesti!  Entä mitä Raamattu sanoo tupakoinnista?
”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Jumalan temppeli ja että Jumalan
Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, ( kehon) on Jumala
turmeleva hänet, sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette” ( 1
Kor 3: 16, 17).  Huomasitko, että lääkärit professorit ja Jumala puhuvat
yhteneväisesti tupakan vaaroista? Vuosien saatossa olen  ihmetellyt
tupakoitsijan kovapäisyyttä. Vaikka jokaisen tupakkarasian  päällä lukee
isoilla kirjaimilla vakavat sanat : TUPAKKA TAPPAA. Siitä huolimatta on
paljon  suomalaisia nuoria ja vanhempia, jotka uhmaavat asiantuntijoiden:
Jumalan, professoreiden ja lääkärien vakavia varoituksia, vaan  vetävät
kuolemaan johtavia savuja elimistöönsä vuodesta toiseen. Onko faktatietoa
siitä, mitä tupakan vetäjien terveydellä leikkiminen maksaa tupakoitsijalle
itselleen, hänen läheisille ja yhteiskunnalle? Kun maassamme elettiin markka
– ajan viimeisiä aikoja tein laskelman siitä, miten paljon tupakointini
olisi itselleni maksanut? Äimistelin järkyttyneenä laskelmieni lopputulosta.
Sillä olisin ehtinyt tupruttaa savuna ilmaan kuusisataa viisikymmentätuhatta
markkaa!  Siinä hetkessä minusta syntinen! Mieleeni pulpahti ajatus, kuinka
paljon on uskovien joukossa kaltaisiani, jotka eivät ole tulleet
ajatelleeksi tätä. Entä olenko itse antanut kiitollisuudella  Herralle edes
tupakasta säästyneitä euroja pelastuksen evankeliumin eteenpäin viemiseen?
Väitän, että jokaisen uskovan pitäisi itse tykönään miettiä, että minun
tulisi antaa kiitoslahja Jumalalle, ettei minun ole tarvinnut turmella
fyysistä olemustani tappavalla myrkyllä eli tupakalla!

Vakavissa mietteissä.

Jussi Jokisaari