Rakastan sua, rakastatko sua?

Aivan hiljaa kuulrebeccaen kaukaa koputusta ja kuin yllättäen sanon ääneen: ”Puhu Herra palvelijasi kuulee.” Lämmin tunne tulee kohti kasvojani, aivan kuin suudelman lailla ja kuulen kuiskattavan ”Rakastan sinua, rakastatko takas?”

Hätkähdän tilannetta ja avaan silmät. Nousen ylös istumaan sänkyni laidalle ja kelailen hetken, mitä juuri tapahtui. Päätän aamu-unisena kuitenkin nousta ja laittaa itseni siihen kuntoon, että uusi päivä voi alkaa. Juoksen jostain syystä bussipysäkille, vaikka yleensä tykkään kiireettöminä aamuina kävellä työpaikalleni. Ahtaudun ruuhkaiseen 550-linjan bussiin ja mietin taas uudestaan valintaani. Ihmisten viitseliäisyys tehdä tilaa ja siirtyä keskiosasta takatilaan, saa pienet ärtymysnystyräni vireille. Näpäytän kännykän auki ja katson päivän raamatunpaikan, joka muistaakseni kannusti kärsivällisyyteen. Naurahdin hieman ja samassa huomasinkin olevani yksi niistä monista, jotka ei viitsineet tehdä tilaa uusille tulokkaille.

Otan muutaman juoksuaskeleen kiireessä ja moikkaan tuttua kerjäläiskatusoittajaa matkallani. Ajatukset tulvivat väistämättäkin mieleeni. Kuinka hänen paljaat sormet mahtavat kestää -7 asteen pakkasta ja haitarin rämpytystä. Koska itse suomalaisena palelen jo 15 asteen lämmössä, niin miten hän, jonka tottumukset ovat ympärivuoden paistavan auringon alla, voi hallita tätä tilannetta. Työkaverini tuleekin jo vastaan miljoonan kysymyksen kanssa, joten hanskojen lahjoittaminen, joka vilahti mielessäni unohtui kuin tuhka tuuleen.

Rukousmummini, joka asuu työpaikkani vieressä on ollut ajatuksissani jo muutaman päivän. Tänään lounastauolla soitan varmasti ja kysyn kuinka hän voi. Voisin pistäytyä iltasella viemässä hänelle suklaarasian tai muuten vain moikkaamassa. Käyn ruokakaupassa kahvitauollani ja huomaan katusoittajan uudestaan ilman hanskoja ja sääli valtaa jälleen. Kylmyys iskee kuitenkin luihin ja ytimiin, joten puikkelehdin nuorisomassan läpi, joka hengailee kaupan edessä. Äkkiä sisälle. Seison teehyllyllä miettimässä, mistä mausta omat kollegat mahtaisivat ilahtua, kunnes yhtäkkiä joku huutelee minua. Käännyn katsomaan ja vanhempi rouva pyytää minun apua saadakseen ylähyllyltä jotakin. Mieleni kirkastui. Vihdoin päivän hyvä teko tulee tehtyä ja lähden innoissani seuraamaan avun tarvetta. Päädymme kuitenkin alkoholiosastolle, josta rouva haluaisi minun ojentavan mieluistaan olutta. Tilanne hämmentää minut, enkä voinut muuta kuin suostua, vaikka mieleni teki vain paukuttaa Jeesuksesta.

Kuljen myymälässämme ja hymyilen asiakkaalle. Hetken rupattelun jälkeen hän paljastaa olevansa työpaikka kiusattu. Kannustan häntä ehdottomasti viemään asiaansa eteenpäin, mutta hän kertoi jo asian ääneen kertomisen olevan helpottavaa. Tilanteesta jäi jokseenkin hyvä mieli, mikäli pystyin olemaan edes vähän avuksi. Yritän kuitenkin painaa mieleeni hänen kasvonsa, jotta muistaisin häntä rukouksin.

Käännän takalukon ja kuittaan mielessäni tämänkin työpäivän. Kun käännyn, näen mummini asunnon, jolle en ikinä lounastauollani soittanut.

Bussi tulee kuin tilauksesta. Samassa huomaan miehen vahingossa pudottavan kolikkopussinsa pitkin käytävää. Mutta koska minulla on kiire, niin oletan, että joku toinen jää varmasti auttamaan. Istun väsyneenä ja kuulen kuskin kiittävän jokaisella pysähdyksellä poistuvia matkustajia, sekä toivottavan hyvää illan jatkoa. Ihana asiakaspalvelu virolaiselta mieheltä lämmittää ja uppoudun ajatuksiini – mitä jakaisin pian alkavassa kokouksessa?

Kello lyö pian jo seuraavaa päivää, kunnes saan itseni vihdoin pitkän ja uuvuttavan päivän jälkeen peiton alle. Kiitän hyvästä rukoushetkestä kämppikseni kanssa ja suljen silmät. Heitän huoleni Luojan käsivarsille. On kulunut ehkä muutama minuutti, kunnes lämpö kohtaa kasvoni ja kuulen taas ”rakastan sinua, rakastitko takas?” Päivän kohtaamiset tulvivat mieleeni filmirullana ja kyyneleet saavuttaa poskipäitäni.

Matt 25:45’Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle

Matt 5:14-16 ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”