Kaikilla ihmisillä on samat perustarpeet. Tarvitsemme ravintoa, nestettä, happea, toivoa, turvallisuutta,  ja lepoa. Jos joku perustarpeista jää täyttymättä, ihminen nääntyy ja elämä päättyy.

Kun ihminen on terve, hän tuskin muistaa olla  kiitollinen kaiken hyvän antajalle. Mielessäni on yksi perustarve tai paremminkin sen puute. Lepo on  kaikille tarpeen. Jos esimerkiksi yöunet

häiriintyy pidempään seurauksena voi olla fyysisen kunnon romahdus. Jouduin taannoin työssä liikkumaan paljon autolla. Työkenttänäni oli Suomi, osittain myös Ruotsi. Lapissa kiertäessäni jouduin istumaan yhtä soittoa auton ratissa  satoja kilometrejä. Joskus näkökenttään ilmestyi levähdyspaikan merkki. Jo merkin näkemisellä oli piristävä vaikutus. Se oli ennakkoviesti muutoksesta:

– Voit pysähtyä  ja levätä! Pysähdyin levähdyspaikalle. Koin iloisen yllätyksen. Tien vierellä oli vuolaana virtaava kirkasvetinen joki. Pulahdin raikkaaseen veteen. Se kokemus oli uskomaton. Fyysinen väsymys haihtui silmänräpäyksessä. Mieli virkistyi. Fyysiset voimat palasivat. Taas oli mukava jatkaa matkaa.

Ihmisinä olemme kaikki matkalla. Matkalla voi kuka tahansa väsyä. Vapahtajammekin väsyi. Näin Raamatussa kerrotaan. ” Niin hän tuli Sykar – nimiseen Samarian kaupunkiin. Se on lähellä sitä maa – aluetta, jonka Jaakob oli  antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli  Jaakobin kaivo. Koska Jeesus oli matkasta väsynyt, hän istui kaivolle. Oli noin kuudes tunti ( eli kello oli noin 12). Hämmästyttävää on tietää, että Jeesus, Jumalan Poikakin väsyi. Me ihmiset olemme ajan tiellä matkalla. Toiset ovat vaeltaneet kauan. On ystäviä, jotka taapertavat vasta ensi askeleitaan.  Matkasi alkoi syntymäsi hetkellä. Olet ehkä taivaltanut jo vuosia tai vuosikymmeniä. Ehkä olet väsynyt fyysisesti, psyykkisesti tai hengellisesti ? Kenties olet joskus miettinyt, minne matkani päättyy? Raamatun mukaan tämän ajallisen elämän päässä on kaksi paikkaa: Jumalan kirkkauden maa Taivas, toinen on kadotus tai helvetti.  Herramme sanoi maan päällä vaeltaessaan: ” Menkää sisään ahtaasta portista, sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monet menevät siitä portista sisään. Miten ahdas onkaan se portti, joka vie elämään, ja harvat löytävät sen ” ( Matteus 7: 13, 14 ).

Jokainen vaeltaja valitsee tiensä. Tämä hetki on valinnan hetki. Hengellinen runoilija kyselee: ” Kuinka on sun sielus laita? Minne kuljet matkamies? Lavea on tie tai kaita. Kumpi niistä on sinun ties? Sitä kysyn. Vastaa oi. Molemmat ei olla voi.” Onnittelen sinua, joka olet tietoisesti tehnyt valinnan. Tahdot taivaltaa kaitaa tietä.  Voit  väsyä kaidalla tiellä. Muista, että Hän, joka on tien suunnitellut ja valmistanut on järjestänyt tietä kulkeville levähdyspaikan. Se paikka on Herran edessä. Hiljenny ja pysähdy hetkeksi katselemaan uskon alkajaasi, Jeesusta. Häneltä saat uutta voimaa. Hän virvoittaa sielusi. Ja mikä parasta; Hän voi parantaa, jopa fyysisen sairautesi. Tule levähdyspaikalle!  Niin jaksat  eteenpäin – perille asti.