Vain askel

Terve ihminen ottaa päivittäin valtavan määrän askeleita. Askelten määrää päivän kuluessa en osaa arvioida. Tiedän, että nykyisin on saatavana myös niin sanottuja askelmittareita. Mutta paljon niitä on. Minulla on ” kulkutauti”. Se tarkoittaa, että olen paljon ja usein liikeliepeellä. Toki en läheskään niin paljon kuin joskus menneinä vuosina. Silloin olin lähes himoliikkuja. Korkea ikä ja monet sairaudet ovat vaikuttanut, että juoksemisen olen lopettanut. Kävely ja pyöräily kuuluvat päivittäiseen ohjelmaani. Keho on vuosikymmenien aikana tottunut siinä määrin liikkumiseen, että jos joskus on hurahtaa päivä sisätiloissa, on koko olemukseni veltto ja voimaton. Keho reagoi oitis siihen, jos en ole tehnyt päivän lenkkiäni. Se suorastaan ” vaatii” omaa osuuttaan.  Ja mikä on sen mukavampaa, kuin antaa vanhalle kropalle sopivaa liikuntaa ja happirikasta ilmaa. Se tekee hyvää jokaiselle. Ellet usko, niin kokeile!

Palaan blogin otsikkoon. Se löytyy Raamatusta ( 1 Sam 20: 3 ). ” Mutta Daavid vielä vakuutti vannoen ja sanoi: ” Isäsi tietää, että minä olen saanut  armon sinun silmiesi edessä; sen tähden hän ajattelee:” Älköön Joonatan saako tietää tätä, ettei hän tulisi murheelliseksi”. Mutta niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät; on vain askel minun ja kuoleman välillä.” Tämä Raamatun kohta on yksi sisintäni koskettavimmista. Se on äärimmäisen kaunis kuva kahden ihmisen ystävyydestä, Joonatanin ja Daavidin Joonatan oli kuningas Saulin poika, siis prinssi. Saul oli Israelin kuningas. Hän menetti asemansa, koska ei toiminut, kuten hänen oli pitänyt toimia. Hän piti halpana Jumalan Sanan. Siksi hän menetti vuoksi asemansa kuninkaana. Jumala valitsi nuoren Daavidin Saulin tilalle kuninkaaksi. Sen takia Saul alkoi vainota Daavidia. Daavid ja  – Saulin poika Joonatan, olivat sydänystäviä. Siitä huolimatta Saul halusi surmata Daavidin, joka pakeni  häntä. Uusi Israelin kuningas oli henkipatto. Hän ymmärsi, että mikä tahansa päivä tai askel voi olla hänelle viimeinen.

Tällä tuhansia vuosia vanhalla sanalla on tärkeä viesti aikamme kiireiselle ihmiselle. Yksikään meistä ei tiedä, mitä seuraavan askeleeni  aikana tapahtuu. Niin täysin on tulevaisuutemme salattu. Tietenkin jokainen suunnittelee tulevaisuuttaan.  Valitettavan vähän on heitä, jotka ajattelevat elämäänsä  pidemmälle kuin muutamaksi vuosikymmeneksi. Sangen harva miettii oman elämänsä  päättymistä, vaikka nuoren ja terveen ihmisen elämä voi päättyä täysin yllättäen.  Tämän aamun lehdessä kerrottiin, että 17 – vuotiaan nuorukaisen elämä oli päättynyt edellisenä yönä. Nuori, terve ihminen temmattiin silmänräpäyksessä ikuisuuteen. Niin oli tuolle lehtiuutisessa kerrotulle nuorukaiselle käynyt. Blogin otsikko on siis yhä ajankohtainen. Raamatun ikuinen ilmoitus osoittaa, että ajan rajan toisella puolella on kaksi todellisuutta:  kirkkauden maa Taivas. Se on paikka, jossa ei ole kipuja, sairautta, kärsimystä, eikä kuolemaa. Siellä ei  kukaan ole janoinen, eikä kärsi helteestä. Kaikki entinen on mennyt. Rajan takana on myös toinen todellisuus: se on paikka, jossa on ikuinen polte, tuska, kärsimys ja jano. Sitä paikkaa ei ole tarkoitettu yhdellekään ihmiselle. Se on valmistettu Paholaiselle ja hänen enkeleilleen.( Lue: Mat 25: 31 – 46).

Koska kukaan ei tiedä, mikä on viimeinen askel, on syytä tehdä valmistelut ikuisuutta varten heti. Siis tänään.

Se askel tulee ottaa Vapahtajan luo. Hän on valmistanut kaikilla ihmisille pääsyn  Otettuasi askeleen Jeesuksen luo saat elää sisäisessä levossa. Jos kutsu ikuisuuteen tulee tänään se ihanan voiton hetki. Viimeinen askeleesi tällä multien päällä voi olla askel  täydelliseen, loppumattomaan  elämään, Taivaaseen.

Jussi Jokisaari