”Vaari, oletko sinä varmasti oikealla tiellä?”

Vuosia sitten poikamme muutti Floridasta Ruotsiin Eskilstunaan. Hän asui perheineen vuosia Floridassa, missä hän oli opiskelemassa. Eskilstunassa oli vireä suomenkielinen seurakunta, joka kutsui hänet työntekijäksi. Saimme tietää tämän, kun poikamme kutsui meidät Eskilstunaan. Hän oli siellä aloittamassa pastorin työtä. Tuolloin asuin vaimoni kanssa Vaasassa. Läksimme mielellämme tervehtimään poikaa ja hänen perhettä pitkän ajan jälkeen, kun siihen tuli tilaisuus. Eritoten lastenlapsia oli ikävä. Kun rakkaittemme tapaamiseen oli mahdollisuus, emme halunneet laskea tilaisuutta ohi Sitä paitsi meillä oli asiaa myös nuorillemme. Vaasasta oli tuolloin Ruotsin Sundsvalliin säännöllinen laivayhteys. Ajattelimme hyödyntää yhteyden ja soitin yhtiön konttoriin. Aikomukseni oli hankkia paikka laivaan. Se toivo raukesi, sillä ensimmäinen mahdollisuus laivamatkaan olisi vasta parin vuorokauden kuluttua. Tein päätöksen, että ajan Tornion ja Haaparannan kautta. Laskelmoin, että se on nopein ja edullisin vaihtoehto. yön nukuimme tyttäremme, vävymme ja heidän lastensa kanssa Torniossa. Peräkärryyn olimme pakanneet Vaasassa pojan perheen tavaroita. Seuraavana aamuna hoidimme asioita Torniossa ja Haaparannalla sen jälkeen käänsin auton haaparantaan ja sieltä etelän suuntaan. Useita tunteja ajettuamme poikkesimme ison huoltoaseman ravintolaan aterioimaan. Matka jatkui oitis. Olin ajanut yhtä soittoa kohti etelää yli 10 tuntia, kun kolmen vuoden ikäistä Robert poikaa alkoi väsyttää. Hän istui mummon kanssa takapenkillä. mummo laittoi hetkessä pikkumiehelle nukkumapaikan ja matka jatkui. Robertin isoveli Jesse valvoi vierelläni pirteänä kuin peipponen. Muutamaa tuntia myöhemmin sanoin hänelle, että voit nukkua. Vaari jaksaa kyllä ajaa. koskaan ennen en ollut nähnyt vastaavaa. Poka nukahti heti, kuin olisi saanut nuijan iskun päähänsä! Tukholman ohitettuani ajoin Göteborgin tielle. Vaimoni ja pojat nukkuivat syvää, rauhallista unta. He eivät tienneet mitään tästä pahasta maailmasta. Näin kului pari tuntia. Sitten, hieman yllättäen Robert heräsi. Hän istui takanani. valppaana liikennettä tarkkaillen, yhtäkkiä 3 vuotias kysyi: ” Vaari, oletko sinä aivan varma, että ajat oikeaan suuntaan? Pikkumiehen kysymys oli aiheellinen. Pienessä päässä poika ilmeisesti laskelmoi, että vaari on valinnut väärän tien, koska matka yhä jatkuu! Ehkä hän muisti, miten kauan oli ajettu ennen ravintolassa käyntiä ja sen jälkeen pitkään. Poika luultavasi osasi hahmottaa myös sen, että oli nukkunut kauan, koska väsymys oli väistynyt. Runsas kaksi tuntia sen jälkeen olimme lähellä päämäärää. En ollut käynyt ennen kyseisessä kaupungissa. Soitin pojalleni. Sain häneltä hyvät ohjeet ja niitä seuraten osasin hyvin perille. Oli varhainen aamu. kello oli 4. 30 kieppeillä. Pitkä matka oli lopussa ja olimme onnellisesti rakkaittemme luona.

kolmevuotiaan lastenlapsemme kysymys on yhä aiheellinen. Vanhassa hengellisessä laulussa runoilija kyselee

” Minne ystävä ompi matkas määrä?

Minne tiesi vie, tiedätkö Sä sen ?

Onko suuntasi oikea, vai väärä,

Sitä ystävä sulta kyselen.”

Toivon, että pysähdyt miettimään. oletko varmasti oikealla tiellä eli tiellä, jota kulkien pääset kerran perille siihen valtakuntaan, jonne Vapahtaja, Kristus lähti valmistamaan sijaa omilleen ? Oli tosi hienoa, kun miniämme valmisti meille pitkän matkan tehneille pehmeän puhtaan vuoteen. Saimme peseytyneinä ja väsyneinä kallistua ihanan puhtaalle vuoteelle lepäämän. Muutaman tunnin lepo poisti totaalisen väsymyksen olemuksesta. Sen jälkeen oli jälleen hienoa tarttua uusin voimin päivän haasteisiin.

Raamatusta löydät selkeät ohjeet, miten löydät tien ISÄN kotiin. Psalmi 119: 4 ”Sinä olet asetuksesi tarkasti säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin.” Itse Elämän Herra neuvoi meille ainoan, oikean tien ” Minä olen TIE ja Totuus ja elämä , eikä kukaan tule Isän tykö muutoin kuin , minun kauttani.” ( Joh 14: 6 ). Valitse siis tämä ainoa, oikea tie, päästäksesi kerran oikeaan päämäärään!

Jussi Jokisaari.