Tyly toivotus vai Jumalan armo?

Vuosia sitten olin kollegani kanssa Lapissa. Lapin kesä oli kauneimmillaan. Matkustimme linja – autolla. Sen katolla oli evankelioimisteltta. Olimme pakanneet sen hyvin. Linja – auto pysähtyi eräällä rautatieasemalla.  Sieltä autoon nousi  n.10 hengen seurue. Vieressäni oli vapaapaikka. Siihen istui n.40 – 50 vuotias nainen. Kun auto oli edennyt n.10 kilometriä kyseinen seurue alkoi laulaa tuttua hengellistä laulua” Kun Jeesus on omana mulla, niin kirkastuu myrskyinen sää.” Jostain syystä laulu ei oikein luistanut. Muistin, että kollegallani on voimakas ääni ja erittäin tarkka sävelkorva. Siksi kuiskasin hänelle: ” Yhdytään tuohon lauluun.” Yhdyimme lauluun niin se alkoi sujua. Vaikka olin heikko laulaja uskalsin yhtyä siihen hiljaisella äänellä. Kun viimeinen säkeistö tuli laulettua viereeni tullut nainen kysyi: ” Oletteko tekin uskomassa?” Vastasin: ” Kyllä minä Jumalan armosta olen uskossa.” Nainen kysyi heti: ” Ette kai te    ole vain niitä helluntailaisia? ” Vastasin: ” Kyllä minä kuulun helluntaiseurakuntaan.” Nainen parahti”: Voi, voi,  ja olette jo noin nuorena, niin väärään joutunut:”( Olin hiukan yli 20 vuotias).  Muka hämmästyneenä totesin: ” Niinkö? En tiennytkään, että olen joutunut väärään. ” Samalla otin salkustani Raamatun. Ojensin sen hänelle.  Rohkaisin häntä ja huomautin: ” Tässä on Raamattu.” Osoittakaa tästä, mistä asiasta minun pitää tehdä parannus.” Taas oli minun vuoroni hämmästyä, kun nainen vastasi: ” En minä osaa teitä Raamatulla neuvoa, sillä ei minulla ole aikaa lukea Raamattua, mutta minä toivon, että tapaisitte jonkun vanhan saarnaajan, he kyllä osaisivat neuvoa teitä.” Vastasin: ” Niin sillä kylällä, minne olemme menossa on Väinö niminen saarnaaja ( mainitsin hänen sukunimensä) Sen kuultuaan vierustoverini parahti: ” EI, EI! Väinö on  joutunut  aivan väärään, kun on  luopunut meistä vanhoista.” Siinä oli taas minulle poika poloisella uusi ihmettelyn aihe. Kuulin olevani väärässä ja Väinö oli AIVAN väärässä! Vierelläni istuvalla naisella oli ilmeisesti suuri hätä Väinön ja minun ikuisesta kohtalosta. Tätä asiaa pähkäilin  hetken mielessäni. Yhtäkkiä havahduin siihen, että viereeni oli tullut toinen matkustaja. Arvioin, että hän oli n. 70 – 80 vuotias mies.  Hän alkoi oitis puhua paatoksella evankelista Filippuksen ja etiopialaisen Kandagen hoviherran kohtaamisesta Gassan tiellä. Hyppysiäni alkoi ikään kuin syyhytä, sillä kyseinen Raamatun kertomus Apostolien teoissa 8 – luvussa. Se kohtaaminen johti etiopialaisen hoviherran  kääntymykseen ja kasteen ottamiseen evankelista kastoi uskoon tulleen hoviherran. Raamattu kertoo, että Kristuksen kohdannut ja kasteen saanut hoviherra ” jatkoi matkaansa iloiten”. ( Lue: Apostolien teot 8: 26 – 39 ). Tässä Raamatun kertomuksessa on useita tärkeitä asioita. Ehkä tärkeimpänä se, että Jumala johti ihmeellisellä tavalla etiopialaisen hoviherran henkilökohtaiseen Kristuksen  tuntemiseen. Kenties olet sisäisesti tyhjä ja köyhä.  Tunnet, että elämästäsi puuttuu jotain. Mutta mitä, sitä et itse tiedä. Todennäköistä on, että myös hoviherran sisäinen maailma oli ollut tyhjä. Ehkä sen takia hän lähti pitkälle matkalle Etiopiasta Jerusalemiin hengellisille juhlille. Vasta paluumatkalla hoviherra  sai  etsintäänsä vastauksen, kun hän löysi Jeesuksen.  Vakuutan kokemukseni perusteella, että Raamatun lupaukset ovat yhä voimassa, kuten Vapahtaja lupasi:  ” .Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä  j o k a i n e n  anova saa, ja etsivä löytää ja kolkuttavalle  avataan ” ( Matteus 7: 7, 8).

 

Palaan linja – auto matkaamme. Olin poistumassa linja– autosta. Vain askel ja olisin ulkopuolelle. Ikämies hätääntyi ja kajautti sanat: ” Kyllä se on ystävä sillä lailla, että jos et tee parannusta, niin helevetin peräseinällä heräät viimeisenä päivänä.” Sanoissa ei ollut vähäisintä armon häivää. Se tehtiin minulle selväksi kerralla. Toinen  Raamatun sana singahti mieleeni kuin ohjus: ” Sen tähden sinä oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa  kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset teet samoja tekoja”  ( Room 2:  1). En kuitenkaan sanonut noita sanoja ikämiehelle, vaan poistuin autosta, sillä se saapui matkan päätöspiteeseen.  Tunsin Raamattuni sen verran hyvin, että tiesin tuomiovallan olevan  yksin Jumalalalla. Siksi ikämiehen sanat eivät minuun mitään vaikuttaneet. Siksi tärkeintä on, että vastaanotat Jumalan armon henkilökohtaisesti tänään, kun sitä kaikille tarjotaan.

 

 Jussi Jokisaari