Tasapainoinen tunne-elämä

rebeccaSelailen vanhoja kuvia kaapin pohjalta löytyneestä valokuva-albumista. Taustalla soi synkkääkin synkempi itkumusa ja kelailen hetkiä, tapahtumia, leikkejä, ystäviä, tapaturmia, nauruja, synttäreitä sekä vieraita jotka kävivät meillä, kun asuimme Unkarissa. Siirryn ajatuksissani pikkuhiljaa Suomeen ja niihin aikoihin, kun loin uusia tuttavuuksia, löysin itsestäni uusia piirteitä ja kun lähdin etsimään jokaisesta päivästä uusia tunteita.
Jäin pohtimaan nuoruuttani ja valintojani. Olen selkeästi jonkin sortin tunneriippuvainen. Nyt kun pysähdyn katselemaan ympärilläni olevia ihmisiä, niin huomaan tämän piirteen osuvan myös yllättävän moneen kulkijaan. Joillakin se näkyy erittäin vahvana, toiset taas ovat kasvaneet ihailtavan tasapainoisiksi.

Tunnepiikit ovat kristityn elämässä yllättävän vaarallisia. Asiasta ei liiemmin puhuta ääneen, koska se kulkee hyvin vahvasti käsikädessä uskomme kanssa, joka ei aina ole totta. Oletko huomannut, rukoilevasi itsellesi vastauksia ja odottavasi jotain suurempaa tunnetta, jonka uskot olevan vastaus asiaasi? Toki uskon, että Pyhä Henki toimii myös näin laskemalla sydämiimme oikean vastauksen, mutta jos jäämme siihen koukkuun, niin olemme pahassa pulassa. Emme voi laskea elämämme päätöksiä tai uskoamme pelkkien tunteiden varaan.
Jumala saattaa olla pitkän aikaan hiljaa. Olen itse kokenut sen. Mutta jos olemme kasvaneet siihen uskoon, että Herra antaa jokaisella rukoushetkellä ”järkyttävät sävärit”, petymme pian, kun Hän päättääkin olla hetken hiljaa. Usein nämä tunne-ihmiset lähtevät hakemaan hyvän olon tunnetta silloin jostain muualta.
Sen tähden, itse ainakin haluaisin korostaa enemmän juuri uskoon tulleille tai kenties entisille päihteiden käyttäjille, ettei Jumala ole pelkkä hyvän olon tunteen lähde. Uskomme perustuu Raamattuun ja sen ohjeisiin. On hyvä koetella kaikki sanan kautta, jolloin tiedämme varmaksi, ovatko vastaukset, joita saamme omien tunteiden varassa luotuja vai Pyhän Hengen viitoittamaa varmaa tietä.

Muutamalla ystävälläni on erittäin rajut tunnenousut tilanteeseen kuin tilanteeseen. Heidän innostuksensa nousee pilviin pienestäkin positiivisesta asiasta. Nämä ”intopiukeet positiivarit”, ovat yhdenlaisia lempi-ihmisiäni ja tykkään olla heidän iloisessa ilmapiirissään. Olen kuitenkin kiinnittänyt huomioni siihen, että heidän elämässään on suuria masennuksen jaksoja, joista kestää kauan nousta takaisin tielle. Heidän on vaikea käsitellä tunteita. Niin iloja kuin surujakin. He heittäytyvät kaikkeen ”satasella”, mutta kun negatiivisuus ottaa vallan, he märehtivät masennuksen kuopassa.

Daavid puhuu psalmeissa turmion kuopasta josta, Herra nosti ylös vahvalle kalliolle (Ps. 40). Jumala tahtoo nostaa sinut ylös, mutta sielunvihollinen painaa alas. Näissä tilanteissa meidän täytyy valita, kumman tilan valitsemme tunnetilastamme riippumatta.
Tutkin vielä hetken aihetta, ja ymmärsin, että ihminen on hyvin tunteellinen ihminen. Sielunvihollinen tietää sen parhaiten. Vihollisen suurin tehtävä on painaa meidät alas, joten hän käyttää masennusta yhtenä suurimpina avaimenaan. Masentunut, surullinen tai ahdistunut ihminen on voimaton, ja hänen toimintakykynsä heikkenee. Näin Jumalan valtakunnan edistys hidastuu, joka on sielunvihollisen suurin päämäärä.

Raamatussa on selkeästi viitoitettu asioita, kuten toivottomuus, lannistuminen, pettymykset, tuho, velka, sairaudet, ahdistus ja riidat, joilla vihollinen yrittää saada meitä vaipumaan masennukseen. Nyt kun tiedämme nämä asiat meidän, ei tulisi katsoa ongelmaan ja vaipua tunteidemme mukana epätoivoon, vaan Herra tahtoo meidän katsovan Häneen ja elävän iloiten.
Jos päätät elää näin, se ei tarkoita, etteikö elämässäsi tulisi uusia pettymyksiä tai lannistavia tilanteita, mutta olet päättänyt, ettet anna niiden painaa sinua alas. Jumala tulee siunaamaan sinua, ja hän on luvannut auttaa sinut ongelmista voittoon. Päätös tunteiden hallitsemisesta ei ole päivässä opittava tapa.
Keitän uutta kahvia ja vaikka olenkin ollut kuukauden kovassa flunssassa. En anna sen painaa alas. Ulkona on kaunis, kylmä, aurinkoinen pakkasaamu. Yritän imeä D-vitamiinit ikkunan läpi ja rukouksessa pyydän itselleni enemmän herkkyyttä tunnistaakseni Pyhän Hengen rohkaisuja omien kiukuttelujeni seasta.

Rebecca Palmi