Rikkaan kuolema

Kuolema on sana, jonka ihminen mieluusti työntää sivuun. Kuitenkin jokaisen ihmisen on kerran kohdattava tuo kolkko todellisuus. Se on realiteetti, jota moni ei halua ajatella. Miksi niin? Ehkä siksi, että sitä on kiusallista ajatella.

Pyhä Kirja kertoo rikkaasta miehestä, jolla oli kaikkea yllin kyllin. Hän oli maanviljelijä. Hänen viljavainionsa olivat valmistumassa sadonkorjuuta varten. Ammattinsa hallitseva maanviljelijä osasi arvioida, että  pian kypsyvää viljaa tulee ylen runsaasti korjattavaksi. Sato ei sovi varastoihin. Mitä teen? Älykkäänä miehenä hän tajusi, että käsillä on yhdestoista hetki. On rakennettava uusi, entistä isompi viljavarasto, jotta saan uuden sadon talteen. Uuden varaston piirustukset valmistuivat pikavauhtia.  Mies onnistui haalimaan  päteviä rakentajia  tarpeellisen määrän. Rakennustyöt sujuivat jouhevasti. Joukko kylän miehiä tuli paikan päälle  äimistelemään  ennätysvauhdilla valmistuvaa massiivista viljavarastoa. Kun uusi viljavarasto valmistui lähetti viljelijä työmiehensä  puimaan. Puolikymmentä miestä ahersi puimurien kanssa korjuutyössä. Harvinaisen upea sää suosi työtä. Parinsadan hehtaarin puintityö kesti vain muutamia päiviä. Osaava porukka korjasi ennätyssadon uuteen varastoon nopeasti. Puitu vilja oli niin kuivaa, ettei sitä tarvinnut kuivata. Ei ihme, että farmari koki sisimmässään iloa. Tyytyväisenä hän ajatteli: oma ja perheeni tulevaisuus on turvattu vuosiksi eteenpäin.

Toki rikkaalla miehellä oli myös kadehtijoita. He tiesivät, että rikkaalla miehellä oli jo ennen ennätyssatoa varallisuutta monin verroin enemmän kuin muilla lähiseudun viljelijöillä.  Kadehtimistaan he eivät tietysti äveriäälle isännälle paljastaneet. Kukaan ei halunnut joutua rikkaan miehen epäsuosioon.  Kyläläisten oli sangen helppoa ajatella, että suurtilan omistaja on onnellinen. He otaksuivat miehen olevan tyytyväinen yltäkylläisyyden keskellä. Eräässä mielessä miehen tuntevat olivat oikeassa. Rikas mies saattoi hykerrellä tyytyväisenä. Nyt voin heittää tulevaisuuden huolet ja murheet unholaan muutamaksi vuodeksi.

Valitettavasti hän oli unohtanut erään tärkeän asian. Sen, että jokainen ihminen tallaa tämän Telluksen pinnalla rajallisen ajan. Sen tiesi elämän Antaja, Jumala. Siksi Hän sanoi rikkaalle miehelle:  ` Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?` Loppujen lopuksi rikas mies oli köyhä! Hän ei näet ajatellut elämää pidemmälle. Hän mietti vain tätä nykyistä todellisuutta. Hän unohti tyystin sen, että  tulee se hetki, jolloin ajallinen elämä päättyy.

Tiedätkö, että valtaosa ihmisistä on rikkaan miehen kaltaisia? Ethän vain sinä ole? Kaikki ihmiset – niin rikkaaksi kuin köyhäksi sanotut – saapuvat sille rajalle, jossa kaikki, mitä luulemme omistavamme  otetaan pois? Jokainen ihminen tulee tähän todellisuuteen nahkapuku yllään. Mutta kun jokainen täältä lähdemme niin nahkapukukin jää tänne! Se kätketään maan multaan, jossa se muuttuu mullaksi. Aiotko sinä elää rikkaan miehen tavoin? Jumalan mielestä rikas mies oli unohtanut tärkeimmän. Siksi Jumala sanoi häntä mielettömäksi.  Ajallisilla mittareilla mitattuna mies kuoli rikkaana. Jumalan silmissä hän oli  rutiköyhä.  Karu totuus on, ettei yksikään ihminen tällä Telluksella omista mitään!  Jokaiselle tulee kerran ikuisuuskutsu. Kaikki lähdemme  köyhempänä, kuin hän tänne tulimme. Ehkä ihmettelet, mitä tarkoitan. Sitä, että nahkapukukin jää tänne! Siksi viisas on se, joka  ymmärtää asettaa turvansa siihen, mitä Jumala on meitä varten Pojassaan valmistanut. Rikas mies oli tyhmä. Hän luuli olevansa rikas, vaikkei omistanut mitään! ” Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat moneen paulaan ja moniin mielettömiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen.” Rikkauden tavoittelu johti Herramme kertoman miehen mielettömyyteen ja kadotuksen.” Jokaisen kannattaa tutkia sydäntään, mihin se on kiintynyt. Se kannattaa selvittää tänään. Sillä huomisesta emme tiedä mitään.

 

Jussi Jokisaari