Rakastakaa vihollisianne

Tämä lyhyt ja ytimekäs sanoma löytyy Raamatussa ns. Vuorisaarnasta, jossa on ehkä Jeesuksen voimakkain ohje siitä miten hänen seuraajiensa tulee elää. (Matt.5:43-44)

Kun tulin uskoon v. 1981 rakastuin Jumalan Sanaan ja ahmin sitä tuntikausia joka päivä. Halusin oppia tuntemaan Jumalan, joka oli minua kutsunut ja jonka olin löytänyt. Kuitenkin jo Matteuksen evankeliumin viidessä luvussa alkoi ”tökkiä”, kun kohtasin otsikon kaltaista tekstiä.

Nämä Jeesuksen kaksi sanaa on mielestäni niin radikaali käsky, että sitä on syytä paneutua pohtimaan hetkeksi – kuitenkaan unohtamatta asiayhteyttä ja Raamatun kokonaisuutta.

Ensimmäinen sana on: rakastakaa. Rakkauden vaikutus on ehkä laajempi kuin minkään muun asian. Rakkaus on yksi Jumalan keskeisimmistä piirteistä. Siitä (ja sen puutteesta) on kokemuksia kaikilla ihmisillä Kirjallisuudessa ja elokuvissa se on yleisin teema. Rakkaus siis vaikuttaa voimakkaasti meihin ja se aiheuttaa paljon iloa mutta myös surua ja usein se ymmärretään väärin.

Mitä ja ketä meidän tulisi sitten rakastaa? Raamatun mukaan kaksi suurinta käskyä on: rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä niin kuin itseään. (Luuk. 10:27) Jumalaa rakastamme siten, että pidämme Hänen käskynsä. (Joh. 14:21) ja lähimmäisen rakastamisesta Jeesus kertoo vertauksen laupiaasta samarialaisesta. (Luuk 10:30-34) Kristityiksi meidät tunnetaan siitä, että meillä on keskinäinen rakkaus (Joh 13:35). Mutta sen jälkeen seuraa se rakkauden kohde, joka saa polvet tutisemaan ja palan takertumaan kurkkuun. Vihollinen.

Otsikon toinen sana on vihollinen. Mitä ihmettä? Miten vihollista voi rakastaa?  Kun rakkautta ei aina tunnu löytyvän omaa puolisoakaan kohtaan, tuntuu kohtuuttomalta vaatimukselta ja epäreilulta rakastaa vihollistaan. Se kuulostaa miltei petokselta. Ne ovat kuitenkin Jeesuksen sanat Raamatussa. Kyse ei ole mistään ironiasta, paradoksista eikä utopiasta.

Entä mitä sitten on vihollisen rakastaminen? Onko se sitä, että antaa anteeksi ja luopuu koston halusta vaikka olisikin kohdannut vääryyttä vihollisen taholta? Varmasti on sitäkin, mutta Vuorisaarnassa käytetään vihollisen rakastamisesta sanaa agape. Kyse ei ole pelkästä kostosta luopumisesta vaan omahyväisyydestä ja itsekkyydestä luopumisesta.  Sen lisäksi on hyvä miettiä, kuka varsinaisesti on minun viholliseni?

Tätä asiaa pohtiessaan tulee huomata seuraavat kaksi näkökulmaa.

Ensiksi Jumalan antama esimerkki: Hän rakasti meitä jo silloin kun olimme Hänen vihollisiaan (Room 5 :10).  Toiseksi: Ihmiset, jotka ovat eri mieltä asioista tai tekevät minulle ja sinulle pahaa, eivät ole niitä ”todellisia” vihollisia vaan yhtä lailla Jumalan rakastamia ihmisiä kuten minä. Sana, jota käytetään vihollisesta sekä Vuorisaarnassa, että Roomalaiskirjeessä, on kreikaksi ekhthros. (Novum, uusi testamentti selityksin) Se tarkoittaa ihmistä, joka vastustaa Jumalaa – eikä siis ensi sijaisesti minua. Tällaista ihmistä tulee rakastaa ja näyttää hänelle tie (eli Jeesus) Jumalan luo.

Tämän koin itse vuonna 1981 kun joukko minulle tuntemattomia uskovia opiskelukavereita rakasti minua niin paljon, että he halusivat osoittaa minulle kuka on tie, totuus ja elämä (Joh 14:6). Niin minä, joka ennen olin Jumalan vihollinen (ekhthros) siis vihasin Rakkautta, sain sen kohdata – ja muutuin.

Mitä ja ketä sitten tulisi olla rakastamatta ja vihata? Jumalan lapsina meidän tulee vihata kaikkea syntiä ja jumalattomuutta. Enkä tarkoita ensisijaisesti yhteiskunnassa ja tässä maailmassa tapahtuvaa syntiä vaan sitä syntiä jota itse teen omassa lihassani.