Raamatunlukuohjelma, osa 1.

Raamattu on jokaisen kristityn perusteos. Se on monessa mielessä erikoinen kirja. Jos vielä jollakin on kirjahyllyssä kirjoja, löytyy sieltä hyvinkin mahdollisesti myös Raamattu. Niitä myydään miljoonittain joka vuosi, ja jotkin järjestöt kuten Gideonit jakava Uutta Testamenttia yli 100.000 kpl joka vuosi.

Tässä ”ylettömän suvaitsevuuden kristillisessä” Suomessa suhtautuminen Raamattuun on kaukana suvaitsevaisuudesta. Jotkut rakastavat Raamattua, mutta on niitä, jotka vihaavat sitä yli kaiken. Suuri joukko on niitäkin, jotka jouluna, jos silloinkaan ottavat sen esille ja pyyhittyään pölyt laittavat sen takaisin kirjahyllyyn odottamaan seuraavaa joulusiivousta.

Suhde Raamattuun on asenteellista. Seuraavassa selvitän joitakin eri asenteita ja tapoja suhtautua siihen. Asenteissa on lukuisia eri vivahteita, mutta mielestäni niitä on ainakin seuraavat kolme keskeistä.

Ensimmäisenä ovat vakaumukselliset ateistit. Voisi kuvitella, että ateistit kieltävät Raamatun eivätkä halua koskea siihen pikkuvarpaallakaan. Mutta se ei ole totta. Perusteelliset ja vakaumukselliset ateistit saattavat tutkia Raamattua paljon keskivertosuomalaista enemmän. Nuorena olin ateisti (tai agnostikko) ja kuvittelin löytäväni Raamatusta virheitä ja epäloogisuuksia.  Ateistilla on kielteinen asenne Jumalaan ja siksi hänen motivaationsa kohdistuu mm. sen osoittamiseen, että Raamattu on täynnä virheitä.

Toisena ryhmänä on liberaaliteologit. He uskovat Jumalaan, mutta heidän lähtökohtansa (lienee) se, että Raamattu on kyllä jumalallinen ilmoitus, mutta tärkeämpää on kirjoituksen ajankohta ja kirjoittajan persoona. Heidän on esim. vaikea uskoa jumalallisiin ihmeisiin ja siksi ne selitetäänkin usein inhimillisenä uskomuksena tai kuvitelmana. Tiedän monien menettäneen uskonsa Jumalaa kohtaan mentyään Yliopiston teologiseen tiedekuntaan opiskelemaan papiksi. Syy voi olla joidenkin tutkijoiden kriittinen asenne. Tieteellisessä tutkimuksessa kritiikki on toki välttämätön, mutta kun Jumalan aivoitukset ovat korkeammat kuin ihminen, ei tämä Jumalan muovaama savimaja voi ymmärtää kaikkia Jumalan tekoja. Tämän asenteen vika on siinä, että tehty teos (ihminen) tutkiin epäilen tekijäänsä (Jumala). Vaarana on, että ihminen etsiessään totuutta sijoittaa itsensä Jumalan yläpuolelle rajoittaen Jumalan ja Raamatun tutkimuskohteeksi.

Kolmas ja asenteellisesti edellisistä poikkeava ryhmä on ns. ”Fundamentalisti”. Hänelle Raamattu on erehtymätön Jumalan Sana. Hänen asenteensa on etsiä itselleen Jumalan tahtoa. Motivaatio Raamatun lukemiseen on kysellä ja ymmärtää mitä mieltä Jumala on jostakin kiperästä asiasta (Ps 139:24). Raamattu on hänelle väline, jolla Jeesuksen lähettämä Pyhä Henki ohjaa hänen elämäänsä. Hän tutkii Sanaa kääntääkseen katseensa Jumalan puoleen. Hänelläkin on vaarana erehtyä. Hän voi päätyä farisealaiseen oikeaoppisuuteen, jos unohtaa asemansa palvellessaan Jumalaa ja lähimmäisiään.

Tässä on lyhyesti esitetty kolme erilaista asennetta Raamattuun Jumalan sanana.  Asenne määrittää motivaatiot, joita voi olla suuri määrä. Jos esim. pappi tai pastori edustaa liberaalia teologiaa, voi hänen motiivinsa lukea Raamattua olla löytää saarnan aihe. Kun hänen tulisi puhua seurakuntalaisille, mitä Jumalalla on sanottavaa, hän alkaakin omiin juttuihinsa hakea Raamatusta auktoriteettia. Näin hän auktorisoi omaa viestiänsä. Puhun tässä saarnaamisesta, mutta kyllä tämä sama koskee myös blogistia.

Nyt tämä blogi alkaa tulla kohti, joten siirryn vihdoin otsikon aiheeseen.  Raamatunlukuohjelma voidaan laatia monella tavalla. Eräs tapa on valita jokin teema, esim. ahkeruus. Poimitaan ne Raamatunkohdat, joissa tuo sana esiintyy ja luetaan ne. Jos näitä sanoja on 365 kpl, tulevat kaikki tärkeät raamatunkohdat käytyä läpi. Kutsuttakoon tätä teemaperusteiseksi Raamatun lukemiseksi. Toinen tapa on mannalappu tai sormijärjestelmä, jossa otetaan umpimähkään Raamatun paikka ja uskotaan, että Jumala antaa niiden kautta vastauksen. Näitä voi kutsua johdatusmenetelmiksi. Nämä ovat huonoja tapoja, joissa Raamatun perusilmoitus ja eri asioiden liittyminen toisiinsa jää hämäräksi. Vanha tarina kertoo sormipaikan käyttäjästä, jolle tuli Raamatunpaikka ” Matt. 27:5”. Hän pelästyi ja valitsi äkkiä seuraavan sormipaikan, joka oli ”Luuk 10:37”.

Olen lukenut Raamatun läpi monta kertaa perinteisellä tavalla, jossa se luetetaan yksinkertaisesti alusta loppuun. Siinä jää helposti epäselväksi tapahtumien aikajärjestys sekä VT:n ja UT:n keskinäinen yhteys. Niinpä tein itselleni kronologisen Raamatunlukuohjelman. Motiivi on ymmärtää Raamattua vielä syvemmin. VT:n 39 kirjaa ja UT:n 27 kirjaa järjestetään ohjelmassa joko tapahtumien ja aikakauden tai kirjoitusajankohdan perusteella aikajärjestykseen.

Erilaisia Kronologisia Raamattuja ja lukuohjelmia kyllä löytyy netistä.  Sellaista mitä tavoittelen en ole kuitenkaan löytänyt. Lukuohjelmani alkaa viikosta 8. Tarkoitus on lukea sekä vanhaa ja uutta testamenttia. Yllättävän monet VT:n esikuvat ja UT:n vastaavat tapahtumat osuvat samalle ajalle. Esim. sekä VT:n että UT:n pääsiäinen on lukuohjelmassa aikavälillä 10.-13. 4. joka on tänä vuonna pääsiäisaika. Mitä muuta siitä on sanottavaa, kerron seuraavassa blogissa. Julkaisen sen ehkä seuraavassa seurakunnan Siltalehdessä.

 

 

Arto Siitonen