Parturi tuli uskoon työpaikallaan

Oli joulukuu vuosikymmeniä sitten eräässä kaupungissa. Olin toiminut kyseisessä kaupungissa useita vuosia seurakunnan paimenena. Nyt olin siirtymässä vuoden vaihteessa erääseen etelä Suomen kaupunkiin. Alkaisin siellä seurakuntatyön  seuraavan vuoden  alussa.  Olin viimeisiä päiviä Pohjanmaalla. Hoitelin asioita kaupungin keskustassa. Yhtäkkiä totesin, että minun täytyy käydä parturissa, sillä hiuskuontaloni on kasvanut liian pitkäksi. Usean vuoden ajan olin ollut asiakkaana tietyssä parturiliikkeessä. Kaija nimisestä ( nimi muutettu) parturista oli vuosien myötä tullut ” hoviparturini.” Mielestäni hän osasi leikata jäykät hiukseni paremmin kuin toiset parturit, joiden asiakkaana olin ollut. Niinpä poikkesin taas Kaijan liikkeeseen. Vuosien saatossa olin pannut merkille, että hänellä on runsaasti asiakkaita. Muistin, miten joskus lauantaipäivänä jouduin odottamaan pitkän tovin vuoroani. Heti liikkeeseen sisään mentyäni oivalsin, että nyt olen liikkeellä oikeana päivänä. Liikkeessä ei ollut yhtään asiakasta vuoroaan odottamassa. Siksi pääsin heti istumaan parturin tuolille!

Kaija kävi oitis hiuskuontaloni kimppuun. Ammatti – ihmisenä hän tajusi sanomattakin, miksi olen tullut. Kaijan aloitettua työn keskustelumme virisi. Kaija tiesi, että olen helluntaiseurakunnan paimen. Sen verran olin yli 20 vuoden aikana hengellisen työn tekijänä oppinut, ettei ole viisasta suu vaahdossa saarnata ihmisille, joilla ei ole mitään tietoa hengellisistä  asioista. Mutta, jos joku  itse alkaa kysellä hengellisistä asioista, silloin on oikea aika opastaa hänet Herran luo. Totta kai oli aiemmin Kaijallekin kertonut uskon asioista, kun olin istunut hänen  asiakkaana parturin tuolilla. Taas kerran  Kaija oli työnsä tehnyt.  Nostin naulakosta päällystakkini ylleni. Sitä napittaessani Kaija purskahti yllättäen äänekkääseen itkuun! Hämmästyneenä sain kysyttyä, miksi hän itkee? Silloin hän itkien ilmaisi kyyneltensä syyn. ” Minä haluan tulla uskoon, ” hän sopersi. Riisuin päällystakkini ja laitoin sen  naulakkoon. Palasin Kaijan työhuoneeseen voidakseni vaihtaa muutaman sanan Kaijan kanssa. Pitkiä puheita ei tarvittu. Totesin, että  parturini on täysin valmis tekemään ratkaisun Herran puolelle. Kysyin häneltä voimmeko rukoilla? Hän oli siihen valmis. Hänen työhuoneen vieressä oli pieni kahvihuone. Siellä oli pari tuolia. Siirryimme kahvihuoneen puolelle. Polvistuin  tuolin viereen. Myös Kaija polvistui. Rukoilin hänen puolestaan ja siunasin häntä Herran Jeesuksen nimessä ja julistin  syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen nimen ja veren kautta. Tuona synkkänä myöhäissyksyn pilvisenä päivänä parturi Kaija luovutti elämän ohjat Kristukselle! Uskon, että se ratkaisu noteerattiin myös Taivaassa, Jumalan luona.

Ennen kuin läksin pois Kaijan liikkeestä annoin hänelle  matkaevääksi muutamia Raamatun jakeita. Kerroin hänelle, että  olen muuttamassa perheeni kanssa etelään, missä aloitan työn helluntaiseurakunnassa vuoden 1979 alusta. Kehotin Kaijaa menemään helluntaiseurakunnan tilaisuuksiin. Ymmärsin, että seurakuntayhteys on vasta uskoon tulleelle erittäin tärkeää, jotta hän voisi varjeltua Taivaan tiellä. Tiesin kokemuksesta sen, että Jumalan seurakunnassa nuori uskova saa kuulla puhdasta ja raitista Jumalan Sanan opetusta. Siten uskoon tullut voi ajan myötä kasvaa hiljalleen Jumalan  armossa ja Jeesuksen tuntemisessa. Näin hänestä tulee – tavalla tai toisella – Jumalan pelastuksen sanoman  eteenpäin viestijä. Kaijan myöhemmistä elämän vaiheista minulla ei ole tarkempia tietoja. Uskon kuitenkin Raamattuni tuntevana, että Jeesus on voimallinen ja valmis auttamaan jokaista Hänen luoksensa tulevaa, kuten apostoli kirjoitti: ” Varmasti luottaen siihen, että hän ( Jeesus), joka on alkanut teissä hyvän työn on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.” ( Filippiläiskirje 1: 6 ).

Vuodet, jopa  vuosikymmenet ovat vierineet Kaijan uskoon tulon jälkeen. En tiedä, elääkö hän vielä, vai onko saanut vaihtaa uskon Herran Jeesuksen näkemisen. Siinä todellisuudessa, minne Herramme lähti valmistamaan omille lapsilleen tilaa, kuten Hän lupasi ( Johannes. 14: 1- 6.).

Jussi Jokisaari