Oma-, itse- ja avo-

Suomen kielessä käytetään sanojen etuliiteitä, jotka kuvaavat mm. kantasanan tyyppiä, laatua, ominaisuutta tai toimintaa. Tässä blogissa pohdin kolmea etuliitettä: ”oma-”, ”itse-” ja ”avo-”. Niillä on yllättävän suuri vaikutus ajatteluun, mielipiteisiin ja toimintaan eri elämän tilanteissa.
Viime päivinä puheen aiheeksi on noussut vanhusten hoidossa käytetty termi: ”omavalvonta”. Se tarkoittanee, että palvelun tarjoaja itse valvoo oman toimintaansa laatua. Tämä on haasteellista, ellei peräti ristiriitaista. Nimittäin omaa toimintaansa tulee kyllä kehittää ja tehostaa paremmaksi, mutta valvonta kuuluu aina vastapuolelle eli tässä tapauksessa toiminnan tilaajalle.
On olemassa vanha sanonta: ”Pukki kaalimaan vartijana”. Koska kaali kuuluu pukin ruokavalion, ei siitä ole vartijaksi. Siksi omavalvonta ei toimi, eikä se voikaan toimia.
Raamatusta heti alkulehdiltä löytyy myös esimerkki omavalvonnasta. Kun Jumala asetti Aatamin ja Eevan hoitamaan paratiisia ja iloitsemaan siitä, annettiin heille ainoastaan yksi vaatimus. He eivät saaneet maistaa hyvän ja pahan tiedon hedelmää. Heidän piti siis harjoittaa omavalvontaa. No niin kuin tiedämme, omavalvonta ei toiminut. Se oli täydellinen fiasko. Asia korjattiin vasta kun Jumala lähetti oman poikansa hoitamaan asia järjestykseen. Omavalvonta onnistuu vain Jumalalta. Joku voi nyt ihmetellä, tarvitseeko Jumalakin valvontaa. Jumala on kaikkivaltias ja Häntä ei kukaan tietenkään valvo, mutta Hän valvoo itse omaa sanaansa toteuttaakseen sen (Jer 1:12).
Toinen otsikon etuliite on ”itse-”. Se on sukua edelliselle. Ajatellaan esimerkiksi sanaa: itsehillintä. Tässä etuliite on tavallaan turha, mutta sillä halutaan korostaa, että on itse vastuussa hillittömyyden torjunnassa. On kyllä eduksi, ettei syyllisty laittomuuksiin. Sen seurauksena voi menettää itsenäisyytensä.
Joskus voi itsehillintä pettää. Jokaiselle on varmaan joskus käynyt niin. Syy voi olla oikea tai väärää. Raamatussa puhutaan Hengen hedelmästä (Gal 5:22). Luettelossa on 9 asiaa. Ensimmäisenä on rakkaus. Jae voidaan ymmärtää myös niin, että tuo hedelmä on rakkaus, joka sisältää mainitut 8 ominaisuutta. Itsensähillitseminen on luettelon viimeisenä, mutta se ei tarkoita, että kyse olisi vähäisimmästä asiasta. Asian voi ymmärtää niin, että itsehillintä on rakkauden täyttymys. Kun vihastut tai suutut jostakin, on hyvä miettiä jälkeenpäin, oliko kyseessä Hengen hedelmä. Jeesus suuttui kerran ja ajoi ruoskalla rahanvaihtajat ulos temppelistä (Joh 2:14-15). Mutta kun hänet tuomittiin väärin perustein kuolemaan ristillä, hillitsi hän itsensä täydellisesti. Vaikka Jeesuksella oli valta tuhota vastustajansa, alistui hän Jumalan tahdolle. (Matt.26:53-54)
Kolmas etuliite on avo-. Avo-etuliitettä voidaan käyttää ihan fiksusti, kuten sanoissa avohakkuu, avolava tai avomeri. Huom! En tarkoita, että puolustelen avohakkuuta tai pitäisin sitä viisaana.
Yleisimmin tätä etuliitettä kuitenkin käytetään sanassa avoliitto. Tällöin se rinnastetaan avioliittoon. Sanayhdistelmänä ”avoliitto” on omituinen. Avo- ja -liitto ovat sanoja, joilla ei ole mitään yhteyttä toisiinsa. Avo on sitoutumisen vastakohta. Liitto taas tarkoittaa paljon läheisempää sidettä ja yhteyttä kuin pelkkä sopimus. Jumala teki liiton Abrahamin kanssa (1. Moos.15) ja se on edelleen voimassa, vaikka Israel on sen rikkonut monta kertaa.
Avoliitosta käytettiin 50-vuotta sitten eri nimitystä. Se ei ollut yhtä hyväksytty kuin nykyään. Nykyisin se on yhteiskunnassa normi. Samalla on vähentynyt sitoutuminen ja varsinkin auktoriteettien kunnioitus. Se on haaste seurakunnille. Jos avioliitto hajoaa, tulee avioero. Avoliiton päättymistä seuraa tietysti avoero, josta avomiehelle jää avoauto ja avovaimolle avokeittiö.

Tällä kertaa en kirjoita tästä sen enempää, jottei kenenkään lukijan omavalvonta sumene ja itsehillintä petä. Siinä on riski, että joku lyö avohaavan otsaani ja joudun hakemaan siihen sairaalan päivystyksestä avohoitoa. Lyöjää kyllä varoitan, että moisesta tempusta voi joutua avovankilaan.

 

Arto Siitonen