Oliko hän suomalainen pakana?

Suomea, rakasta synnyinmaatamme on pidetty vuosisatoja kristittynä maana. Vuosikymmeniä sitten se oli eräässä mielessä nimellisesti sitä. Silloin suuri osa suomalaisista uskoi, että Jumala on olemassa. Lähes kaikki suomalaiset kuuluivat kirkkoon. Kristillisiä arvoja  kunnioitettiin tässä maassa. Ilmeinen tosiasia kuitenkin oli se, että melko vähän silloinkin oli ihmisiä, jotka tunnustivat olevansa elävässä uskossa Jeesukseen. Toisin sanoen: Uudestisyntyneitä Kristuksen seuraajaksi tunnustautuvia oli sangen pieni joukko.  Yllättävää kyllä jo 1980 – luvulla oli  maassamme ihmisiä, jotka ei olleet kristittyjä edes nimellisesti. Mielestäni sellaista voi syystä sanoa pakanaksi!

Nyt aion on kertoa aidosta suomalalaisesta pakanasta, jonka tapasin 1980 luvulla 1970 ja 80 luvuilla olimme perheenä monena kesänä Hattulan Raamattuopistolla viikon ajan lomailemassa. Vastuullani oli huolehtia myös viikon ajan opistolla lomaa viettävien hengellisestä ohjelmasta. Aamuhartaus oli joka aamu. Päivällä oli raamattutunti ja illalla  iltahartauden pito tai sen juonto. Eräänä päivänä oli pari tuntia vapaata. Olin luentosalissa ja sain selvän käskyn: ” Mene savusaunan rantaan!” Joskus ennenkin olin saanut samakaltaisia kehotuksia. Läksin oitis kävelemään savusaunan rantaan. Sinne oli matkaa ehkä  100 metriä. Päästyäni noin 30 metrin päähän, järvestä moottorivene pysähtyi. Veneestä kuului kiukkuisen miehen puhe: ” Nuoret ovat taas ajaneet tankin tyhjäksi,” Seisoin rannalla noin 30 metrin päässä veneestä. Kuulin miehen sanat ja ja rohkaisin häntä ” Melokaa veneenne laituriin. Minulla auton peräkontissa täysi pensakallona. Tulkaa rantaa niin saatte bensiiniä.” Mies lähti melomaan rantaa kohti. Odotin häntä laiturin nokassa. Kun vene tuli lähelle tartuin sen keulaan ja vedin veneen lähelleni.  Sidoin sen narulla kiinni laituriin. Moottoriveneellä liikkeellä ollut kaveri nousi laiturille. Toivotin hänet tervetulleeksi ja läksin kävelemään  majapaikkaamme kohti. Kävelimme rinnakkain rannan tuntumassa olevaa tietä majapaikkaamme kohti. Kaveri  kysyi ympärilleen vilkaisten: ” Mikä paikka tämä on”? Vastasin: ” Tämä on helluntaiherätyksen Raamattuopisto.” Samalla mies sai kuin sähköiskun. Hän pyörähti ympäri ja aikoi palata takaisin. Sain sanottua: ” Älkää kääntykö, sillä autoni on tuossa  100 metrin päässä.” Mies pyörähti ympäri ja kävelimme yhdessä autolle. Nappasin bensiinigallonan tavaratilasta. Kaadoin miehen tyhjään astiaan bensiiniä. Saunarantaa kohti kävellessämme mies alkoi kertoa elämänsä tarinaa.

Se jatkuu seuraavassa blogissa.

        – Jussi Jokisaari