Mistä sä tierät, jotta olet uskos?

 

Tulin uskoon 17 vuotiaana. Se oli maalaiskylässä hurja juttu. Sillä helluntailaisia pidettiin kotipitäjässä siihen aikaan kummajaisina tai jopa  hulluina. Ristin häpeällinen varjo lankesi välittömästi helluntaievankelistan kautta uskoon tulleen ylle. Luultavasti elämän arvojeni muutos vaikutti myös kahteen vanhempaan veljeeni, sillä ennen pitkää he tulivat uskoon. Keskimmäinen, reilut viisivuotta minua vanhempi tuli uskoon n. 9 tai 10 kuukautta myöhemmin. Vanhin veljeni oli lähes 10 vuotta vanhempi löysi Jeesuksessa uuden elämän vajaa kaksi vuotta myöhemmin. Voimme vain aavistella äitimme tuntoja, kun isämme varhaisen kuoleman jälkeen hän pääsi iloitsemaan poikiensa elämänmuutoksesta. En tiedä, miten paljon kyläläiset uskoon tulostamme puhuivat, sillä jostain syystä yksikään kyläläinen ei asiaa meiltä kysellyt. Vaikka me kaikki kolme olimme raittiita ja ahkeria, niin takuuvarmasti veljesten uskoontulosta  kylällä vaihdettiin takanapäin ajatuksia runsaasti. Vahvistuksen ajatuksilleni sain muutamia kuukausia myöhemmin.

Kauniina  leppeänä kesäaamuna olin viemässä lehmiä ja pikkukarjaa laitumelle. yksi kyläläinen Etelä- Pohjanmaalta muuttanut Tauno eli Tatu kohtasi minut joen yli johtavalla sillalla. Tervehdittyämme Hyvää huomenta tervehdyksellä Tatu kysyi yllättäen: ” Mistä sä tierät, jotta sä olet uskoss?”Toki kysymys yllätti. En tuolloin vielä tuntenut Raamattua, mutta Pyhä Henki antoi minulle vastauksen: Niinpä sanoin:  sydäntäni sormella osoittaen: ” Jumalan Henki todistaa henkeni kanssa, että olen Jumalan lapsi.” Ilmeisesti vastaukseni riitti Tatulle, sillä hän ei sen enempää kysellyt, vaan jatkoi matkaansa.

Vuosien saatossa tämä kohtaus on joskus noussut mieleeni. Ehkä sinä, joka tätä blogia luet – olet kenties joskus omassa mielessäsi näitä samoja asioita pohtinut. Onneksi Jumala ei ole jättänyt ketään näitä asioita ajatellutta pulaan, vaan jokainen vilpitön kyselijä löytää vastauksen Jumalan ikuisesta sanasta. Sillä Raamatusta löytyy oikea vastaus tähän. esimerkiksi apostoli Paavalin  kirjeestä  roomalaisille: ” Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia ( Roo 8:  16 ). Kaikki ihmiset eivät suinkaan ole Jumalan lapsia, vaan ainoastaan ne, jotka ovat vastaanottaneet henkilökohtaisesti Jeesuksen Vapahtajakseen, kuten

apostoli Johanneksen kautta on ilmoitettu: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet ( Jeesuksen ) vastaan hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.”  Jokainen  lapsi, joka syntyy perheeseen, on syntymänsä  perusteella automaattisesti perintöoikeus kotinsa omaisuuteen. Aivan sama laki on myös Jumalan perheessä, seurakunnassa. Siitä apostoli Paavali kirjoitti selkeästi: ” Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myös perillisiä, ” Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme” ( Roomalairkirj:e: 8: 17 ). Kristityt eli Jeesuksen vastaanottaneet ovat siis

Edellä oleva Raamatun kohta avaa kristityn eteen ihmeelliset näkymät.  Kerran on tuleva hetki,  kun kaikkien aikojen Jumalan lapset kokoontuvat taivaallisen perinnönjakoon. Siinä perinnönjaossa on selkeä sääntö: vain Omistajat siis lapset ovat oikeutettuja Taivaalliseen perintöön. Vain ja  ainoastaan Jumalan lapseksi  syntyneet saavat ikuisen perinnön. Kuulutko sinä  tähän  Taivaalliseen  perintöön oikeutettujen joukkoon? Elämäsi  asia   on se,  oletko sinä Jumalan lapsi? Jos sydämessäsi oleva Pyhä Henki todistaa sinun  henkesi kanssa, että olet uskon kautta Jumalan lapsi. Silloin olet oikeutettu Taivaalliseen perintöön! Haluan  onnitella sinua Hengellisen runoilijan sanoilla: Oi , mikä armo täällä jo olla Jumalan lapsi ja perillinen, toisille viedä saan, taivaista sanomaa, jonka soi Isäni armollinen.” Näillä ajatuksilla siunaan sinua.

Jussi Jokisaari.