Miehet ja naiset vai naiset ja miehet

Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät (1. Moos 1:27). Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen (miehen) ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihmisestä tuli elävä sielu (1.Moos 2:7)… Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä. Ja toi hänet miehen luo (1. Moos. 2: 21-22).

Tässä on Raamatun kuvausta ihmisen luomisesta. Jo Jumalan suorittamassa luomistyössä nähdään, että mies luotiin ensin ja sitten nainen. Heitä ei luotu samalla tavalla. Sukupuolten kesken miehet ovat kautta historian käyttäneet fyysistä ylivoimaa naisia vastaan ja joskus (omia) naisia puolustaessaan.

Miehet ovat kohdelleet naisia kaltoin siksi että Eeva otti sen kielletyn hedelmän (joka ei ollut omena, joten omenoita saa syödä vapaasti). Eeva teki synnin ja houkutteli siihen myös Aatamin. Mutta kyllä miehet tekevät väärin, jos syyttävät naisia synnistä. Aatami oli surkea miehen esikuva. Jos hän olisi ollut rehti ja suoraselkäinen mies hän olisi kieltänyt vaimoansa. Nyt hän unohti Jumalan ja lähti seuraamaan vaimoaan. Sitten hän pakeni kuin pupujussi pusikkoon piilosille ja kun Jumala (tietenkin) löysi hänet, alkoi meidän ”Supersankari- Aatami” syyttää tekosistaan ensin vaimoaan ja sitten Jumalaa, joka oli vaimon hänelle antanut.  Aika raukkamaista, eikö totta.

Molemmat mokasivat ja pahasti. Jumala ei sanonut heille pahasti vaan hyvästi ja heitti ulos paratiisista. Raamatussa ei kerrota, mutta voin kuvitella, että molempia otti rajusti pattiin. Itselläni on koko elämäni ajan vaivannut migreenisairaus ja epäilen, että Aatami ”keksi” migreenin sinä päivänä. Mutta paluuta ei ollut, vaikka kuinka itkisi. Jumala kuitenkin lupasi jo ensimmäiselle ihmisparille, että syntyy vielä Hän, Jeesus, Pelastaja joka asettaa kaiken ennalleen kuitenkin siten, että vasta kuolemassa Jeesukseen uskovat pääsevät paratiisiin ja taivaaseen.

Mutta palataanpas otsikkoon: ovatko ihmisiä miehet ja naiset vai naiset ja miehet. Raamattu sanoo: Tässä ei ole miestä eikä naista, kun on kyse asemasta Jumalan edessä (Gal. 3:28). Se on todellista sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tasa-arvoinen avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen liitto, vaikka joku on joskus väittänyt jotain muuta. Nimittäin kaksi naista tai kaksi miestä eivät voi keskenään saada biologisia lapsia. Tästä olen varma vaikka koulussa biologian tunnilta jäi mieleen vain banaanikärpästen perinnöllisyys. Ei voida puhua tasa-arvosta, jos vain joillekin aviopareille on lähtökohtaisesti mahdollista niin tärkeä asia kuin lasten saaminen. Tietysti lapsettomuus voi  myös olla miehen ja naiset avioliitossa, mutta silloin on kyse eri asiasta.

Jumalan auktoriteettia nakerretaan myös nykyisin sukupuolten neutralisoinnilla eli mitätöimisellä. Käsittämättömiä ovat puheet siitä, että miehet ja naiset olisivat samanlaisia tai että jokainen voisi vapaasti valita sukupuolensa tai jossakin kaavakkeessa kysymykseen ”sukupuoli” esitetään vaihtoehdot: mies, nainen, joku muu. On toki olemassa joitakin ihmisiä, joiden sukupuoli on epäselvä, mutta eikö heillekin olisi parempi olla joko ”miehiä” tai ”naisia”. Vai onko heidän itsetunnolleen tärkeää olla: ”joku muu”.

Koko sukupuoliasioiden sekamelska johtuu kapinasta Jumalan suunnitelmaa kohtaan. Mainitsin blogin alussa, että mies ja nainen luotiin eri tavalla. Jumala teki selvän eron. Kaikki elävät olennot Jumala loi sanallaan. Miehen Hän teki omaksi kuvakseen maan tomusta, mutta viimeiseksi luotiin nainen miehen kylkiluusta. Kyllä se niin on, veljet, että sisaret on kuitenkin tehty paremmasta aineksesta kuin me miehet.

 

Arto Siitonen