Masentunut mies sai tulevaisuuden ja toivon

Saatuani vakavan sairauskohtauksen joudun vuoden sairauslomalle ja sen jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle. Tulevaisuuden näköala katosi kerralla. Miten osaan elää mitään työtä tekemättä? Jo pelkkä ajatus tyhjänpanttina olevasta elämästä tuntui kerta kaikkiaan mahdottomalta. Kahdeksan vuotiaana olin aloittanut työelämän. Ensin tietenkin voimienien mukaisissa tehtävissä. Vuosien saatossa työkuvioni muuttuivat. Sairauskohtaisen saatuani kalenteri oli buukattu täyteen lähes vuodeksi eteenpäin. Täysin yllättäen eteeni avautui  uusi työn ovi. Se tuli olemaan korkean tiilimuurin sisäpuolella vankien parissa. Vankilan johtaja ja pastori olivat anoneet minulle vankilalähetin lupakirjan. Siitä ymmärsin, että Kutsujani haluaa  johtaa minut yhteiskunnasta eristyksessä olevien ihmisten pariin. Työ vankien parissa oli minulle lähes tuntematonta. Pikkuhiljaa  vankilassa vieraillessa aloin ymmärtää,  miten tehtävää on hoidettava, Sain vierailla vankien asunnoissa eli selleissä. Vankien  sellit ovat pieniä muutaman neliön kokoisia koppeja. Sellin raudoitettu ikkuna on  parin metrin korkeudella, katon rajassa. Toki olin vieraillut vankien luona muutaman kerran tapasin vankilassa pastorin. Hän osoitti erräänsellin ovea ja toivoi, että piipahtaisin kyseisessä sellissä olevan luona. Lupasin käydä. Kohta sen jälkeen vartija avasi toivomani sellin oven. Hiljaa, syvissä mietteissä menin sellin asukasta tervehtimään. Ennen sisälle menoa tiedustelin halusiko asukas ottaa vankilalähetin vastaan huoneeseensa.. Kuultuani tervetulotoivotuksen kävin sisään. En aavistanut, mitä tulen kokemaan. Sellin punkassa ( sängyssä) lepäsi äärimmäisen masentunut mies. Hän puhui hiljaa – lähes kuiskaten. Kaukoidässä olevasta kotimaastaan hän oli paennut henkensä kaupalla  ja päätynyt lopulta maahamme. Myöhemmin hän oli saanut perheensä Suomeen. Täällä oli saanut vakituisen työpaikan, kuten vaimonsakin. Kolme heidän lasta kävi koulua kotikaupungissa. Miksi hiljainen, ahkera mies oli joutunut vankilaan? Tietämättömyytensä tähden. Ulkoisesti miehen elämä oli kunnossa. Hän oli joutunut vankilaan, koska ei tuntenut maamme lakeja,  eikä yhteiskunnan pelisääntöjä. Siitä syystä hän oli tehnyt maamme lakien vastaisen teon ja oli joutunut kiven sisään. Kuultuani nuoren miehen tarinan täytti sisimpäni syvä sääli nuorta miestä kohtaan.  Tajusin oitis, ettei kaikkea ole vielä menetetty. Rohkaisin miellyttävän oloista muukalaista kohtaan. Synkkänä ja toivottomana hän lepäsi karussa punkassaan. Keskustelumme alussa hän sanoi nimensä.  Hänen esimiehensä oli antanut pakolaiselle suomalaisen nimen. Kotimaassasi annettu nimesi ei taivu suomalaisen suuhun  ”Tästä lähtien sinä olet Jussi ja vaimosi nimi on Hanna,” oli kaimani esimies tuuminut. Jussin vaimo oli samassa firmassa miehensä kanssa.

” Vaimosi on tämän jälkeen Hannan pomo oli tähdentänyt”.   Jostain syystä ” Jussin ” tarina kosketti minua. Koin tehtäväkseni rohkaista kaimaani. Hän lepäsi yhä punkassaan. Katsoin kaimaanisilmiin ja sanoin: ” Kuule, kaima sinä olet  nuori mies. Maamme lakeja  tuntemattomana  teit teon ja jouduit vankilaan. Tietämättömänä maamme lainsäädännöstä teit teon ja olet nyt sovittamassa. Olet ensi kertaa vankilassa, niin joudut olemaan vankilassa vain puolet siitä, mihin sinut oikeudessa tuomittiin. Sinun ei tarvitse istua vankilassa koko sitä  aikaa, mihin sinut oikeudessa tuomittiin. Kun olet tietyn ajan täällä ollut palvelet hyvin pääset työpaikallesi. Yöt ja viikonloput joudut olemaan vankilassa. Mutta pääset  paljon ennen tuomiosi loppumista koevapauteen. Tähän tapaan rohkaisin kaimaani. Seurasin koko ajan, miten hän reagoi sanoihini. Yhtäkkiä kaimani katse kirkastui. Koko hänen olemuksensa muuttui. .Silmät alkoivat tuikkia iloisesti. Tulevaisuuden toivo valtasi . mielen. Hän tajusi, ettei hän ole menettänyt kaikkea, vaikka on joutunut vankilaan. Muinoin Herra  antoi pakkosiirtolaisuuteen joutunutta Israelia profeetta Jeremian kautta:  ” Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on  teitä kohtaan, sanoo Herra, rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ajatukset. Silloin te huudatte minua avuksenne ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut kun te etsitte minua, kaikesta sydämestänne”  ( Jeremia 29: 10 – 11) : Herra antoi tämän lupauksen pakkosiirtolaisuudessa olevalle Israelin kansalle. Yhtä kaikki sama lupaus on voimassa myös yksilöihmiselle. Sen sai  kaimani omakohtaisesti kokea. Siinä vankilassa, missä Jussi oli  mukana, kun  Alfa – raamattukurssi alkoi. Vangit halusivat osallistua kurssille. Myös Jussi tuli innolla mukaan vankitoveriensa kanssa. Alfassa ei harrastettu pakkosyöttöä toisin sanoen uskon asioita ei tuputettu. Jokainen sai kysyä, mitä tahansa. Yhdessä etsittiin vastauksia osanottajien esittämiin kysymyksiin. Herran sana herätteli monia hengellisille asioille aiemmin vierastaneille. Useampi tahtoi vapaehtoisesti etsiä Jumalaa. Heidän puolestaan rukoiltiin ja heidät opastettiin kaikkien ihmisten Vapahtajan, Jeesuksen tuntemiseen.. Jussi oli yksi heistä. Herra antoi hänen sisimpäänsä tulevaisuuden ja toivon, kuten pakkosiirtolaisuudessa olevalle Israelille vuosituhansia sitten.  Ehkä sinäkin tämän blogin lukija kaipaat tulevaisuuden toivoa elämääsi? Tiedä, että sinä  myös voit saada sen!  Mistä?  Häneltä, joka sen lupasi! Hän on kaikkien ihmisten Vapahtaja, Jeesus Kristus! Käänny nöyrässä rukouksessa Hänen puoleensa. Satavarmasti Hän vastaa rukoukseesi. ja löydät elämän Hänen kauttansa. Olen itse tämän kokenut jo kauan sitten. Tulet kokemaan elämäsi suurimman yllätyksen, kun saat kokea ja nähdä sen omakohtaisesti Voin sydämestäni yhtyä runoilijan sanoihin: ” Se on se tosi on, tää lupaus ihmeellinen!  Sillä maistanut, kokenut olen, SIKSI TIEDÄN TOSI SE ON!”

 Jussi Jokisaari.