Kuka omistaa elämän?

Tässä blogissa tartun arkaan mutta mielenkiintoiseen aiheeseen. Käsittelen elämän ja kuoleman teemaa siitä näkökulmasta mitä on elämä ja sekä miten, milloin ja miksi elämä joskus katkaistaan ja kenen luvalla.

Alkuun otan poimintoja Raamatun alkusivuilta:

”Ja neljäntenä päivänä Jumala sanoi: Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut maan päällä…” (1.Moos 1:20) sekä …”Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen. Ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” (1Moos2:7).  ”…Jumala vaivutti ihmisen… uneen…otti yhden hänen kylkiluistaan…ja rakensi siitä vaimon” (1Moos 2:21-22).

Omistajalla on valta käyttää omaisuuttaan niin kuin tahtoo. Raamatun ilmoituksen mukaan Jumala on ihmisen luonut – miehen maan tomusta ja naisen tämän kylkiluusta. Mutta ei vain luonut vaan myös syntiin langenneen ihmisen lunasti. Elämäni on siis 200 %:sti Jumalan omaisuutta.

Koska näin on, ihmisellä ei ole lupa katkaista elämää. Ei itseltä eikä toiselta. Viides käsky sanoo: Älä tapa. Se on sekä rikos että synti. En kuitenkaan nyt käsittele sitä.

Otsikon kysymys on yksi hankalimmista eettisistä kysymyksistä sekä ihmisyksilön, että yhteiskunnan kannalta. Pohdin tätä arkaa asiaa seuraavista kolmesta mielenkiitoisesta näkökulmasta:

  1. Itsemurha

Itsemurha on valtava tragedia ja shokki tekijän läheisille. Yhteiskunnalle se on onneton tapahtuma ja niitä pyritään torjumaan kaikin keinoin. Siihen sisältyy usein runsaasti häpeää ja se on kuolinsyynä siksi usein vaiettu. Vaikka nykyisin yksilön oikeus päättää itseään koskevista asioista ulottuu melko laajalle, itseltään hengen ottamista ei hyväksytä. Tästä vallitsee kiistämätön yksimielisyys koko yhteiskunnassa.

Kaikessa karmeudessaan suhtautuminen itsemurhaan paljastaa kuinka ateistin tai evolutionistin filosofia on epälooginen. Useimmat evolutionistit eivät hyväksy itsemurhaa yksilön ratkaisuna ongelmiinsa. Kuitenkin ollakseen looginen heidän tulisi hyväksyä se silloin kun yksilöstä ei ole hyötyä itselle eikä yhteiskunnalle. Heille ihmisyksilö on vain sattuman oikusta syntynyt solurykelmä vailla itseisarvoa.

Vaikka maallistunut yhteiskunta vannoo evoluutioteorian ja yksilönvapauden nimiin, suhtautuminen itsemurhaan on niin kielteinen, että sitä yrittäneen epäonnistuessa aikeissaan häntä ei suinkaan rohkaista uuteen yritykseen vaan se pyritään estämään.

  1. Abortti

Abortti on lain sallima erikoisuus. Se ei ole täysin vapaa, mutta sen saa Suomessa käytännössä jokainen raskaana oleva ennen 12 raskausviikkoa. Biologisesti tämä raja ei ole mitenkään elämän alkupiste. Elämä saa alkunsa hedelmöittymisestä. Toinen ratkaiseva hetki on kun hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy kohtuun. Kolmas vaihe on sitten syntymä. Suomessa yli 10 % sikiöistä abortoidaan.

Abortin oikeutusta voisi pohtia pitempäänkin, mutta oikeastaan abortti perustuu näkemykseen, että sikiö on kohdun ”omistajan omaisuutta”.

  1. Eutanasia

Eutanasia on tämän hetken kuuma peruna. Se on nykyisin laissa kielletty. Vaikka siitä on paljon keskusteltu, eräs näkökulma on jäänyt vähälle huomiolle. Kun abortissa elämä estetään usein terveeltä, elämänhaluiselta yksilöltä, jolla olisi koko elämä edessään, niin eutanasiassa tilanne on yleensä täysin päinvastainen. On sairautta, halu kuolla ja usein on pitkä elämä jo eletty. En syytä heitä, jotka ovat tehneet abortin enkä puolusta eutanasiaa, mutta vertailu on ihmiselämän näkökulmasta mielenkiintoinen.

Mutta palataan tekstin alkuun. Elämä on Jumalan lahja. Tarkoitus oli, että ihminen lisääntyisi ja eläisi ikuisesti, terveenä ja läheisessä suhteessa Jumalaan. Kuolemaa ei olisi. Mutta homma ei mennyt ihan putkeen. Itseasiassa se epäonnistui täysin. Onneksi Jumalalla oli ratkaisu – Jeesus. Hänen kuolemansa kautta synnit on sovitettu ja yhteys Jumalaan palautetaan niille, jotka uskovat (Joh.3:16; Ilm.22:2-5).

 

Arto Siitonen