Koronakuolema

Koronaviruksella on valtava vaikutus meidän jokaisen elämään. Jokainen itseään arvostava blogisti kirjoittaa tänä keväänä ainakin yhden kirjoituksen koronasta. Niin minäkin teen. En tiedä, kuulunko tuohon itseään arvostavaan ryhmään, mutta jos ei koronasta kirjoittaisi, voisivat lukijat kuvitella, etten oikein ole ajan hermolla. Siispä jälleen eräs kirjoitus koronasta:

Otan tässä tarkastelukulmaksi sen vaikutuksen kuolemaan.

Kuolema on mielenkiintoinen aihe. Siitä ei yleensä keskustella, paitsi silloin kun jonkun lähiomainen tai tuttu on kuollut. Tällöinkin kuoleman ottaminen puheenaiheeksi päättyy yleensä lyhyeen. Porukassa syntyy kuolemanhiljaisuus ja jokainen miettii, miten fiksusti saisi puheen jälleen palautettua sopivampaan aiheeseen. Kuolema on tabu. Siitä on kiusallista puhua

Korona on melkoisesti muuttanut tilannetta. Kuolemasta on tullut ”sivistynyt” puheenaihe. Esim. Hesari kertoo päivittäin kuolleiden määrän kehittymisen eri maissa. Ikään kuin kyse olisi kilpailusta. Nyt kun urheilukisoja ei järjestetä ja Tokiossa ei kisailla tänä vuonna, on järjestetty kilpailu, miten maat pärjäävät kuolemankisoissa. Tätä kirjoittaessani 7.5. USA on johdossa. Sillä on 71064 koronaan kuollutta. Italia oli hyvissä asemissa vielä kuukausi sitten mutta on menettänyt kärkipaikan. Venäjä on nousussa. Se tuli kisaan tavallaan jälkijunassa. Tällä hetkellä sillä on vain 1451 kuollutta, mutta jotkut epäilevät, että siellä on taas käytetty dopingia, ja osa suorituksista on diskattu. Pistetaulukossa Suomen ja Ruotsin välinen kilpailu on aina mielenkiintoinen. Tälläkin kertaa Ruotsi on meitä edellä 2854 kuolemallaan. Suomi on taas jäänyt vaatimattomasti 252 kuolemaan, mutta nyt ollaan yhteiskuntaa avaamassa ja Suomi saattaa kesällä saada Ruotsin etumatkaa kiinni.

Kisassa erikoista on se, että seurataan vain yhden lajin, koronan, otteluja. Vastaavaa kisahuumaa ei ole järjestetty esim. sydän ja verisuoni- tai syöpä- kisoissa, joita esiintyy paljon enemmän. Korona-huuman tiimellyksessä toisen lajit ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Korona kun on uusi nouseva laji, joka on levinnyt kuin vakava virus ympäri maailman.

Näiden lukujen takana on onnettomia ihmiskohtaloita. Siksi moni voi olla sitä mieltä, että on sopimatonta kirjoittaa kuten tässä olen tehnyt. Tarkoitus ei ole ketään loukata vaan tuoda tällä blogilla uutta näkökulmaa kuolemanvakavaan kysymykseen: Miksi luonnolliseen asiaan suhtautuminen on niin luonnotonta?

Monet koronaan kuolleista ovat iäkkäitä ja heidät on eristetty hoitolaitoksiin, koska he eivät enää pärjää omin avuin. Parin viimeisen vuoden aikana on kohistu heidän huonosta hoidostaan, mutta tänä keväänä heidän hengissä pitämisestään on tullut kansakuntien ykköstavoite. Näiden asioiden rinnastaminen tuntuu irvokkaalta – ja sitä se onkin. Kuolemaan suhtaudutaan kuin se olisi huono vaihtoehto ihmisen elämän päättymiselle. Se olisi ehdottomasti estettävä. Vanhetessaan jokainen tarvitsisi arvokkaan lopun, eikä kuoleman torjuntaa. Koronassa puhutaan kuolleiden prosentista, joka on siihen sairastuneilla 0,1-1%, kun minun tietääkseni jokaisen ihmisen – tajusi asiaa tai ei – kuolleisuusaste on pitkällä aikavälillä 100 %.

Kyllä jokainen tietysti tietää kuolevansa joskus, mutta työntää asian pois ajatuksistaan. Kuolema on ulkoistettu, kuten tehokkaassa nykyisessä yhteiskunnassa on tapana. Kun Suomessakin vielä 100 vuotta sitten oli korkea lapsikuolleisuus ja kuoltiin yleisesti kotona, oli kuolema mukana ihmisten elämässä. Se kuului luonnollisena osana elämään, vaikkei sitä helppo ollut aina hyväksyä. Nyt kun kuollaan sairaaloissa tai hoitolaitoksissa, on ihmisiä, jotka eivät ole koskaan tai vain muutaman kerran nähneet kuolleen ihmisen. Moni 20-30-vuotias on nähnyt vähintään 5000 virtuaalikuolemaa elokuvissa tai tv:ssä, mutta nyt tarkoitan kuolleen näkemistä elävänä. Tämän sanominenkin tuntuu hassulta. Niin erikoista se on, jos et ole töissä sairaalassa, hoitolaitoksessa tai hautaustoimistossa.

Mikä on Raamatun ja kristityn asenne kuolemaan?  Kuolema on kristitylle voitto. Paavalille tämä asia oli täysin selvä. Hän kirjoitti: ”Minulle elämä on Kristus ja kuolema voitto” (Fil 1:21).

Raamatussa kuolema ei ole tabu. Sana kuolema tai kuoleminen esiintyy Raamatussa n. 1200 kertaa. Raamatun 66 kirjasta vain kuudessa ei ole viittausta kuolemiseen.

Mitä Raamatussa kerrotaan kuolemasta?  Vanhassa testamentissa on paljon väkivaltaa ja julmilta kuulostavia sotatapahtumia. Israelia yritettiin tuhota, mutta myös israelilaiset tuhosivat monia kansoja. Tässä suhteessa tuntuu joskus, ettei Lähi-idässä mikään ole muuttunut.

Uudessa testamentissa suhtautuminen kuolemaan kokee suuren muutoksen. Jumala itse Jeesuksessa tuli kärsimään kuoleman meidän syntisten edestä, jotta meitä ei tuomittaisi kuolemaan. Jeesus puhui paljon kuolemastaan ennen sen tapahtumista, mutta Hän myös osoitti olevansa kuolemankin yläpuolella. Jeesus herätti kuolleista mm. Jairoksen tyttären (Mark 5: 35-43) ja Lasaruksen (Joh 11:3-44) osoittaen kuka hän on. Hän itse kuoli oikeusmurhan seurauksena tuskallisen kuoleman vain n 30 vuoden ikäisenä. Mutta Jeesus ei jäänyt hautaan vaan nousi kuolleista, koska kuolema ei voinut häntä pidättää (Apt. 2:24).

Totesin edellä, että jokaisen kuolleisuus on 100%. Kuolevatko sitten kaikki? Monet ihmiset uskovat, että tänne kerran synnytään ja kerran kuollaan eikä sen jälkeen ole mitään. On totta, että minäkin ensin synnyin biologisesti. Olin kuitenkin kuolemaan tuomittu syntini tähden. Sitten synnyin uudeksi luomukseksi. (2. Kor 5:17). Se oli hengellinen eikä biologinen syntymä. Ruumiillisesti kuolen jossain vaiheessa.

Koska nimeni on kirjoitettu elämän kirjaan, minua ei kohtaa toinen kuolema, nimittäin kuolemiakin on kaksi. (Ilm. 20:14-15). Ja Kuolemakin kuolee. Se heitetään tuliseen järveen, jonne joutuvat myös ne, joiden nimi ei ole elämän kirjassa. Minulle jää hengellinen elämää, joka on Kristuksessa. Se ei ikinä kuole. Jos sinullakin on hengellinen elämä, niin sekin on ikuinen.