Jumalan valtakunta

Olin noin kuukausi sitten aamupäivällä bussissa menossa koulusta
kotiin päin. Olin ottanut bussin Pukinmäen asemasta. Aikaisempina
päivinä ja oikeastaan viikkoina pilvet olivat olleet aina aivan tummia
ja valon pilkettä ei koskaan näkynyt. Oli ollut sellainen perus
talvisää jo pitkän aikaa. Kuitenkin tuona päivänä istuessani
bussin etupenkillä, aistin jonkin olevan toisin. En ensin ymmärtänyt
mikä se oli, mutta katsoessani tarkasti ulos ikkunasta, huomasin, että
koko taivas oli yllättäen kirkas. Ei näkynyt pilven pilveä, sen
sijaan vain sininen, kirkas taivas. Ikään kuin tämä ei olisi ollut
jo tarpeeksi ilahduttavaa, tajusin yllättäen, että myös aurinko
paistoi kirkkaana suoraan edessäni. Koko tilanne toi hymyn huuleeni.
Silti ensimmäinen konkreettinen ajatus, mikä nousi sydämeeni oli:
“Onkohan Taivas samanlainen?”

Mahtava totuus on, että taivas on ääretön kertaa parempi kuin
näkemäni sääilmiö. Taivas on meidän oikea päämäärämme, jossa
ei ole mitään, mitä tässä maailmassa on. Olemme ehkä tässä
ajassa kokeneet ja nähneet paljon hyvää, mutta yhtälailla olemme
nähneet ja kokeneet paljon pahaa, pelkoa ja rauhattomuutta. Taivas ei
ainoastaan ole täynnä rauhaa, rakkautta ja kirkkautta, mutta siellä
ei myöskään ole ollenkaan pimeyttä. Eli ei minkäänlaista muotoa
synnistä, sairaudesta, pelosta, rauhattomuudesta ja niistä
lukemattomista muista asioista, jotka erottavat Jeesuksesta ja tuottavat
mielipahaa ihmiselle.

Ajatelkaa, mitä Johanneksen evankeliumissa luvussa 3 ja jakeessa 16
sanotaan: “Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi
ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoisi, hukkuisi,
vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Jeesus siis kuoli
ristillä meidän jokaisen ihmisen puolesta nimenomaan sen tähden,
että pääsisimme taivaaseen Hänen luokseen. Saatamme välillä
tyystin unohtaa sisäistää se tosiasia, että Jeesuksen tulemisen
päätarkoitus oli, että taivaan portit avautuisi. Muistakaamme se!
Ihanaa on myöskin se, että Raamatussa Jeesus puhuu tästä
jälleennäkemisestä usealla eri tavalla. Esimerkiksi Matteuksen
evankeliumissa luvussa 26 ja jakeessa 29 Jeesus sanoo viimeisellä
aterialla näin: “Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä
viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena
teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.” Jeesuskin odottaa
jälleennäkemistämme, jolloin saamme juoda viinipuun antia Hänen
kanssaan, mutta nimenomaan Isänsä (ja myös meidän Isämme; 1 Joh.
2:23: “Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään.
Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.”) valtakunnassa, jonne
mekin pääsemme, jos uskomme Häneen ja nimenomaan ristin työhön,
sillä ristin työ vapautti meidät synnistä ja kuolemasta ja avasi
tien uuteen maahan ja uuteen taivaaseen. 1. Joh 3:8: “Joka syntiä
tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti.
Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi
perkeleen teot.

1 Joh. 5:10-11: “Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus
itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska
hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa. Ja
tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän,
ja tämä elämä on hänen Pojassansa.”
En ole itse ollut sitä tyyppiä luonnostani, joka pelkäisi käsitellä
taivasta. Lapsuudestani asti olen pienemmissäkin asioissa kääntynyt
Jumalan puoleen ja aina tiedostanut sen, että on olemassa omia
vanhempiakin suurempi, kehen voi luottaa. Vanhemmat ovat yksi
tärkeimmistä ellei tärkeimpiä tukijoita ja auttajia lastensa
elämässä, muistakaa: 5 Moos. 5:16: “Kunnioita isääsi ja
äitiäsi, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että
kauan eläisit ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun
Jumalasi, sinulle antaa.” Muistan elävästi kaksi konkreettista
esimerkkiä taivaasta, jonka koin lapsuudessani. Kerran olohuoneen
televisiosta tuli sellainen uutinen, että meteoriitti ohittaisi
maapallon lähietäisyydeltä. Minä tietenkin nuorena lapsena ja
Jeesukseen uskovana ajattelin, että: “Hei Jeesus tulee!”. Kapusin
sitten isoveljeni parvisängylle ja siellä korteilla pelaillen
odottelin Jeesuksen tuloa hymy suussa. Kuitenkin ajan hieman kuluessa
eteenpäin, niin lapsi kun olin niin unohdin miksi olin sängyssä ja
kapusin sitten alas ja jatkoin päivääni. Muutama vuosi vierähti
eteenpäin ja näin unen, jossa rautatientorilla, Aleksis Kiven patsaan
edessä olimme koko perheeni kanssa pienessä autossa, jota ajoi Jeesus!
Hän ajeli ympäriinsä torilla ja minä vuoron perään kyselin, että
milloin pääsemme perille. Minä näet tiesin unessa, että olimme
matkalla taivaaseen. Hän vastasi minulle aina hymyillen
ystävällisesti, että ihan pian. Minulla on siis ollut pelkkiä hyviä
ja totuudellisia kokemuksia käsityksestä taivaasta.
Kuitenkin vuosi sitten, yhtäkkiä taivas tuli tosi etäiseksi minulle.
En kokenut taivasta ollenkaan lähestyttäväksi tai edes luonnolliseksi
asiaksi. Minulle tuli pienehkö “kriisi”, vaikkei se suoranaisesti
vaikuttanut arkeeni. Aloin pelkäämään sitä faktaa, että jonakin
päivänä lähtisin pois tästä maailmasta, jonka Jumala on luonut, ja
jota olen tottunut kutsumaan omaksi kodikseni. Olen tottunut siihen,
että täytyy herätä joka aamu ja mennä kouluun tai töihin ja tulla
illalla takaisin kotiin. Olen tottunut näkemään ystäviä ja olemaan
perheen keskellä. Olen tottunut elämään maailmassa, jossa pahuutta
täytyy sietää, kuitenkin olematta itse siinä mukana (kyllä me silti
joskus syntiä teemme, mutta Jeesus antaa anteeksi. Meidän tulisi silti
pyrkiä pois siitä, johon Jumala antaa meille joka päivä uuden
voiman, sillä Hänen armonsa on joka päivä uusi). Olen tottunut
syömään ja juomaan ja nauttimaan siitä, olen tottunut nukkumaan ja
rukoilemaan, lukemaan sanaa ja etsimään Jumalan kasvoja. Tämäkö
kaikki muuttuisi? Minkäköhänlainen elo taivaassa sitten on, jos
tämä on se elämä, minkä tiedän todeksi?
Kuitenkin totuus on paljon erilaisempi kuin mitä minä silloin luulin,
ja kuin usein ajattelemme. En voi käsittää taivaallisia asioita,
tällä rajoittuneella mielelläni. Jeesuskin on sanonut että
vanhurskas on elävä uskosta! Ei mistään mielen filosofoinnista.
Totuus on se, että 1+1 on 2 eli Jos Jumala on rakkaus ja rakkaudessa ei
ole pelkoa niin silloin myös taivaassa ei ole pelkoa. Se saattaa
pelottaa meitä, koska meille ei välttämättä aina avaudu Jumalan
sana, vaikka olemmekin uskossa, mutta totuus on se, että pelko ei ole
osa Jumalaa eikä sillä ole sijaa taivaan valtakunnassa. 1 Johannes
4:17-18: “Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus
karkoittaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei
ole tullut täydelliseksi rakkaudesta.”
Haluan vielä lopuksi jättää lukijoille erään Jumalan sanan
ihanasta Raamatusta, joka on minulle tullut tärkeäksi viime päivinä.
Joh 8: 31-32: “Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat
häneen: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun
opetuslapsiani;  ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä
teidät vapaiksi.” Mikä ikinä sinua painaa, mietityttää, tekee
iloiseksi, hämmentää, surettaa, ahdistaa, väsyttää tai ärsyttää
niin muista, että totuus tekee sinut vapaaksi. Jumalan sana joka on
kokonansa totuus (psalmi 119:106) vapauttaa sinut, jos uskot siihen.
Vaikket uskoisi, Jeesuksen sana pysyy silti. Se ei horju. Vaikka kukaan
ei uskoisi maan päällä, Jeesuksen sana pysyisi silti. Markus 13:31:
“Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.”  Mutta
jos haluat sen vaikuttavan elämässäsi, niin usko siihen ja jos sinun
on vaikea uskoa, niin pyydä Jumalaa auttamaan sinua uskomaan. Jaakob
1:5: “Mutta jos joltakin teistä puutuu viisautta, anokoot sitä
Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se
hänelle annetaan.” Ano viisautta uskoa, kun ei siltä tunnu ja
muista, että:” Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun
tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.”
(Johannes 6:37)

Joadan Sabure