Jumalan mainetodistus

Jokaisella ihmisellä on maine.  On ihmisiä, joilla on hyvä maine. Mutta on myös  niitä, joilla on ihmisten parissa huono maine. Tärkeintä on kuitenkin se, mitä Jumala meistä sanoo. Se on vähemmän mairittelevaa. Se on tällainen:” Ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ainoatakaan, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomaksi käyneet, ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.”( Roo 3: 10 – 12). Mutta onneksi Raamattu kertoo myös ihmisistä, joita Herra on kutsunut  luokseen ja valinnut palveluksen työhönsä.

Uuden testamentin sivuilta nousi ikään kuin etsimättä mieleeni eräs mies. Hänen nimensä on Barnabas. Hänestä puhutaan Uudessa testamentissa melko paljon.  Hän oli leeviläinen ja syntyisin Kyprokselta. Hänen alkuperäinen  nimensä oli Joosef. Mutta apostolit antoiva hänelle Barnabas – nimen. Se tarkoittaa ”kehotuksen tai lohdutuksen poika”. Nimet ikään kuin heijastavat hänen luonnetta. Pyhä Kirja antaa hänestä varsin kauniin kuvan: ” Sillä hän oli hyvä mies ja täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa  ja Herralle lisääntyi paljon kansaa”(  Apt 11: 23, 24 ).

Tänä aikana tarvitaan ihmisiä, joilla on armoitus ja kyky

kehottaa ja lohduttaa. Ympärillämme on paljon murheellisia ja surullisia ihmisiä. Siksi tarvitaan Barnabaksen kaltaisia uskovia, joilla on armoitus ja kyky lohduttaa ja rohkaista lähimmäisiä. Alun alkaen

Barnabas oli maanviljelijä, mutta kun hänestä tuli Jeesuksen opetuslapsi. Hän myi omistamansa pellon ja toi rahat ja pani ne apostolien jalkojen juureen( Apt 4: 37). Barnabas pani kaikki likoon evankeliumin tähden. Vuosien ajan olen tuntenut sympatiaa Barnabasta kohtaan. En tiedä, mistä se johtuu? Ehkä siitä, että olen syntynyt maalla pienen maatilan poikana. Joka tapauksessa luovuin nimissäni olleista  maista ja metsästä vanhimmalla veljelleni siihen hintaan, minkä hän vapaaehtoisesti halusi maksaa. Tein ratkaisuni, kuten Barnabas aikanaan  – evankeliumin tähden. Tuosta ratkaisusta olen yhä nöyrän kiitollinen ja onnellinen. Barnabas teki muinoin ratkaisunsa heti ensimmäisen kristillisen helluntain jälkeen. Hän nautti suurta arvostusta apostolien joukossa. Saulus kohtasi ylösnousseen Kristuksen Damaskon lähellä. Se herätti valtavaa huomiota. Barnabaksen kaunis luonteenpiirre tuli silloin  esiin: ” Mutta Barnabas otti hänet( Saulus Paavalin)  turviinsa ja vei hänet apostolien tykö ja kertoi heille, kuinka Saulus tiellä oli nähnyt Herran ja että Herra oli hänelle, puhunut ja kuinka hän oli Damaskoksessa oli rohkeasti julistanut Jeesuksen nimeä ” ( Apt 9:27, 28). Taas  tuli Barnabaasta esille kaunis piirre: Hän otti hänet (Sauluksen) turviinsa.” Hänen kaltaisiaan uskovia tarvitaan yhä. Jos joku maailman poluilla harhaillut löytää Jeesuksen tarvitaan kristitty, joka ottaa uskoon tulleen” turviinsa.”  Se tarkoittaa, että toinen kristitty kulkee alussa uskoon tulleen rinnalla ja opastaa häntä ensi askeliin uudella tiellä. Toivottavasti sinä kauan Herran tietä taivaltanut koet tehtäväksesi tulla rinnalla kulkijaksi uudelle uskovalle. Rohkaisen sinua siihen. Kenties tämä on se palvelutehtävä, jonka koet omaksesi ja mihin Herra on sinut tarkoittanut?  Muista: Herra johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen!

 

– Jussi Jokisaari