Jumala näkee pienen ihmisen

Uskotko, että Jumala kuulee meidän pienimmätkin rukoukset? Sellaiset rukoukset, jotka tuntuvat meistä todella vähäpätöisiltä eivätkä ollenkaan rukouksen arvoisilta?

Minä uskon, että Hän kuulee.

Muistan kerran lapsena rukoilleeni peloissani sitä, etten näkisi sinä yönä painajaisia. Tiesin, että jos jotenkin sen voisi välttää niin se olisi siten, että Jumala “ottaisi pois” painajaiset. Ja Hän otti eli Hän vastasi rukoukseeni. Rukoilin näin monesti, jos painajaisten pelko yllätti minut. Useasti en edes nähnyt rukouksen jälkeen päiviin tai viikkoihin painajaisia! Jumala välitti minun, pienen lapsen rukouksesta ja sain toivoa siihen, että voisin aina tulla Hänen luokseen kaikissa minun asioissani.

Tämä saattaa kuitenkin helposti unohtua vanhetessa. Ainakin minä en ole aina antanut suurtakaan painoarvoa elämäni pienille asioille. Siksi en myöskään ole yleensä tohtinut rukoilla niiden puolesta, koska olen ajatellut, ettei Jumalaakaan se kiinnosta tai että sillä ei ole mitään merkitystä elämälleni. Tämä on kuitenkin väärin ajateltu.

Näinkin vanhana (melkein 19 v!) Jumala on halunnut moneen otteeseen muistuttaa minua siitä, että Hän tosiaankin kuulee ja haluaa auttaa arkipäivän asioissa tai sellaisissa asioissa, jotka omasta mielestäni tuntuvat hävyttömän pieniltä ja merkityksettömiltä. Tietenkin Jumala haluaa ja Jumalan täytyisi ohjata meitä myös meidän elämämme suurissakin valinnoissa, mutta meidän ei tulisi ajatella, että on vain tietynlaisia aihealueita elämässämme, joiden puolesta raaksimme rukoilla, koska Jumala on vain niistä kiinnostunut.

Vaikka Jumala opetti minua vastaamalla niinkin pieniin asioihin kuten päänsärkyyn, joka vei uneni tai yllättävään pahaan oloon, joka esti minua työskentelemästä, niin juuri tällaisten pienten tilanteiden kautta (sekä monien muiden tilanteiden kautta) olen ymmärtänyt, sen mitä Jumala on halunnut minulle opettaa. Sen, että voin kaikissa tilanteissa, koskien mitä tahansa asiaa, tulla Hänen eteensä ja kertoa niistä Hänelle. Minun ei tarvitse ajatella, että Jumala ei kuule minun asiaani, koska minun mielestäni sillä on niin vähän merkitystä. Ei vaan päinvastoin, Jumala välittää ja se, että kerromme tilanteistamme, ongelmistamme, arkipäivän asioistamme, kivuistamme, huolistamme, murheistamme, pettymyksistämme, mistä tahansa asioistamme Hänelle, niin se auttaa meitä jatkossakin olemaan aina alttiita rukoilemaan ja tuomaan asiamme Jumalan eteen, mitä ikinä elämä sitten heittääkin niskaan.

Joadan Sabure