Joulun uskonnollisuus

Arto Siitonen

Useana jouluna, kuten myös vuonna 2018, on käyty keskustelua mediassa ja varsinkin somessa siitä, saako ja pitääkö koulujen joulujuhlissa tuoda esiin uskonnollisuutta. Osa suomalaisista on sitä mieltä, että se pitäisi poistaa, ja niin on joissakin kouluissa myös yritetty tehdä. Tästä keskustelusta taitaa tulla uusi joulun perinne.

Taitaa kuitenkin olla niin, etteivät tällaisia vaatimuksia esittävät tahot ja henkilöt täysin tiedä mitä ovat ehdottamassa. Nimittäin jouluun liittyy runsaasti pakanauskonnollisia ja kristillisiä perinteitä.

Historioitsijat ovat eri mieltä siitä, onko joulu alun perin kristillinen juhla, mutta jo ennen ajanlaskun alkua vietettiin Rooman valtakunnassa joulukuussa Saturnaalia juhlaa. Siihen on saattanut kuulua sellaisia tapoja kuin yletön mässäily ja sianlihan syönti, kynttilöiden polttaminen, laulujen laulaminen, lahjojen antaminen sekä rauhan toivotukset. Myös eläimet saivat extra-apetta ja mm lintujen ruokinta liittyy sielunvaellukseen. Siihen liittyy myös haudoilla käynti ja vainajien muisteleminen. Pakana-aikana haudoille vietiin ruokaa vainajille. Joissakin uskonnoissa tämä tapa on vielä käytössä. Onneksi meillä tyydytään viemään haudoille kynttilät. Kyllähän ne jouluruoka-annokset haudoiltakin syötäisiin, mutta ei niistä vainajille iloa olisi.

Joulupukki ja tontut ovat vahvasti mukana pakanauskonnollisessa jouluperinteessä. Nykyisin Coca-Cola on tehnyt pukista lihavan ja lupsakkaan punanutun, mutta joskus aikoinaan se oli pelottava sarvipää. Ei ole vaikea arvata mitä se symbolisoi. Joulukuusikin on monissa kodeissa kannettu sisään. Se on koristeltu kauniisti ja se on kohottamassa joulun tunnelmaa. Joillekin se kuvaa uuden elämän syntymistä, mutta toiset näkevät sen uskonnollisena jäänteenä ashera-karsikosta.

Joulun uskonnollisuuden vastustajat tuskin tarkoittavat, että kaikki edellä mainitut perinteet tulisi poistaa. Ei taitaisi meidän suomalaisesta jouluperinteestä jäädä juuri mitään jäljelle, jos kaikki tämä poistettaisiin. He vain syystä tai toisesta vastustavat kristillistä ilosanomaa Vapahtajasta, joka on syntynyt jouluna.

Useimmat joulun uskonnollisuuden vastustajat eivät varmaan tiedä, että Jeesus oli uskonnollisuuden vastustaja. Hän joutui toistuvasti uskonnollisuuden edustajien, fariseusten kanssa poikkiteloin. Jeesus ei perustanut uutta uskontoa, vaan rakensi yhteyden Jumalan ja syntisen ihmisen välille. Hän purki erottavan väliseinän. Jumala antoi itsensä lahjaksi niille, jotka ottavat lahjan vastaan. 

Meillä Suomessa joulu on kristinuskon sanoman juhla riippumatta sen alkuperästä. Voi olla, että Jeesus syntyi syys- lokakuussa kuten eräät olettavat. Nykyinen ajanlasku perustuu kuitenkin Kristuksen syntymään. Siitä lasketaan vuosiluku ja nyt olemme aloittamassa vuotta 2019. Munkit, joka laskivat Jeesuksen syntymä ajankohtaa, tekivät ilmeisesti muutaman vuoden virheen. Mokomat vielä tunaroivat koko homman siten, että jättivät vuoden 0 pois laskuista. He olivat kuitenkin oman aikansa viisaita ja ilman heitä olisi meidän kalenterimme erilainen.

Pääkohta Jeesuksen syntymässä ei ole syntymän ajankohta vaan se, että Hän syntyi. Hän yksin lunasti meidät synnin tuomiosta ja antoi sellaisen rauhan, ettet sinäkään sellaista mistään muualta löydä.

Hyvää uutta vuotta 2019 kaikille.

Arto Siitonen