Jeesuksen työ edestämme, meissä ja yhteistyö Hänen kanssaan.

Etsiessämme nyt yhdessä Herraa olen kokenut, että Herra tahtoo juurruttaa meidät lujasti ensiksi siihen, mitä Hän on itse tehnyt edestämme. Se on kestävää ja muuttumatonta. Vain siltä perustalta ja sen voimasta Hän myös tekee työtään ihmisessä. Ensiksi Hän johdattaa ihmisen itse laskemalleen perustukselle, Jumalan lapsen asemaan ja sitten alkaa työstää lapsensa elämää aseman mukaiseksi. Näin Hän valmistaa lapsensa myös yhteistyökelpoisiksi Hänen kanssaan.

Asioiden täytyy olla oikeassa järjestyksessä. Meidän on ymmärrettävä tämä järjestys ja pidettävä kiinni siitä. Emme saa koskaan ohittaa Kristuksen työtä edestämme. Uskomme perusta ei ole Jumalan työ meissä – saati sitten se, mitä me saamme tehdä Jeesuksen kanssa.  Perusta on Jeesuksen työ Isän tahdon täyttäjänä Isän edessä, Jumalan kunniaksi, meidän puolestamme.

Ehdotan, että lukisimme Raamattua nyt myös tästä näkökulmasta. Kiinnitä huomiosi tekstissä siihen, mitä Jeesus on tehnyt ja mitä Hänen pelastustyönsä merkitsee. Sitten siihen, mitä kerrotaan tuon työn täyteyden vastaanottamisesta. Ja edelleen, mitä vastaanottamisesta seuraa uskovan elämässä, kun Jeesuksen työ saa tilaa hänessä. Lue tekstiä henkilökohtaisesti itsellesi.

Annan yhden esimerkin, toivottavasti se auttaa pääsemään alkuun. Lukiessasi Efesolaiskirjettä huomaat, että ensimmäisen luvun 11 ensimmäistä jaetta kertovat yksinomaan siitä, mitä Jeesus on tehnyt. Tämä alkukielellä yhtä virkettä oleva ylistys saattaa alkujaan olla alkuseurakunnan uskontunnustuksena käytetty hymni. Jae 12 ilmaisee lyhyesti Jeesuksen työn tarkoituksen meissä, jakeet 13-14 Jeesuksen työn hedelmänä saamamme Pyhän Hengen. Sitten Paavali rukoilee (jakeet 15-21-23), että sydämemme avautuisi käsittämään tämän ihmeellisen pelastuksen ja se nostaisi meidät seurakuntana korkeaan kutsumukseemme.

Luvun kaksi alkuosa (1-10) kertoo pääasiassa siitä, mitä meille on tapahtunut ja mitä meille merkitsee Jeesuksen pelastustyön vastaanottaminen. Jakson viimeisessä jakeessa (10) hän kuvaa jo yhteistyötämme Jeesuksen kanssa. Luvun loppuosassa (11-22) Paavali kuvaa Jeesuksen sovitustyön merkitystä juutalaisten ja pakanakansojen välisen muurin rikkojana tuomalla oman rauhansa heidän välilleen. Toki Hänen sovitustyönsä tuoma rauha on perusta kaikkien pelastettujen välisten muurien murtamiseen.

Luvussa kolme Paavali painottaa sitä, että Jeesuksessa pakanakansoillekin on avattu pelastuksen ovi. Huomaa jälleen hänen rukouksensa jakeissa 13-19-21 päättyen Jeesuksen ylistykseen. Kirjeen loppuluvut ovat käytännöllistä opetusta siitä, mitä Jeesuksen työ on tarkoitettu saamaan aikaan uskovassa. Neljännen luvun ensimmäinen jae on kuin otsikko jatkolle: Minä, joka olen vankina Herran vuoksi, kehotan siis teitä vaeltamaan saamanne kutsumuksen arvoisesti…

Huomaatko järjestyksen? Uskon, että lähtiessämme kasvuun tästä Jumalan itsensä vaikuttamasta järjestyksestä, juurrumme Kristuksen rakkauteen (3:17-19). Eräänä aamuna pysähdyin itse rukoillen kysymään, mitä Paavali mahtoi tarkoittaa kuvauksellaan Kristuksen rakkauden ulottuvuuksista näissä jakeissa. Käsitin sen jotenkin näin: Kristuksen rakkaus pystyy nostamaan ihmisen alimmistakin paikoista ylös taivaallisiin korkeuksiin. Tästä puhuu myös neljännen luvut jakeet 7-10.  Hänen rakkautensa leveys ulottuu kaikkiin ja kaikkialle tässä maailmassa. Hänen rakkautensa pituus kattaa kaiken, mitä on menneisyydessämme ja edessäpäin tulevaisuudessamme – iankaikkisesta iankaikkiseen. Tämän rakkauden äärellä suorastaan halajamme sitä, että Hän saisi työstää meitä saadakseen meidät Hänen silmissään käyttökelpoisimmiksi jaloon palvelustyöhön.

Siunausta matkaan!