Vuosia sitten oli kevättalvi, kuten nytkin. Vuosien ajan olin tehnyt vapaaehtoista vankilatyötä. Pidin ystäväni Sepon kanssa Alfa – kurssia vankilapastorin luvalla vankilassa. Iloitsimme, kun joukko vankeja tuli viikko toisensa jälkeen Alfa- iltaan. Eräs vangeista oli Eino ( nimi muutettu). Hän oli lusimassa lyhytaikaista tuomiota, minkä oli saanut kärähdettyään ratista humalatilan takia. Eino oli innokas kurssilainen. Keskustelimme paljon vieraillessani hänen luonaan. Hänellä oli herkkä luonne. Surullisena totesin, että edessäni on nuori isä, jonka perhe – elämään alkoholi on tuonut paljon tuskaa. Kuulin, että hänellä on kotona puoliso ja pieni tyttö. Ymmärsin, että muurin ulkopuolella on ainakin kaksi , jotka odottavat puolison ja isän vapautumista. Ajan kuluessa ihastuin Einoon hänen hienon luonteensa takia. Huomasin, että miehen luonne on avoin, mutta heikko. Vuosien saatossa olin nähnyt, miten Jeesus voi vapauttaa silmänräpäyksessä ihmisten mielestä toivottoman viinan kahleissa olleen alkoholistin. Toivoin, että Jeesus tekisi sen myös Einolle! Kuten aiemmin mainitsin Einon tuomio oli lyhyt. Sisimpäni täytti sääli nuorta miestä kohtaan. Lupasin viedä hänet autollani vapautumispäivänä kotiin. Tiesin, että reissulla tulee auton mittariin yli 200 kilometriä. Ajattelin, että se vaiva on pieni, jos voin olla avuksi. Vapautumispäivän aamuna läksin liikkeellä varhain. Pysäköin auton niin lähelle vankilan porttia, kuin mahdollista.
Kello 7. olin jo sisällä vankilassa. Jouduin odottamaan, kun Einoa koskevat paperit saatiin kuntoon. Kun portti avautui pääsimme ulos. Läksin heti ajamaan Einon kotia kohti. Sinne päästyä menimme sisälle. Einon puoliso keitti kahvia ja teetä, sillä en juo kahvia. Tiesin, että Einon puoliso on ateisti, joten keskustelua ei oikein syntynyt. Hetken juteltuamme perheen 3 – 4 vuoden ikäinen tytär tuli luokseni ja kysyi.” Eihän poliisisedät vie enää isää vankilaan?” Suloisen pikkutytön
sanat viilsivät sisintäni veitsen tavoin. Yritin lohduttaa ja sanoin: ” Ei poliisisedät vie isää vankilaan, jos hän haluaa olla uskossa!” Ymmärsin, että lapsella on huoli ja pelko isän elämästä. Ehkä hän mietti kauhun sekaisin tuntein, että poliisisedät tulevat pian hakemaan isän vankilaan. Lohdutin lasta: ” Ei poliisisedät vie isää vankilaan, jos hän haluaa olla uskossa.” Olin huomaavinani, että lapsi rauhoittui ja jatkoi leikkejään.
Jussi Jokisaari