SAIRAUSKOHTAUKSEN SEURAUKSET (OSA 2)

Kuten aiemmin kerroin päivän rutiinit alkoivat 7. jälkeen. Ensiksi potilaiden ruumiinlämpö mitattiin. Lääkkeet, ja aamukahvi tee tykötarpeineen potilaille. Kohta sen jälkeen lääkäri teki kierroksen hoitajien kanssa. Sen jälkeen oli lyhyt  hiljainen hetki. Noin 10. tienoilla tuli ykkösvuoteen miehen puolisoan tapaamaan, Hän oli voimakasääninen nainen. Avoimesti, voimakkaalla äänellä hän kertoi miehensä tilaa edellisenä syksynä. Mies oli ollut liikuntakyvytön. Lääkärit olivat vakuuttaneet, ettei mies koskaan tule kävelemään. Kuultuaan sen emäntä oli ottanut puolisonsa kotiin. Kun mies oli päässyt kotiin emäntä kertoi komentaneensa miestä: ” Nouse ylös! Ei tässä maata kaiken aikaa!” Vähitellen miehen varpaat olivat alkaneet liikkua. Sen jälkeen miehen jalat oli alkaneet liikkua. Emännän mukaan mies oli eräänä päivänä noussut istumaan vuoteen reunalle! Seuraava vaihe oli, että mies oli ottanut ensimmäiset askeleensa. Näin omin silmin, miten hän käveli sairaalan käytävällä. Oikeassa kädessä hänellä oli alaosasta kolmihaarainen kävelykeppi. Siihen tukeutuen hän liikkui melko reipasta vauhtia. Tuohon aikaan isännän piti mennä lääkäriin ilmeisesti johonkin kontrolliin. Lääkäri oli saanut lähes shokin, kun mies käveli hänen vastaanotolleen! Päivän aikana pariskunta oli jonkin aikaa ulkopuolella. Oletin heidän käyneen kanttiinissa kahvilla. 16. tienolla hoitaja ilmoitti, että ruokailu alkaa tunnin kuluttua seinän takana aulassa. Ne, joilla on lupa liikkua voi tulla syömään. Kolmannessa vuoteessa  oleva mies oli liikuntakyvytön. Itse sain lääkäriltä luvan liikkumiseen aamukierroksen aikaan. Kun ruoka – aika lähestyi me kolme potilasta siirryimme ruokailuhuoneeseen. Ykkösvuoteen potilas oli hiukan minua nopeampi aterioija.  Syötyään hän lähti  heti  huoneeseemme. Niin tein itsekin. Seurasin potilastoveriani parin metrin etäisyydellä. Huoneeseen tultua toverini puoliso napitti päällystakkiaan. Hän totesi: ” Taas on yksi päivä mennyt ja huomisesta ei tarvitse välittää.” Kävelin juuri hänen selkänsä takana sänkyäni kohti ja jatkoin: ” Niinhän se Raamattu sanoo: ” Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään” ( Mat 6: 34 ). Nuo sanat sanottuani potilastoverini parahti: ” VOI, KUINKA MINÄ HALUAISIN ELÄÄ RAAMATUN MUKAAN!” . Miehen puoliso osoitti minulle miestään ja totesi: ” Niin, tämä minun mieheni on etsinyt monta vuotta tien päätä, muttei ole vielä löytänyt.” Sen sanottuaan rouva sai päällystakkinsa viimeisen napin kiinni ja lähti. Lähtiessään hän toivotti meille hyvää yötä. ( Toisen vuoteen mies oli vielä ruokailureissulla).  Näin sain selville, kuka oli se henkilö, jonka takia minut sairaalaan tuotiin. Nousin vuoteeltani. Kävelin potilastoverini vuoteen vierelle ja. kysyin: ” Haluatko sinä tulla uskoon?”  Hän oli täysin valmis uskon ratkaisuun. Kysyin: ”Saanko rukoilla puolestasi?” Sain luvan. Rukoilin ja siunasin potilastoverini Jeesuksen nimessä. Samalla julistin hänelle syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen nimen  ja veren kautta.  Siinä hetkessä se tapahtui! Huomasin sen siitä, että potilastoverini makasi vuoteessa selällään. Miehen kädet  oli ristissä  rinnan päällä. Miehen suusta pulppusi spontaani kiitos Jeesukselle! Miehen pitkä etsintä päättyi löytämisen iloon ja riemuun. Jumalan Sanan lupaus toteutui: ” Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan.” Koetko sisimmässäsi merkillistä tyhjyyttä? Ehkä ihmettelet, mistä se johtuu? Ehkä se johtuu  samasta syystä, kuin potilastoverillanikin?

Jos etsit vilpittömällä mielellä Herraa, saat myös takuuvarmasti Hänet löytää. Eräs maailmankuulu kirkkoisä on sanonut: ” Meidän sielumme on rauhaton ja levoton niin kauan, kun se löytää yhteyden sinun kanssasi oi, Jumala.”  Heti seuraavana päivänä minut siirrettiin Vaasan keskussairaan. ( Asuimme tuolloin Vaasassa kaikkiaan yli 20 vuotta). Päästyäni Vaasan keskussairaalasta kirjoitin uskoon tulleelle Tapanille rohkaisun ja kehotuksen sanoja. Kehotin Tapania etsimään kotikaupungistaan seurakunnan, jossa hän kokee uskovien yhteyttä ja saa Raamatun mukaista opetusta kasvaakseen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa. Valitettavasti en saanut vastausta. En tiedä elääkö Tapani vielä. Yhden asian tiedän. Potilastoverini Tapanin

hengellinen etsintä päättyi. Siitä on varmana todistuksena se, että hän kiitti ja ylisti onnellisena Herraa, kuten kuningas Hiskia  kauan sitten: ” Elävät, elävät sinua ( Herraa) kiittävät, niin kuin minä tänä päivänä ( Jesaja 38: 18 ).

Jussi Jokisaari


SAIRAUSKOHTAUKSEN SEURAUKSET ( OSA 1)

Elämä on yllätyksellistä. Yhden  karuimmista yllätyksistäni koin vuosia sitten Lapissa. Olin liikkeellä torniolaisen ystäväni kanssa. Lokakuisena iltana tulimme kutsuttuina lappilaisen veljen kotiin. Se oli harvinaisen iso maalaistalo. Pirtin koosta saa jonkinlaisen käsityksen, kun mainitsen, että talon isäntä oli muurannut siihen massiivisen avotakan. Isäntä sanoi pienimpien luonnonkivien painaneen 100 kiloa! Tulimme isännän taloon noin 19. 30. Emäntä oli kyläilemässä sukulaisten luona Varsinais- Suomessa. Pirttiin tultuamme isäntä viritti takkaan tulet. Se ei ollut kynsituli, vaan kunnon roihu. Takkapuut oli isoja. Jo tuolloin  ajattelin, että tuli kuluttaa runsaasti happea. Talo oli lähellä jokea. Ikkunoita oli joen puolella pitkä rivi. Jokaisen ikkunan vieressä oli tuuletusaukko. Mielessäni kävi ajatus luukun avaamisesta. Olin sen verran hienotunteinen, etten maininnut ajatuksistani isännälle. Me vieraat laitoimme vuoteet pirttiin. Sen jälkeen jutustelimme ja rukoilimme. Kävin  suihkussa ja sammutin valot 23. Ystäväni nukkui jo. 00. 40 heräsin kamalaan tunteeseen. Tuntui, että olen tukehtumaisillani. Nousin ylös ja avasin tuuletusluukun. Menin vuoteeseen yritin rukoilla. Ihmettelin, mitä minulle on tapahtunut? Toinen puoli päästäni oli ikään kuin tunnoton. Ihmetellessä kului ehkä 20 – 30 minuuttia. Kävin sulkemassa tuuletusluukun ja menin uudelleen nukkumaan. Heräsin ja nousin 6. 45. Myös ystäväni nousi vuoteelta. Toivotin hänelle hyvää huomenta. Hän   kysyi pelästyneenä: ” Mi, mitä sinä sanoit?  Hän ei ymmärtänyt puhettani. Isäntä oli tullut keittiöön valmistamaan aamupalaa. Hän tajusi, että jotain erikoista on tapahtunut. Saatuaan selville, etten pysty puhumaan hän totesi, että syötyämme lähdemme terveyskeskukseen. Niin teimme. Autoni oli pihassa. Nousimme siihen ja asetuin kuskin paikalle. Terveyskeskukseen oli 40 kilometriä. Ajaessani ymmärsin, ettei tämä ole aivan viisaan hommaa. Noin 15 kilometriä ajettuani mongersin kysymykseni: ” Pelottaako teitä?” Kaverini vastasivat; ” Ei pelota. Aja vain menemään!”  Tuohon aikaan liikuin paljon autolla. Kotimaan lisäksi myös Ruotsi tuli tutuksi.

Ajaessani päättelin, että  muutama kymmenen kilometriä menee vaikka nukkuessa.  Matka sujui hyvin. Terveyskeskuksen pysäköinti alueella pysäköin autoni. Marsimme vastaanottoaulaan. Isäntämme selosti tapahtuneen. Joukko ihmisiä odotti vuoroaan päästäkseen lääkäriin. Pääsin heti lääkärin pakeille. Hän tutki ja oli tilannut ambulanssin viemään minut Rovaniemelle. Matka oli 150 kilometriä! Sen aikana tein lopputilin elämästäni. Olin lähes varma, että ennen kuin pääsen Rovaniemelle olen siirtynyt rajan toiselle puolelle. Toiseen todellisuuteen. Hämmästyin, kun huomasin, että olemme Rovaniemellä. Ambulanssi kaarsi keskussairaalan pääoven eteen. Kello oli noin 13.00. Miehet kantoivat minut sisälle vastaanottoaulaan. Puolikymmentä hoitajaa oli siellä vastassa. Yksi hoitaja – ilmeisesti hän oli osastonhoitaja – sanoi kollegoilleen: ” Tämä mies viedään kolmannelle  osastolle huoneeseen 13. Hoitaja lähti heti työntämään minua sinne. Ambulanssimiehet lähtivät oitis paluumatkalle. Kun paarini olivat noin 5- 7 metrin etäisyydellä huone 13. ovesta sain viestin ylhäältä: ” Siellä huoneessa on ihminen, jolle sinä voit olla avuksi.” Ymmärsin siitä, ettei työni ole vielä tehty. Paarit työnnettiin sisään. Ovelta huomasin huoneen oikealla reunalla kolme miestä. He lepäsivät vuoteillaan.  Ajattelin, että yksi heistä on se, josta sain ” sähkösanoman” ylhäältä. Mutta kolmesta oli se, josta sain käytävällä tiedon? Sitä en tiennyt. Hoitaja vei minut  huoneen vasemmalla seinustalla ylimääräiselle paikalle.  Vaikka olin tosi väsynyt huokailin Herran puoleen. Kyselin mielessäni, kuka on se, jonka vuoksi minut tähän huoneeseen tuotiin?  Se ei heti selvinnyt. Lepäsin vuoteella hiljaa ajatuksissani kyselin kuka mies oli minua odottamassa. Hoitaja toi iltapalan kaikille huoneen potilaille.  Seuraavan yön nukuin tosi hyvin. Heräsin virkeänä noin 5. aikaan. Nousin ylös ( Kävelykieltoani en muistanut). Sisimpäni täytti kiitollisuus. Kävelin yöhoitajan luo. päivystyshuoneeseen. Pyysin kynän ja kirjoituspaperin. Ne saatuani marssin huoneeseeni. Istuin ikkunan edessä olevan neliskulmaisen pöydän ääreen. Kädessäni ollut kynä alkoi liukua paperilla. Huomasin paperille syntyneen kiitosrunon. Se kohdistui sairaalan henkilökuntaan. Mutta ennen kaikkea se kumpusi hyvää Jumalaa kohtaan. Lähes heti runon kirjoitettuani palautin kynän ja paperin yöhoitajalle. Noin 7 tienolla alkoivat päivän rutiinit .

 

Jussi Jokisaari


Uusi vuosi – vanha armo

Vuosi on jälleen vaihtunut. Yksikään ihminen ei tiedä, mitä  alkanut vuosi tuo tullessaan.  Se on varmaa, että tämä vuosi on monille viimeinen. Onko tämä  minulle viimeinen  –  tai kenties sinulle? Vain Jumala –  elämän antaja – sen varmasti tietää. Näin on hyvä. Jos tietäisimme  ajallisen elämän päätepisteen, emme pystyisi iloitsemaan. Yksi asia on totta. Se, että jokaisen ihmisen elämä on rajallinen. Siksi psalmin kirjoittaja rukoili: ”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen.”

Myös Jumalan Sanan perusteella ymmärrämme elämän rajallisuuden: ”Ja samoin kuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio ( Hep 9: 27 ).” Kukaan ei voi tätä määräystä kiertää. Jokainen joutuu – ennemmin  tai myöhemmin –  alistumaan  kuoleman edessä. Miksi? Siksi, että määräyksen antaja on ikiaikojen Jumala. Hän ilmoittaa Pyhän Sanan kautta tämän  tosiasian:  Kuolema tuli ihmisen osaksi synnin takia. ” Sillä synnin palkka on kuolema”  ( Room 6: 23 ).   Onneksi toivottomuuden ja pimeyden keskelle loistaa vielä toivon kirkkaat säteet.  Saamme ylimaallisen toivon Jumalan  Sanan lupausten kautta.  Apostoli muistutti Efeson seurakuntalaisia heidän entisestä elämästä: ” …te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa  maailmassa ”…Ajattele hetki näitä sanoja: ” Ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa.” Toisin sanoen: ilman Kristusta oleva efesolainen oli ilman Jumalaa. Efesolaiset olivat olleet jumalattomia! Niin on myösKristusta tuntematon tämän päivän suomalainen. Jos et tunne ei tunne Jumalaa,  olet jumalaton. Samoin kuin Efeson uskovat olivat – Paavalin mukaan – ennen kuin pääsivät tuntemaan Jeesuksen. Kiitos Jumalalle Hän  näki luomansa ihmisen  kurjan, toivottoman tilanteen. Sen tähden Hän lähetti Poikansa auttamaan meitä: ” Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi ka i k i l l e ihmisille”. Jumalan armo on voima, joka nostaa syntien riepotteleman ihmisen uuteen, elämisen arvoiseen elämään.

Vuosi 2017 päättyi hiljattain. Moni asia muuttui vuoden vaihtuessa. Mutta yksi asia pysyi samana: Jumalan armo! Se oli tarjolla vuoden 2017 loppuun asti. Vuosi vaihtui, mutta armo on voimassa myös alkaneena vuonna. Sitä tarjotaan lahjaksi kaikille toivottomille  ja pettyneille.  Psalmien kirjassa on luku, jota olen melko usein itse tykönäni mietiskellyt. Se on luku 136. Siinä on 26 jaetta. Peräti ihmeellistä on, että jokainen jae päättyy tismalleen samoihin sanoihin:..” sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.” Jokainen kyseisen luvun  jae päättyy noihin sanoihin. Miksi? Ehkä siksi, että vaikka monet asiat muuttuvat vuosien saatossa. On jotain, joka kestää vuosien, vuosikymmenien ja jopa vuosisatojen saatossa: Se armo, jonka Jumala valmisti Poikansa ristin kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Oletko jo ottanut vastaan Jumalan armon ja anteeksiantamuksen uskon kautta Jeesukseen? Ellet ole, ota se vastaan nyt heti!  Nyt haluan onnitella eritoten sinua, joka olet vastaan ottanut Jumalan armon!  Vuosien kokemuksesta voin todistaa: armon varassa on ihana elää! Siihen turvaavan ei tarvitse pelätä tuntematonta tulevaisuutta, ei sairautta, eikä kuolemaa! Näin siksi, että armo kestää ikuisesti!  Armon varassa on myös hyvä kuolla. Armo kantaa siihen turvaavan myös silloin, kun lähtö ikuisuusrajan toiselle puolelle tulee. Sanon sinulle koko sydämeni lämmöllä: Ota Jumalan armo vastaan nyt, ettei se jää kohdallasi turhaksi.

 

Jussi Jokisaari.


Joulun ihmeitä

Joulu on jälleen pian. Millaisia mielikuvia joulu – sana mieleesi tuo?  Itseäni joulu muistuttaa antamisesta. Antamisesta on kyse, jos pysähdymme hetken miettimään joulua ja sitä, mitä ensimmäisenä jouluna tapahtui. Pyhä Kirja ilmoittaa siitä: ” Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän” ( Joh 3: 16 ).  Se oli valtava ihme. Pyhä Jumala antoi sen, mikä Hänelle oli –  kaikkein arvokkainta –  syntyä ihmiseksi. Ja miksi Hän antoi? Siksi, että Hän rakasti meitä – sinua ja minua. Jumala todisti rakkautensa syntistä ihmistä kohtaan –  Pojassaan Jeesuksessa. Apostoli muistuttaa siitä:” Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me – minä ja sinä – olimme syntisiä – kuoli meidän edestämme ” ( Roo 5: 8 ).

On vavahduttavaa ajatella, että satoja vuosia ennen syntymäämme Jumala valmisti meille anteeksiantamuksen ja vapauden synnistä! Hän teki sen mahdolliseksi Pojassaan. Hänen syntymässä, elämässä ja Kristuksen kuolemassa. Kristus syntyi tänne ihmisten maailmaan pienenä, avuttomana ja täysin synnittömänä. Jo Hänen syntymänsä oli valtava ihme. Pyhä, salattu Jumala tuli ihmisten kaltaisena ihmiseksi. Jeesus –  lapsen syntymä ei kuitenkaan riittänyt syntiin langenneen ihmiskunnan auttamiseen. Tarvittiin Kristuksen täydellisesti puhdas elämä. Itse sain kokea joulun ihmeen 17 – vuotiaana. Paras kaverini oli tullut uskoon toisena joulupäivänä. Pian sen hän tuli kertomaan pelastusihmeestä, jonka oli kokenut. Se oli minulle jymy – yllätys. Kaverini kertoi myös, että illalla on kylässä asuvien evankelistain asunnolla nuorten ilta. Kaverini houkutteli sinne.  Vastustelin jonkin aikaa. Lopulta lupasin lähteä, kun paras kaverini ei hellittänyt, vaan jatkoi pyytelemistään. Tuona iltana tapahtui elämäni suurin ihme. Tuolloin pääsin ymmärtämään Jeesuksen syntymän, elämän ja kuoleman tarkoituksen. Välittömästi sen jälkeen halusin ottaa Jumalan lahjan, Jeesuksen, vastaan. Sillä hetkellä sain levottomaan sydämeeni rauhan. Pelastuksen ilo ja ikuisen elämän toivo täytti sisimpäni. Tiesin heti löytäneeni sen, mitä olin tietämättäni etsinyt. Se, mitä tuolloin 17 – vuoden ikäisenä koin on yhtä kirkkaana mielessäni. Aivan kuin olisin sen kokenut eilisiltana. Jos mikä niin se on valtava ihme. Mitä voit tästä päätellä? Sen, että Jumalan lahjatarjous on totta. Ja se tulee ottaa uskolla vastaan. Jumalan lahjaa en tahdo menettää mistään hinnasta. Haluan säilyttää sen kalleimpana aarteena elämäni loppuun asti. Haluan sinun tietävän, että voit löytää joulun Herran, kuten minä  kauan sitten. Hyvää joulua Sinulle joulun Herran löytämisen merkeissä!

 

Jussi Jokisaari


Valo pieni sulla on

Tänään on vihdoin se päivä, jota olen iltojen pimetessä odottanut. Käperryn ylisuureen huppariini ja nappaan lämpimän glögimukin käteeni. Tuijotan maisemaa olohuoneen ikkunasta tyynen hiljaisena.

Siinä se taas on: pihani suuren suureen kuuseen asetetut jouluvalot on laitettu jälleen loistamaan.

Se on kaunis, ihan sellaisenaan ilman lisäelementtejä. Pelkät valot saavat mahtavan kuusen näyttämään vieläkin henkeäsalpaavammalta. On niin pimeää, ettei ulkona oikeastaan erota kuusen joukosta mitään muuta.

Mieleeni tulvahtelee paljon ajatuksia, muistoja ja lauluja.

Viime kesäkuun viimeisellä viikolla lentokone laskeutui minulle tuttuun ja turvalliseen entiseen kotimaahani Unkariin. Mukanani oli ryhmä, jolle maisemat, kieli ja kulttuuri olivat kuitenkin täysin uutta. Kasvoista ja eleistä saattoi aistia pientä jännitystä.

Matkamme jatkui pieneen kaupunkiin nimeltä Sopron. Siellä meitä odotti viikon kestävä, kauan odotettu lastenleiri orpojen romanilasten parissa.

Leirin aloituspäivänä odotamme tunteiden sekamelskassa, mitä seuraavat tunnit tuovat tullessaan. Yhtäkkiä kuulemme kiljahtelua, huutoa, naurua ja juoksuaskelia. Mustatukkaiset pienet nappisilmäiset lapset hyppäävät halaamaan ilman uutuudenpelkoa. Yhteistä kieltä ei ole, mutta tunne siitä, että olemme täällä toisiamme varten, on heti molemminpuolinen.

Päivät kuluvat leikkien, pelien, hassuttelujen, opetusten, itkujen, naurujen turhautumisten ja anteeksiantamisten parissa. Samalla side ja syvä suhde lapsiin vahvistuu.

Lasten ehdoton lempilaulu on valolaulu, jonka säkeistöissä sanotaan: ”Valo pieni mulla on, se loistaa niin kirkkaasti. Piiloon en sitä pane en, se loistaa niin kirkkaasti. Kiusaaja tahtoisi sammuttaa, mut se loistaa niin kirkkaasti.”

Edessäni seisoo orpopoika. Hän on kiltein ja ystävällisin, jonka olen koskaan tavannut, vaikka hänellä ei olisi siihen mitään syytä. Hän on syntynyt vaikeisiin olosuhteisiin, joille ei ole mahtanut mitään. Hänen taustansa saattaa aiheuttaa koko elämän pituisen prosessin, mutta hän laulaa laulua antautuneesti ja sen sanomaan uskoen.

Tuijotan taas kuusen oksilla roikkuvia valoja. Pieniä ne ovat, mutta ne loistavat niin kirkkaasti.

Aikamme saattaa olla pimeä, olosuhteemme ovat joskus raskaita, taustamme erilaisia ja tulevaisuutemme ehkä meistä riippumaton, mutta meillä voi olla sama pieni valo, joka kaiken keskellä loistaa kirkkaasti.

Pieni hymy, kohteliaisuus, toivo, usko, rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensä hillitseminen. Voisivatko nämä loistaa kirkkaasti?

 

Rebecca Palmi


Paras turvapaikka

Vuosia sitten maailma eli jännityksen ja pelon keskellä. Yleismaailmallinen tilanne oli räjähdysherkkä. Kaikkialla pelättiin, että atomisota voi syttyä koska tahansa. Ihmiskunta koki asuvansa kuin ruutitynnyrin päällä. Tuolloin onneksi järki voitti. Valitettavasti tilanne on nyt  lähes samanlainen. Siksi ei ole ihme, että pelon ilmapiiri on jälleen vallalla.  Luin taannoin jutun amerikkalaisesta miljardööristä, joka oli joutunut pelon valtaan. Mies oli älykäs. Hän tajusi, että vaikka hän on miljardööri miljoonat dollarit eivät voi antaa hänelle ja hänen perheelleen turvapaikkaa, jos atomisota syttyy. Asiaa hetken pohdittuaan hän  sai oivalluksen: minä rakennan suojan itselleni ja perheelleni mahdollisen atomisodan varalta! Mies ei aikaillut. Hän tilasi arkkitehdit ja suunnitteluinsinöörit suunnittelemaan atomipommisuojaa. Suunnittelijat saivat vain yhden neuvon. Kustannuksista ei tarvitse tinkiä mistään. Jokainen yksityiskohta on suunniteltava 100 % varmaksi.  Terästä ja betonia ei saa säästää.” Turvallisuudesta ei tingitä, miljardööri ohjeisti suunnittelijoita. Kun suunnittelutyöt oli saatu päätökseen miljardööri palkkasi parhaat rakentajat toteuttamaan suunnitelman. Kuukausia kestäneiden rakennustöiden jälkeen atomipommisuoja oli valmis. Hän kutsui tuttavansa tutustumaan uljaaseen  rakennukseen. Hän esitteli ylpeänä massiivista rakennusta. Suunnittelussa oli kaikki otettu huomioon. Vedelle, juomille, erilaisille ravintoaineille oli valtavat varastot. Kaikki varastotilat olivat täpötäysiä. Siltä varalta, että sähköt katkeavat oli hankittu kaksi varavoimajärjestelmää. Oli helppo uskoa, että vettä ja ravintoa  riittäisi suojassa oleville moneksi kuukaudeksi. Kaikki tilat esiteltyään miljardööri kysyi tuttavansa mielipidettä siitä, mitä hän oli nähnyt. –  Rakennuttamasi  atomisuoja on upea, mutta minulla on vielä parempi suoja. Vastaus yllätti miljardöörin. – Sinun turvapaikkasiko on muka parempi, miljardööri hämmästeli. – Mistä se on rakennettu, hän tivasi tuttavaltaan. – Se on rakennettu höyhenistä, tuttava vastasi. Miljardööri ihmetteli kuulemaansa. – Väitätkö, että höyhenistä saa vahvemman ja paremman turvapaikan, kuin  betonista, teräksestä ja massiivista porakivistä?  miljardööri hämmästeli. Nyt sai miljardöörin tuttava vasta puhua. Niinpä hän sanoi: – Se on totta, että minun turvapaikkani on rakennettu höyhenistä.  Tämän sanottuaan hän siteerasi Raamattua ja vastasi: ” Sulillansa hän sinua suojaa,  ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus” ( Psalmi 90: 4 ). Sanat kuultuaan miljardööri ymmärsi, että hänen tuttavallaan on sittenkin parempi turvapaikka kuin hänellä. Sitä ei ole rakennettu betonista, teräksestä, eikä porakivistä, vaan se suoja on ikiaikojen Jumalan  yhteydessä  – Hänen luonaan.

 

Oletko  löytänyt tämän turvapaikan? Jos olet, niin onnittelen sinua. Ken on tämän turvapaikan löytänyt hänen ei tarvitse pelätä tulevaisuutta, kuolemaa, ei atomisotaa eikä ikuisuutta. Mikäli elät alituisen tulevaisuuden tai kuoleman pelon alla, niin etsi vilpittömästi kuoleman kukistajaa, Jeesusta. Hän on voittanut kuoleman vallan. Hänen luonaan saa sisäisen rauhan ja turvan, jokainen ihminen, joka vilpittömästi häntä etsii. Sillä Herra on luvannut: ” Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan” ( Matteus 7: 8 ). Tartu tähän Herran lupaukseen. Ano, etsi ja kolkuta! Silloin voit100 % varmuudella kokea, että se tapahtuu mitä Jumala lupaa Sanassaan.

 

Jussi Jokisaari


Mitä yhteistä on Länsimetrolla ja Jeesuksella

Joku saattaa kuvitella, että näillä kahdella asialla ei ole mitään yhteistä. Mutta olen eri mieltä. Länsimetrolla ja Jeesuksella on paljonkin yhteistä. Se yhteinen nimittäjä liittyy sanaan: Odotus.

On paljon ihmisiä jotka odottavat Länsimetron valmistumista liikenteelle. Se on selvä jatkumo nykyiselle metrolle. Kuitenkin se ei ole ollenkaan samanlainen kuin nykyinen metro. Se on rakennettu uusien vaatimusten mukaan.

Jeesuksen toista tulemista myös monet odottavat. Vaikka kyse on saman Jeesuksen tulosta, tapahtuu se eri tavalla kuin ensimmäisellä kerralla. Viime kerralla Hän tuli sovittamaan syntivelkamme ja nyt Hän tulee hakemaan luokseen meidät, jotka uskomme Häneen. Myös Jeesuksen toinen tulo on jatkumo ensimmäiselle käynnille.

Sekä Jeesuksen, että Länsimetron tulemisesta on merkkejä, mutta tarkkaa päivämäärää ei tiedä kukaan. Myös näiden molempien tulemista on ennustettu ja päivämääriä laadittu useita menneiden vuosien aikana, mutta kaikki päivämäärät ja tarkat ajankohdat ovat osoittautuneet vääriksi. Ennustettu hetki on tullut ja mennyt, mutta ennuste ei ole toteutunut.

Mutta molemmat toteutuvat ajallaan, sekä Länsimetron avaaminen, että Jeesuksen toinen tuleminen. Molemmista on varmat merkit olemassa. Länsimetrossa on koeajot käynnissä ja useat kymmenet ihmiset työskentelevät, jotta kaikki tulisi valmiiksi.

Jeesuksen tulemisesta ei järjestetä koeajoja. Useat merkit ovat näkyvissä ja viittaavat siihen, että Jeesuksen tuleminen on myös lähellä. Jokin vielä kuitenkin pidättelee. Aivan kuten Länsimetro, niin samoin Jeesuksen toinen tuleminen on mahdollista vasta sitten kun kaikki edellytykset täyttyvät. Eräs ehto ei ole vielä täyttynyt. Siitä Jeesus kertoo Sanassaan:” … evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14)

Siis me ihmisetkin voimme lyhentää näiden kahden tapahtuman odotusaikaa. Näin meidän tuleekin tehdä.

Mutta toki näillä kahdella tapahtumalla on myös eroja. Ovathan ne toki maailmanlaajuisesti aivan eri mittaluokan asioita. Länsimetrolla on vaikutusta noin 150 tuhannen ihmisen päivittäiseen liikkumiseen. Se on kuin pisara meressä verrattuna siihen, että Jeesuksen toisella tulemisella on dramaattinen vaikutus kaikkiin ihmisiin ja meitä on yli 7 mrd. Se muuttaa koko maailmanjärjestyksen, kun ihmisistä ympäri maailmaa häipyy jättäen jälkeensä ihmettelyä ja kummastelua. Monien face bookista ystäväpiiri supistuu kummasti, naapureita, työtovereita ja sukulaisia katoaa, eikä heitä löydy edes Länsimetron asemilta.

Valtakunnan media on tänä vuonna kirjoittanut paljon Länsimetrosta. Suurin sanomalehti seuraa tiivisti sen valmistumista ja kaupunkisivuilla on päivittäin uutisia tilanteen kehittymisestä.

Jeesuksen toisen tulemisen ei sen sijaan ole tehty yhtään uutista moniin vuosiin. Ehkei koskaan. Mutta ethän toki sinä väsy odottamaan. Valitettavasti monet väsyvät, kun tulo viipyy (2. Piet. 3:9)

Lehdessä oli (1.10. 2017) lyhyt uutinen Lapissa kadonneesta retkeilijästä. Ehkä on jonain päivänä lehdessä useampikin uutinen kadonneista?

Ps. Tätä kirjoittaessani (5.10. 2017) saan edelleen odottaa kärsivällisesti näitä molempia.

 

Arto Siitonen


Takuutodistus

Sanonta ” Rakkaalla lapsella monta nimeä, lienee tuttu lähes kaikille suomalasille. Jos edellä mainittu pitää paikkansa, silloin myös Raamatun tulisi olla rakas Suomen kansalle. Mutta onko Raamattu Kirja, jota tässä maassa rakastetaan ja tutkitaan ja luetaan? Tuskin. Kuulin, miten taannoin oli tunnettu suomalainen kirjailija heittänyt televisio – ohjelmassa Raamatun lattiaan. En nähnyt kyseistä ohjelmaa. Ystäväni, jotka olivat sen nähneet kertoivat. Mikäli kerrottu asia on totta, säälin miestä, joka halveksien heitti Raamatun lattialle. Pyhään Kirjaan on myös kirjoitettu: ” Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä ( eikä Sanaansa ) pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää ” ( Gal 6: 7).

Raamatulla on useita nimiä. Kuten Pyhä Kirja, kirjojen Kirja sekä Totuuden Kirja. Psalmissa on kirjoitettu ” Sinun sanasi on kokonansa totuus ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.” Jumala antaa Sanalleen takuun. En tiedä tällä Telluksella toista kirjaa, jolle on annettu takuu siitä, että Kirjan jokainen sana on totta. Takuutodistuksen ilmeisesti jokainen tuntee ja tietää. Jos ostat erikoisliikkeestä arvoesineen, esimerkiksi hinnakkaan rannekellon saat takuutodistuksen. Myös Jumala antaa sanalleen takuun:” Jokainen Jumalan sana on taattu, hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat” ( San 30: 5 ).

Totuuden Kirjasta luemme: Pilatus sanoi hänelle ( Kristukselle) :” MIKÄ ON TOTUUS?” Ja sen sanottuaan hän taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: ” Minä en löydä hänessä mitään syytä” ( Joh 18 : 38 ). Personoitunut totuus, Jumalan Poika, seisoi roomalaisen maaherra Pilatuksen edessä. Pilatus ei kuitenkaan pysähtynyt kuulemaan, mikä on totuus. Hän meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: ” Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä.” Toivon, ettet sinä ole yhtä kiireinen, kuin Pilatus muinoin. Pysähdyt miettimään, mitä Totuuden Kirjassa sanotaan. Löydämme Raamatusta kolme totuutta.

1 ) Totuuden ihmisestä: Room 3: 23. ” Sillä KAIKKI ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla”. Telluksellamme ei tepastele ainoataan synnitöntä ihmistä. Herran veli Jaakob sanoo: ” Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme, jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ”… Ajattele. Jos joku onnistuisi täyttämään 9 käskyä, mutta epäonnistuisi yhden käskyn täyttämisessä hän tulee syylliseksi lain edessä. Valitettavasti kuitenkaan kukaan ei onnistu edes ensimmäisen käskyn täyttämisessä.

2 ) Totuuden Jumalasta: 1 Joh 4: 10. ” Siinä on rakkaus – ei siinä , että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. ” Raamattu piirtää äärimmäisen kauniin kuvan Jumalasta. Hänen rakkaudestaan ja armostaan. ” Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme”
( Room 5: 8). Jumalan rakkaus on käsittämättömän suuri. Hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan sinun ja minun takia. Me, jotka olemme ansainneet teoillamme kuoleman saamme uskomalla Jeesukseen ikuisen elämän. Jumala antoi poikansa kuolemaan, jotta sinä ja minä saamme uskomalla Jeesukseen ikuisen elämän!

3 ) Totuuden ikuisuudesta: ” Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat ( ja myös kaikki yksilöihmiset) ,ja hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ´Tulkaa minun Isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti:” ( Mat 25: 41 ). ” Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: `Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.” ( Matteus 25 : 31 – 46).

Raamattu osoittaa kiistatta, että ajan rajan takana on kaksi osastoa. Toinen on iankaikkinen elämä. Ikuinen elämä valtakunnassa, jonka Herra tarkoitti ihmisen ikuiseksi kodiksi, jossa ei ole sairautta, kärsimyksiä, tuskia, murheita, kyyneleitä, eikä kuolemaa.

Toista osastoa ei ole tarkoitettu ihmistä varten. Se on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sinne joutuvat ne, jotka hylkäävät Jeesuksen Kristuksen. Kumman valitset? Valitsetko Jeesuksessa syntiesi anteeksisaamisen ja pääsyn ikuiseen elämään? Vai hylkäätkö Hänet ja joudut ikuiseen kuolemaan – eroon Jumalasta syntiesi tähden? Muista: Valitset itse ikuisen kohtalosi! Jos uskon kautta valitset Jeesuksen saat lahjaksi ikuisen elämän. Jos hylkäät Kristuksen joudut ikuiseen kadotukseen eli eroon Jumalasta ja kirkkauden valtakunnasta, jossa ei ole kipua, sairautta, eikä kuolemaa!

Muista, ettet nyt valitse ammattia, puolisoa, asuinpaikkakuntaa tai uutta asuntoa. Kyseessä on iankaikkisuusosasi. Itse valitset joko ikuisen elämän Jeesuksen vastaanottamalla. Hylkäämällä Kristuksen valitset ikuisen kadotuksen.

 

Jussi Jokisaari


Miehet ja naiset vai naiset ja miehet

Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät (1. Moos 1:27). Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen (miehen) ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihmisestä tuli elävä sielu (1.Moos 2:7)… Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä. Ja toi hänet miehen luo (1. Moos. 2: 21-22).

Tässä on Raamatun kuvausta ihmisen luomisesta. Jo Jumalan suorittamassa luomistyössä nähdään, että mies luotiin ensin ja sitten nainen. Heitä ei luotu samalla tavalla. Sukupuolten kesken miehet ovat kautta historian käyttäneet fyysistä ylivoimaa naisia vastaan ja joskus (omia) naisia puolustaessaan.

Miehet ovat kohdelleet naisia kaltoin siksi että Eeva otti sen kielletyn hedelmän (joka ei ollut omena, joten omenoita saa syödä vapaasti). Eeva teki synnin ja houkutteli siihen myös Aatamin. Mutta kyllä miehet tekevät väärin, jos syyttävät naisia synnistä. Aatami oli surkea miehen esikuva. Jos hän olisi ollut rehti ja suoraselkäinen mies hän olisi kieltänyt vaimoansa. Nyt hän unohti Jumalan ja lähti seuraamaan vaimoaan. Sitten hän pakeni kuin pupujussi pusikkoon piilosille ja kun Jumala (tietenkin) löysi hänet, alkoi meidän ”Supersankari- Aatami” syyttää tekosistaan ensin vaimoaan ja sitten Jumalaa, joka oli vaimon hänelle antanut.  Aika raukkamaista, eikö totta.

Molemmat mokasivat ja pahasti. Jumala ei sanonut heille pahasti vaan hyvästi ja heitti ulos paratiisista. Raamatussa ei kerrota, mutta voin kuvitella, että molempia otti rajusti pattiin. Itselläni on koko elämäni ajan vaivannut migreenisairaus ja epäilen, että Aatami ”keksi” migreenin sinä päivänä. Mutta paluuta ei ollut, vaikka kuinka itkisi. Jumala kuitenkin lupasi jo ensimmäiselle ihmisparille, että syntyy vielä Hän, Jeesus, Pelastaja joka asettaa kaiken ennalleen kuitenkin siten, että vasta kuolemassa Jeesukseen uskovat pääsevät paratiisiin ja taivaaseen.

Mutta palataanpas otsikkoon: ovatko ihmisiä miehet ja naiset vai naiset ja miehet. Raamattu sanoo: Tässä ei ole miestä eikä naista, kun on kyse asemasta Jumalan edessä (Gal. 3:28). Se on todellista sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tasa-arvoinen avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen liitto, vaikka joku on joskus väittänyt jotain muuta. Nimittäin kaksi naista tai kaksi miestä eivät voi keskenään saada biologisia lapsia. Tästä olen varma vaikka koulussa biologian tunnilta jäi mieleen vain banaanikärpästen perinnöllisyys. Ei voida puhua tasa-arvosta, jos vain joillekin aviopareille on lähtökohtaisesti mahdollista niin tärkeä asia kuin lasten saaminen. Tietysti lapsettomuus voi  myös olla miehen ja naiset avioliitossa, mutta silloin on kyse eri asiasta.

Jumalan auktoriteettia nakerretaan myös nykyisin sukupuolten neutralisoinnilla eli mitätöimisellä. Käsittämättömiä ovat puheet siitä, että miehet ja naiset olisivat samanlaisia tai että jokainen voisi vapaasti valita sukupuolensa tai jossakin kaavakkeessa kysymykseen ”sukupuoli” esitetään vaihtoehdot: mies, nainen, joku muu. On toki olemassa joitakin ihmisiä, joiden sukupuoli on epäselvä, mutta eikö heillekin olisi parempi olla joko ”miehiä” tai ”naisia”. Vai onko heidän itsetunnolleen tärkeää olla: ”joku muu”.

Koko sukupuoliasioiden sekamelska johtuu kapinasta Jumalan suunnitelmaa kohtaan. Mainitsin blogin alussa, että mies ja nainen luotiin eri tavalla. Jumala teki selvän eron. Kaikki elävät olennot Jumala loi sanallaan. Miehen Hän teki omaksi kuvakseen maan tomusta, mutta viimeiseksi luotiin nainen miehen kylkiluusta. Kyllä se niin on, veljet, että sisaret on kuitenkin tehty paremmasta aineksesta kuin me miehet.

 

Arto Siitonen


Vain askel

Terve ihminen ottaa päivittäin valtavan määrän askeleita. Askelten määrää päivän kuluessa en osaa arvioida. Tiedän, että nykyisin on saatavana myös niin sanottuja askelmittareita. Mutta paljon niitä on. Minulla on ” kulkutauti”. Se tarkoittaa, että olen paljon ja usein liikeliepeellä. Toki en läheskään niin paljon kuin joskus menneinä vuosina. Silloin olin lähes himoliikkuja. Korkea ikä ja monet sairaudet ovat vaikuttanut, että juoksemisen olen lopettanut. Kävely ja pyöräily kuuluvat päivittäiseen ohjelmaani. Keho on vuosikymmenien aikana tottunut siinä määrin liikkumiseen, että jos joskus on hurahtaa päivä sisätiloissa, on koko olemukseni veltto ja voimaton. Keho reagoi oitis siihen, jos en ole tehnyt päivän lenkkiäni. Se suorastaan ” vaatii” omaa osuuttaan.  Ja mikä on sen mukavampaa, kuin antaa vanhalle kropalle sopivaa liikuntaa ja happirikasta ilmaa. Se tekee hyvää jokaiselle. Ellet usko, niin kokeile!

Palaan blogin otsikkoon. Se löytyy Raamatusta ( 1 Sam 20: 3 ). ” Mutta Daavid vielä vakuutti vannoen ja sanoi: ” Isäsi tietää, että minä olen saanut  armon sinun silmiesi edessä; sen tähden hän ajattelee:” Älköön Joonatan saako tietää tätä, ettei hän tulisi murheelliseksi”. Mutta niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät; on vain askel minun ja kuoleman välillä.” Tämä Raamatun kohta on yksi sisintäni koskettavimmista. Se on äärimmäisen kaunis kuva kahden ihmisen ystävyydestä, Joonatanin ja Daavidin Joonatan oli kuningas Saulin poika, siis prinssi. Saul oli Israelin kuningas. Hän menetti asemansa, koska ei toiminut, kuten hänen oli pitänyt toimia. Hän piti halpana Jumalan Sanan. Siksi hän menetti vuoksi asemansa kuninkaana. Jumala valitsi nuoren Daavidin Saulin tilalle kuninkaaksi. Sen takia Saul alkoi vainota Daavidia. Daavid ja  – Saulin poika Joonatan, olivat sydänystäviä. Siitä huolimatta Saul halusi surmata Daavidin, joka pakeni  häntä. Uusi Israelin kuningas oli henkipatto. Hän ymmärsi, että mikä tahansa päivä tai askel voi olla hänelle viimeinen.

Tällä tuhansia vuosia vanhalla sanalla on tärkeä viesti aikamme kiireiselle ihmiselle. Yksikään meistä ei tiedä, mitä seuraavan askeleeni  aikana tapahtuu. Niin täysin on tulevaisuutemme salattu. Tietenkin jokainen suunnittelee tulevaisuuttaan.  Valitettavan vähän on heitä, jotka ajattelevat elämäänsä  pidemmälle kuin muutamaksi vuosikymmeneksi. Sangen harva miettii oman elämänsä  päättymistä, vaikka nuoren ja terveen ihmisen elämä voi päättyä täysin yllättäen.  Tämän aamun lehdessä kerrottiin, että 17 – vuotiaan nuorukaisen elämä oli päättynyt edellisenä yönä. Nuori, terve ihminen temmattiin silmänräpäyksessä ikuisuuteen. Niin oli tuolle lehtiuutisessa kerrotulle nuorukaiselle käynyt. Blogin otsikko on siis yhä ajankohtainen. Raamatun ikuinen ilmoitus osoittaa, että ajan rajan toisella puolella on kaksi todellisuutta:  kirkkauden maa Taivas. Se on paikka, jossa ei ole kipuja, sairautta, kärsimystä, eikä kuolemaa. Siellä ei  kukaan ole janoinen, eikä kärsi helteestä. Kaikki entinen on mennyt. Rajan takana on myös toinen todellisuus: se on paikka, jossa on ikuinen polte, tuska, kärsimys ja jano. Sitä paikkaa ei ole tarkoitettu yhdellekään ihmiselle. Se on valmistettu Paholaiselle ja hänen enkeleilleen.( Lue: Mat 25: 31 – 46).

Koska kukaan ei tiedä, mikä on viimeinen askel, on syytä tehdä valmistelut ikuisuutta varten heti. Siis tänään.

Se askel tulee ottaa Vapahtajan luo. Hän on valmistanut kaikilla ihmisille pääsyn  Otettuasi askeleen Jeesuksen luo saat elää sisäisessä levossa. Jos kutsu ikuisuuteen tulee tänään se ihanan voiton hetki. Viimeinen askeleesi tällä multien päällä voi olla askel  täydelliseen, loppumattomaan  elämään, Taivaaseen.

Jussi Jokisaari