”Eihän poliisi vie isää vankilaan?”

Vuosia sitten oli kevättalvi, kuten nytkin. Vuosien ajan olin tehnyt vapaaehtoista vankilatyötä. Pidin ystäväni Sepon kanssa Alfa – kurssia vankilapastorin luvalla vankilassa. Iloitsimme, kun joukko vankeja tuli viikko toisensa jälkeen Alfa- iltaan. Eräs vangeista oli Eino ( nimi muutettu). Hän oli lusimassa lyhytaikaista tuomiota, minkä oli saanut kärähdettyään ratista humalatilan takia. Eino oli innokas kurssilainen. Keskustelimme paljon vieraillessani hänen luonaan. Hänellä oli herkkä luonne. Surullisena totesin, että edessäni on nuori isä, jonka perhe – elämään alkoholi on tuonut paljon  tuskaa. Kuulin, että hänellä on kotona puoliso ja pieni tyttö. Ymmärsin, että muurin ulkopuolella on ainakin kaksi , jotka odottavat puolison ja isän vapautumista. Ajan kuluessa ihastuin Einoon hänen hienon luonteensa takia. Huomasin, että miehen  luonne on avoin, mutta heikko. Vuosien saatossa olin nähnyt, miten Jeesus voi vapauttaa  silmänräpäyksessä ihmisten mielestä toivottoman viinan kahleissa olleen alkoholistin. Toivoin, että Jeesus tekisi sen myös Einolle! Kuten aiemmin mainitsin Einon tuomio oli lyhyt. Sisimpäni täytti sääli nuorta miestä kohtaan. Lupasin viedä hänet autollani vapautumispäivänä kotiin. Tiesin, että reissulla tulee auton  mittariin yli 200 kilometriä. Ajattelin, että se vaiva on pieni, jos voin olla avuksi.  Vapautumispäivän aamuna läksin liikkeellä varhain. Pysäköin auton niin lähelle vankilan porttia, kuin mahdollista.

Kello 7. olin jo sisällä vankilassa. Jouduin odottamaan, kun Einoa koskevat paperit saatiin kuntoon. Kun portti avautui pääsimme ulos. Läksin heti ajamaan Einon kotia kohti. Sinne päästyä menimme  sisälle. Einon puoliso keitti kahvia ja teetä, sillä en juo kahvia. Tiesin, että Einon puoliso on ateisti, joten keskustelua ei oikein syntynyt. Hetken juteltuamme perheen 3 – 4 vuoden ikäinen tytär tuli luokseni ja kysyi.” Eihän poliisisedät vie enää isää vankilaan?” Suloisen pikkutytön

sanat viilsivät sisintäni veitsen tavoin. Yritin lohduttaa ja sanoin: ” Ei poliisisedät vie isää vankilaan, jos hän haluaa olla uskossa!” Ymmärsin, että lapsella on huoli ja pelko isän elämästä. Ehkä hän mietti kauhun sekaisin tuntein, että poliisisedät tulevat pian  hakemaan isän vankilaan. Lohdutin lasta: ” Ei poliisisedät vie isää vankilaan, jos hän haluaa olla uskossa.” Olin huomaavinani, että lapsi rauhoittui ja jatkoi leikkejään.

 

Jussi Jokisaari


Jumalan valtakunta

Olin noin kuukausi sitten aamupäivällä bussissa menossa koulusta
kotiin päin. Olin ottanut bussin Pukinmäen asemasta. Aikaisempina
päivinä ja oikeastaan viikkoina pilvet olivat olleet aina aivan tummia
ja valon pilkettä ei koskaan näkynyt. Oli ollut sellainen perus
talvisää jo pitkän aikaa. Kuitenkin tuona päivänä istuessani
bussin etupenkillä, aistin jonkin olevan toisin. En ensin ymmärtänyt
mikä se oli, mutta katsoessani tarkasti ulos ikkunasta, huomasin, että
koko taivas oli yllättäen kirkas. Ei näkynyt pilven pilveä, sen
sijaan vain sininen, kirkas taivas. Ikään kuin tämä ei olisi ollut
jo tarpeeksi ilahduttavaa, tajusin yllättäen, että myös aurinko
paistoi kirkkaana suoraan edessäni. Koko tilanne toi hymyn huuleeni.
Silti ensimmäinen konkreettinen ajatus, mikä nousi sydämeeni oli:
“Onkohan Taivas samanlainen?”

Mahtava totuus on, että taivas on ääretön kertaa parempi kuin
näkemäni sääilmiö. Taivas on meidän oikea päämäärämme, jossa
ei ole mitään, mitä tässä maailmassa on. Olemme ehkä tässä
ajassa kokeneet ja nähneet paljon hyvää, mutta yhtälailla olemme
nähneet ja kokeneet paljon pahaa, pelkoa ja rauhattomuutta. Taivas ei
ainoastaan ole täynnä rauhaa, rakkautta ja kirkkautta, mutta siellä
ei myöskään ole ollenkaan pimeyttä. Eli ei minkäänlaista muotoa
synnistä, sairaudesta, pelosta, rauhattomuudesta ja niistä
lukemattomista muista asioista, jotka erottavat Jeesuksesta ja tuottavat
mielipahaa ihmiselle.

Ajatelkaa, mitä Johanneksen evankeliumissa luvussa 3 ja jakeessa 16
sanotaan: “Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi
ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoisi, hukkuisi,
vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Jeesus siis kuoli
ristillä meidän jokaisen ihmisen puolesta nimenomaan sen tähden,
että pääsisimme taivaaseen Hänen luokseen. Saatamme välillä
tyystin unohtaa sisäistää se tosiasia, että Jeesuksen tulemisen
päätarkoitus oli, että taivaan portit avautuisi. Muistakaamme se!
Ihanaa on myöskin se, että Raamatussa Jeesus puhuu tästä
jälleennäkemisestä usealla eri tavalla. Esimerkiksi Matteuksen
evankeliumissa luvussa 26 ja jakeessa 29 Jeesus sanoo viimeisellä
aterialla näin: “Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä
viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena
teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.” Jeesuskin odottaa
jälleennäkemistämme, jolloin saamme juoda viinipuun antia Hänen
kanssaan, mutta nimenomaan Isänsä (ja myös meidän Isämme; 1 Joh.
2:23: “Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään.
Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.”) valtakunnassa, jonne
mekin pääsemme, jos uskomme Häneen ja nimenomaan ristin työhön,
sillä ristin työ vapautti meidät synnistä ja kuolemasta ja avasi
tien uuteen maahan ja uuteen taivaaseen. 1. Joh 3:8: “Joka syntiä
tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti.
Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi
perkeleen teot.

1 Joh. 5:10-11: “Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus
itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska
hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa. Ja
tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän,
ja tämä elämä on hänen Pojassansa.”
En ole itse ollut sitä tyyppiä luonnostani, joka pelkäisi käsitellä
taivasta. Lapsuudestani asti olen pienemmissäkin asioissa kääntynyt
Jumalan puoleen ja aina tiedostanut sen, että on olemassa omia
vanhempiakin suurempi, kehen voi luottaa. Vanhemmat ovat yksi
tärkeimmistä ellei tärkeimpiä tukijoita ja auttajia lastensa
elämässä, muistakaa: 5 Moos. 5:16: “Kunnioita isääsi ja
äitiäsi, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että
kauan eläisit ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun
Jumalasi, sinulle antaa.” Muistan elävästi kaksi konkreettista
esimerkkiä taivaasta, jonka koin lapsuudessani. Kerran olohuoneen
televisiosta tuli sellainen uutinen, että meteoriitti ohittaisi
maapallon lähietäisyydeltä. Minä tietenkin nuorena lapsena ja
Jeesukseen uskovana ajattelin, että: “Hei Jeesus tulee!”. Kapusin
sitten isoveljeni parvisängylle ja siellä korteilla pelaillen
odottelin Jeesuksen tuloa hymy suussa. Kuitenkin ajan hieman kuluessa
eteenpäin, niin lapsi kun olin niin unohdin miksi olin sängyssä ja
kapusin sitten alas ja jatkoin päivääni. Muutama vuosi vierähti
eteenpäin ja näin unen, jossa rautatientorilla, Aleksis Kiven patsaan
edessä olimme koko perheeni kanssa pienessä autossa, jota ajoi Jeesus!
Hän ajeli ympäriinsä torilla ja minä vuoron perään kyselin, että
milloin pääsemme perille. Minä näet tiesin unessa, että olimme
matkalla taivaaseen. Hän vastasi minulle aina hymyillen
ystävällisesti, että ihan pian. Minulla on siis ollut pelkkiä hyviä
ja totuudellisia kokemuksia käsityksestä taivaasta.
Kuitenkin vuosi sitten, yhtäkkiä taivas tuli tosi etäiseksi minulle.
En kokenut taivasta ollenkaan lähestyttäväksi tai edes luonnolliseksi
asiaksi. Minulle tuli pienehkö “kriisi”, vaikkei se suoranaisesti
vaikuttanut arkeeni. Aloin pelkäämään sitä faktaa, että jonakin
päivänä lähtisin pois tästä maailmasta, jonka Jumala on luonut, ja
jota olen tottunut kutsumaan omaksi kodikseni. Olen tottunut siihen,
että täytyy herätä joka aamu ja mennä kouluun tai töihin ja tulla
illalla takaisin kotiin. Olen tottunut näkemään ystäviä ja olemaan
perheen keskellä. Olen tottunut elämään maailmassa, jossa pahuutta
täytyy sietää, kuitenkin olematta itse siinä mukana (kyllä me silti
joskus syntiä teemme, mutta Jeesus antaa anteeksi. Meidän tulisi silti
pyrkiä pois siitä, johon Jumala antaa meille joka päivä uuden
voiman, sillä Hänen armonsa on joka päivä uusi). Olen tottunut
syömään ja juomaan ja nauttimaan siitä, olen tottunut nukkumaan ja
rukoilemaan, lukemaan sanaa ja etsimään Jumalan kasvoja. Tämäkö
kaikki muuttuisi? Minkäköhänlainen elo taivaassa sitten on, jos
tämä on se elämä, minkä tiedän todeksi?
Kuitenkin totuus on paljon erilaisempi kuin mitä minä silloin luulin,
ja kuin usein ajattelemme. En voi käsittää taivaallisia asioita,
tällä rajoittuneella mielelläni. Jeesuskin on sanonut että
vanhurskas on elävä uskosta! Ei mistään mielen filosofoinnista.
Totuus on se, että 1+1 on 2 eli Jos Jumala on rakkaus ja rakkaudessa ei
ole pelkoa niin silloin myös taivaassa ei ole pelkoa. Se saattaa
pelottaa meitä, koska meille ei välttämättä aina avaudu Jumalan
sana, vaikka olemmekin uskossa, mutta totuus on se, että pelko ei ole
osa Jumalaa eikä sillä ole sijaa taivaan valtakunnassa. 1 Johannes
4:17-18: “Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus
karkoittaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei
ole tullut täydelliseksi rakkaudesta.”
Haluan vielä lopuksi jättää lukijoille erään Jumalan sanan
ihanasta Raamatusta, joka on minulle tullut tärkeäksi viime päivinä.
Joh 8: 31-32: “Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat
häneen: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun
opetuslapsiani;  ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä
teidät vapaiksi.” Mikä ikinä sinua painaa, mietityttää, tekee
iloiseksi, hämmentää, surettaa, ahdistaa, väsyttää tai ärsyttää
niin muista, että totuus tekee sinut vapaaksi. Jumalan sana joka on
kokonansa totuus (psalmi 119:106) vapauttaa sinut, jos uskot siihen.
Vaikket uskoisi, Jeesuksen sana pysyy silti. Se ei horju. Vaikka kukaan
ei uskoisi maan päällä, Jeesuksen sana pysyisi silti. Markus 13:31:
“Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.”  Mutta
jos haluat sen vaikuttavan elämässäsi, niin usko siihen ja jos sinun
on vaikea uskoa, niin pyydä Jumalaa auttamaan sinua uskomaan. Jaakob
1:5: “Mutta jos joltakin teistä puutuu viisautta, anokoot sitä
Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se
hänelle annetaan.” Ano viisautta uskoa, kun ei siltä tunnu ja
muista, että:” Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun
tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.”
(Johannes 6:37)

Joadan Sabure

Oma-, itse- ja avo-

Suomen kielessä käytetään sanojen etuliiteitä, jotka kuvaavat mm. kantasanan tyyppiä, laatua, ominaisuutta tai toimintaa. Tässä blogissa pohdin kolmea etuliitettä: ”oma-”, ”itse-” ja ”avo-”. Niillä on yllättävän suuri vaikutus ajatteluun, mielipiteisiin ja toimintaan eri elämän tilanteissa.
Viime päivinä puheen aiheeksi on noussut vanhusten hoidossa käytetty termi: ”omavalvonta”. Se tarkoittanee, että palvelun tarjoaja itse valvoo oman toimintaansa laatua. Tämä on haasteellista, ellei peräti ristiriitaista. Nimittäin omaa toimintaansa tulee kyllä kehittää ja tehostaa paremmaksi, mutta valvonta kuuluu aina vastapuolelle eli tässä tapauksessa toiminnan tilaajalle.
On olemassa vanha sanonta: ”Pukki kaalimaan vartijana”. Koska kaali kuuluu pukin ruokavalion, ei siitä ole vartijaksi. Siksi omavalvonta ei toimi, eikä se voikaan toimia.
Raamatusta heti alkulehdiltä löytyy myös esimerkki omavalvonnasta. Kun Jumala asetti Aatamin ja Eevan hoitamaan paratiisia ja iloitsemaan siitä, annettiin heille ainoastaan yksi vaatimus. He eivät saaneet maistaa hyvän ja pahan tiedon hedelmää. Heidän piti siis harjoittaa omavalvontaa. No niin kuin tiedämme, omavalvonta ei toiminut. Se oli täydellinen fiasko. Asia korjattiin vasta kun Jumala lähetti oman poikansa hoitamaan asia järjestykseen. Omavalvonta onnistuu vain Jumalalta. Joku voi nyt ihmetellä, tarvitseeko Jumalakin valvontaa. Jumala on kaikkivaltias ja Häntä ei kukaan tietenkään valvo, mutta Hän valvoo itse omaa sanaansa toteuttaakseen sen (Jer 1:12).
Toinen otsikon etuliite on ”itse-”. Se on sukua edelliselle. Ajatellaan esimerkiksi sanaa: itsehillintä. Tässä etuliite on tavallaan turha, mutta sillä halutaan korostaa, että on itse vastuussa hillittömyyden torjunnassa. On kyllä eduksi, ettei syyllisty laittomuuksiin. Sen seurauksena voi menettää itsenäisyytensä.
Joskus voi itsehillintä pettää. Jokaiselle on varmaan joskus käynyt niin. Syy voi olla oikea tai väärää. Raamatussa puhutaan Hengen hedelmästä (Gal 5:22). Luettelossa on 9 asiaa. Ensimmäisenä on rakkaus. Jae voidaan ymmärtää myös niin, että tuo hedelmä on rakkaus, joka sisältää mainitut 8 ominaisuutta. Itsensähillitseminen on luettelon viimeisenä, mutta se ei tarkoita, että kyse olisi vähäisimmästä asiasta. Asian voi ymmärtää niin, että itsehillintä on rakkauden täyttymys. Kun vihastut tai suutut jostakin, on hyvä miettiä jälkeenpäin, oliko kyseessä Hengen hedelmä. Jeesus suuttui kerran ja ajoi ruoskalla rahanvaihtajat ulos temppelistä (Joh 2:14-15). Mutta kun hänet tuomittiin väärin perustein kuolemaan ristillä, hillitsi hän itsensä täydellisesti. Vaikka Jeesuksella oli valta tuhota vastustajansa, alistui hän Jumalan tahdolle. (Matt.26:53-54)
Kolmas etuliite on avo-. Avo-etuliitettä voidaan käyttää ihan fiksusti, kuten sanoissa avohakkuu, avolava tai avomeri. Huom! En tarkoita, että puolustelen avohakkuuta tai pitäisin sitä viisaana.
Yleisimmin tätä etuliitettä kuitenkin käytetään sanassa avoliitto. Tällöin se rinnastetaan avioliittoon. Sanayhdistelmänä ”avoliitto” on omituinen. Avo- ja -liitto ovat sanoja, joilla ei ole mitään yhteyttä toisiinsa. Avo on sitoutumisen vastakohta. Liitto taas tarkoittaa paljon läheisempää sidettä ja yhteyttä kuin pelkkä sopimus. Jumala teki liiton Abrahamin kanssa (1. Moos.15) ja se on edelleen voimassa, vaikka Israel on sen rikkonut monta kertaa.
Avoliitosta käytettiin 50-vuotta sitten eri nimitystä. Se ei ollut yhtä hyväksytty kuin nykyään. Nykyisin se on yhteiskunnassa normi. Samalla on vähentynyt sitoutuminen ja varsinkin auktoriteettien kunnioitus. Se on haaste seurakunnille. Jos avioliitto hajoaa, tulee avioero. Avoliiton päättymistä seuraa tietysti avoero, josta avomiehelle jää avoauto ja avovaimolle avokeittiö.

Tällä kertaa en kirjoita tästä sen enempää, jottei kenenkään lukijan omavalvonta sumene ja itsehillintä petä. Siinä on riski, että joku lyö avohaavan otsaani ja joudun hakemaan siihen sairaalan päivystyksestä avohoitoa. Lyöjää kyllä varoitan, että moisesta tempusta voi joutua avovankilaan.

 

Arto Siitonen


Kuinka vaellamme?

Uskon, että olemme tulleet lopun aikaan. Raamatun ennustukset Jeesuksen tuloa edeltävistä tapahtumista täyttyvät silmiemme edessä. Oletko huomannut sen? Nyt on herättävä valvomaan, jottei Herran tulo yllättäisi Herran omia.

Apostoli Paavali oli valvova kristitty. Pyhä Henki avasi hänelle sellaisia salaisuuksia, joita terävinkään ihmisäly ei voinut ymmärtää. Pyhän Hengen avaamin silmin apostoli kirjoitti myös lopun aikojen uskoville varoituksen sanoja, kuten ” Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte, ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat.”

Apostoli ymmärsi, että kaidalla tiellä on kahdenlaisia uskovia: Viisaita ja tyhmiä. Apostolin näkemys oli linjassa Vapahtajan sanojen kanssa: ” Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä” ( Matt. 25: 2 ). Mikä ero näillä vaeltajilla oli? Viisailla oli öljyä sekä lampussa että astiassa. Tyhmillä öljyä oli v a i n lampussa. Mitä öljy kuvaa? Se kuvaa Pyhää Henkeä: ( Room. 5: 5 ).Tyhmillä ei ollut öljyä käyttöä varten. Pyhä Henki antaa sydämiin rakkauden: Rakkauden Jeesusta, Hänen armoaan, ja kadotusta kohti hoippuvia lähimmäisiämme kohtaan. Pyhä Henki annetaan käyttövoimaksi Herran osoittamaa työtä varten. Jumala ei anna meille Henkeä mitalla, ei pisaroittain, vaan ylitse vuotavasti! Herran mainitsemilla viisailla oli öljyä myös astiassa. Tämä varsin tuttu Raamatun kertomus vie meidät vakavalle paikalle. Jos käytämme Jumalan antamat siunaukset itsekkäästi hyvän fiiliksen saamiseen. Silloin olemme tosi vaarallisella tiellä. Onneksi voimme vielä tehdä parannuksen! Asettukaamme avoimin sydämin Herran eteen. Pyydetään, että Hän täyttää meidät uudelleen Pyhällä Hengellä! Anotaan myös Häneltä viisautta, jotta osaamme käyttää siunaukset Hänen työhönsä. Totisesti Herra ei anna meille Henkeään mitalla, vaan täyttää kaikki uudelleen Pyhällä Hengellä! Niin voimme odottaa Jeesuksen tulemuksen hetkeä levollisella mielellä. Kun käytämme saamamme siunaukset evankeliumin levittämiseen. Silloin Jeesus täyttää meidät yhä uudelleen Hengellä ja tulella. Jeesuksen tulo ei ole pelon, eikä kauhun aiheuttaja, vaan iloisen toivon täyttymisen suloinen hetki!


Jussi Jokisaari


Henki katkolla

Lapsuusvuosiltani on mielessäni eräs tapaus, joka jäi lähtemättömästi mieleeni. Olin silloin 4  vuoden ikäinen, kun tämä tapahtui. Kotini oli maantien lähellä. Jostain syystä tie ja eritoten sillä liikkuvat autot kiinnostivat minua. Tosin autoja ei tuolloin järin paljon ollut. Mutta jonkin verran kuitenkin. Sen verran oli minulle liikennesääntöjä opetettu, että älysin kävellä tien reunassa. Niin tuolloinkin. Oli kaunis kesäpäivä ja tallustelin tien oikeaa reunaa kotiini päin. Kotini oli noin 80 metrin päässä. Tien reunaa kävellessäni kuulin takaa lähestyvän auton voimistuvan äänen. En ymmärrä, mistä sain päähäni ajatuksen hyökätä tien yli. Unohdin lähestyvän  auton tulon. Syöksyin tuulispään tavoin tielle ja juoksuun. Mielessäni oli ajatus  pujahtaa tien toiselle puolelle. Samassa hetkessä kuulin voimakkaan, kirskuvan äänen. Sen aiheutti kuorma – auto, jota valpas kuljettaja jarrutti voimakkaasti. Iso auto pysähtyi kuin seinään. Pääsin tien yli viime hetkellä. Näin pelastuin äkkikuolemalta -tyhmyydestäni  huolimatta. Sydämeni tosin läpätti melko voimakkaasti, kun hiivin vaivihkaa kotini pirttiin. En ehtinyt selostaa äidilleni tapahtunutta. Sillä samalla hetkellä auton kuljettaja tuli sisään. Totta kai hän selosti äidilleni tapahtuneen. Äärimmäisen vakava tilanne oli varmaan järkytys myös autonkuljettajalle. Myöhemmin äitini muisteli, että sisälle tullessaan auton kuljettaja oli ollut kalman kalpea.  Tuona autereisena kesäpäivänä hengen lähtöni oli varmaan kiinni  sekunnin sadasosista. Mutta Jumala varjeli minut ymmärtämättömyydestäni. Rohkenen ajatella, että Hänellä oli jo silloin suunnitelma elämääni varten. Säilyinkö sen ansiosta elävien kirjoissa? Sitä en tiedä. Parasta on kuitenkin, että  saan  nyt vuosikymmeniä  myöhemmin kertoa yliluonnollisesta pelastumisestani lapsilleni ja lastenlapsilleni ja kaikille, joita ehkä sen verran kiinnostaa menneisyyteni, että he vaivautuivat lukemaan tämän varhaislapsuudessani tapahtuneen tarinan, jossa henkeni oli katkolla arvaamattoman ja perin  tyhmän käyttäytymiseni takia.

– Jussi Jokisaari.


Uusi vuosi- vanha armo

Vuosi vaihtui jälleen. Luulen, että näin vuosien  vaihtuessa useampi lähimmäiseni ikään kuin pysähtyy hetkeksi. Päättynyt vuosi iloineen ja murheineen sekä voittoineen ja tappioineen pistää miettimään. Vuoden vaihteessa päätyvän

vuoden asiat palautuvat mieleen. Joitakin asioita joutuu katumaan.  Mutta kenties on jotakin, josta voit iloita. Jääkö tästä hektisestä ajassa jäljellä mitään kestävää tai pysyvää? Varmaan yksi, jos toinenkin miettii sitä. Jumalan kiitos kaikkea ei ole sentään vielä menetetty. Mitä tarkoitat, voi joku ajatella? Itseäni lohduttaa se, että on jotakin ikuisesti muuttumatonta, järkkymätöntä ja pysyvää. Ensiksi  tulee mieleeni Herran Sanat.” Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa” ( Matt 24: 34 ). Nuo sanat sanoi itse Jumalan Poika, maailman Vapahtaja. Raamattu ilmoittaa,  että on tuleva aika, jolloin… ” taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta sulavat, ja maa kaikki, mitä siihen on tehty palavat”  ( 2 Piet 3: 10 ). Viime vuosien aikana olemme kuulleet ja nähneet tiedotusvälineiden uutisissa järkyttäviä massiivisia luonnonmullistuksia eri puolilla maailmaa. Noissa mullistuksissa on tapahtunut pysäyttäviä asioita. Isot kerrostalot, maan – ja rautatiet ovat luhistuneet kun korttitalot. Muutamassa sekunnissa voi kuolla kymmeniä tuhansia ihmisiä. Ei ihme, jos ihminen kokee avuttomuutta, turvattomuutta ja pelkoa. noita tapahtumia seuratessaan. Myös on rakkaassa kotimaassamme on pelko ja turvattomuus lisääntynyt hälyttävällä tavalla. Tuiki tavallinen suomalainen ei  saa enää kävellä kaduilla  lisäälevollisena, sillä koskaan ei tiedä, mitä seuraavalla askeleella tapahtuu. Olemme siirtyneet aikaan… ” ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa, sillä taivaitten voimat ( maanjäristykset, luonnonmullistukset) maanpiiriä kohtaa, sillä taivaitten voimat järkkyvät” ( Luuk 21: 26). Kaikkea edellä mainittua on vuoden 2018 aikana tapahtunut. Entä nyt, kun olemme siirtyneet uuteen vuoteen? Mitä se tuo tullessaan?  Kukaan ei sitä varmuudella tiedä. Kerrotaan, että edesmennyt kunnioitettu presidenttimme Juho Kusti Paasikivi on aikanaan sanonut: ” Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen.” Paasikiven  sanoihin on helppo uskoa. Yksi asia on kuitenkin 100 % varmaa. Se, mitä Jumala Sanassaan  ilmoittaa on totta! Nostan esille Raamatusta yhden sanan: ARMO. Psalmissa 136. on 26. jaetta. Jokainen jae päättyy sanoihin: ” Sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.” Pyhä Kirja sanoo uudelleen ja uudelleen, että tämän armon Jeesus kuollessaan ristillä syntiemme ja pahain tekojemme tähden. Siksi apostoli voi

kirjoittaa:” Herran Jeesuksen armo olkoon teidän kanssanne” ( 1 Kor 16: 23). Edelleen: ” Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ( Tiit 2: 11). Armo myös k a s v a t t a a uskovaa ”, että me hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot eläisimme siveästi ja vanhurskaasti nykyisessä maailman ajassa. Ja vielä: armo v a r j e l e e lankeamasta heikkoa vaeltajaa! Sinä kristitty, joka näin vuoden vaihteessa ehkä pelkäät tulevaisuutta voit tehdä, kuten apostoli kehotti ” .. pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä” ( 1 Piet 1: 13 ). Armo nostaa syntisen synnin ja kadotuksen syövereistä uuteen ja aitoon  elämään. Armo varjelee heikon  uskovan lankeemuksilta. Armo kantaa itsensä kurjaksi tuntevan ja raadolliseksi kokevan perille Jumalan kirkkauteen! Voit siis jättää itsesi, menneisyytesi, nykyisyytesi  ja tulevaisuuteesi kokonaan yksin Jumalan vanhan ja ikuisen armon varaan.

Jos ja kun niin teet,  pääset lepäämään Vapahtajan  väkevässä kädessä, josta kukaan tai mikään ei voi sinua irrottaa. Lue ; ( Joh 10: 28, 29 ). Hyvää, turvallista matkaa Vapahtajan ja Taivaallisen Isän kädessä armon vuonna 2019!

– Jussi Jokisaari


Joulun uskonnollisuus

Arto Siitonen

Useana jouluna, kuten myös vuonna 2018, on käyty keskustelua mediassa ja varsinkin somessa siitä, saako ja pitääkö koulujen joulujuhlissa tuoda esiin uskonnollisuutta. Osa suomalaisista on sitä mieltä, että se pitäisi poistaa, ja niin on joissakin kouluissa myös yritetty tehdä. Tästä keskustelusta taitaa tulla uusi joulun perinne.

Taitaa kuitenkin olla niin, etteivät tällaisia vaatimuksia esittävät tahot ja henkilöt täysin tiedä mitä ovat ehdottamassa. Nimittäin jouluun liittyy runsaasti pakanauskonnollisia ja kristillisiä perinteitä.

Historioitsijat ovat eri mieltä siitä, onko joulu alun perin kristillinen juhla, mutta jo ennen ajanlaskun alkua vietettiin Rooman valtakunnassa joulukuussa Saturnaalia juhlaa. Siihen on saattanut kuulua sellaisia tapoja kuin yletön mässäily ja sianlihan syönti, kynttilöiden polttaminen, laulujen laulaminen, lahjojen antaminen sekä rauhan toivotukset. Myös eläimet saivat extra-apetta ja mm lintujen ruokinta liittyy sielunvaellukseen. Siihen liittyy myös haudoilla käynti ja vainajien muisteleminen. Pakana-aikana haudoille vietiin ruokaa vainajille. Joissakin uskonnoissa tämä tapa on vielä käytössä. Onneksi meillä tyydytään viemään haudoille kynttilät. Kyllähän ne jouluruoka-annokset haudoiltakin syötäisiin, mutta ei niistä vainajille iloa olisi.

Joulupukki ja tontut ovat vahvasti mukana pakanauskonnollisessa jouluperinteessä. Nykyisin Coca-Cola on tehnyt pukista lihavan ja lupsakkaan punanutun, mutta joskus aikoinaan se oli pelottava sarvipää. Ei ole vaikea arvata mitä se symbolisoi. Joulukuusikin on monissa kodeissa kannettu sisään. Se on koristeltu kauniisti ja se on kohottamassa joulun tunnelmaa. Joillekin se kuvaa uuden elämän syntymistä, mutta toiset näkevät sen uskonnollisena jäänteenä ashera-karsikosta.

Joulun uskonnollisuuden vastustajat tuskin tarkoittavat, että kaikki edellä mainitut perinteet tulisi poistaa. Ei taitaisi meidän suomalaisesta jouluperinteestä jäädä juuri mitään jäljelle, jos kaikki tämä poistettaisiin. He vain syystä tai toisesta vastustavat kristillistä ilosanomaa Vapahtajasta, joka on syntynyt jouluna.

Useimmat joulun uskonnollisuuden vastustajat eivät varmaan tiedä, että Jeesus oli uskonnollisuuden vastustaja. Hän joutui toistuvasti uskonnollisuuden edustajien, fariseusten kanssa poikkiteloin. Jeesus ei perustanut uutta uskontoa, vaan rakensi yhteyden Jumalan ja syntisen ihmisen välille. Hän purki erottavan väliseinän. Jumala antoi itsensä lahjaksi niille, jotka ottavat lahjan vastaan. 

Meillä Suomessa joulu on kristinuskon sanoman juhla riippumatta sen alkuperästä. Voi olla, että Jeesus syntyi syys- lokakuussa kuten eräät olettavat. Nykyinen ajanlasku perustuu kuitenkin Kristuksen syntymään. Siitä lasketaan vuosiluku ja nyt olemme aloittamassa vuotta 2019. Munkit, joka laskivat Jeesuksen syntymä ajankohtaa, tekivät ilmeisesti muutaman vuoden virheen. Mokomat vielä tunaroivat koko homman siten, että jättivät vuoden 0 pois laskuista. He olivat kuitenkin oman aikansa viisaita ja ilman heitä olisi meidän kalenterimme erilainen.

Pääkohta Jeesuksen syntymässä ei ole syntymän ajankohta vaan se, että Hän syntyi. Hän yksin lunasti meidät synnin tuomiosta ja antoi sellaisen rauhan, ettet sinäkään sellaista mistään muualta löydä.

Hyvää uutta vuotta 2019 kaikille.

Arto Siitonen


Joululahjoja Jeesukselle

Elämme jälleen joulun aikaa. Joulu on myös lahjojen antamisen aikaa. Vanhemmat muistavat lapsiaan lahjoilla. Kulttuurissamme on kaunis tapa muistaa myös muita läheisiä  ja ystäviä. Ilmeisesti lahjojen antaminen heijastelee tietoisesti tai tietämättä kaikkein parasta lahjaa, kun Jumala antoi  Poikansa syntyä ihmiseksi – jokaista ihmistä varten.

Sisintäni on joulun lähestyessä puhutellut  Itämaan viisaat miehet, Pian Vapahtajan syntymän jälkeen he tulivat Jerusalemiin. Emme tiedä, kuinka monta heitä oli. Näillä salaperäisillä miehillä oli kuitenkin tietoa Jeesuksen syntymisestä. Jerusalemiin tultuaan he alkoivat oitis kysellä, missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Mistä  miehet tiesivät Jeesuksen syntyneen?  He olivat saaneet jotakin kautta tietoja Jumalan Sanasta, koska he  sanoivat” Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan (4 Moos 24.)  ” Kristuksen syntyminen oli tosiaan ilmoitettu profeetan kautta satoja vuosia ennen kuin se tapahtui: Se oli ilmoitettu selvästi :” Minä näen hänet, en kuitenkaan nyt, minä katselen häntä, en kuitenkaan läheltä. Tähti nousee Jaakobista,  ja valtikka kohoaa Israelista. Se ruhjoo Moabilta ohimot, päälaen kaikilta Seetin pojilta” ( 4 Moos 24: 17). Jumala loi aikojen alussa kaiken olevaisen: ” Niin tuli kolmas päivä. Ja Jumala sanoi: `Tulkoot valot taivaan vahvuuteen, erottamaan päivää yöstä, ja olkoot ne  merkkeinä osoittamassa aikoja ja  päiviä ja pienemmän yötä ja suuremman valon paistamassa maan päälle. Ja tapahtui niin. `Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä sekä tähdet.` Ja Jumala pani ne taivaan vahvuuteen, paistamaan maan päälle ja hallitsemaan päivää ja erottamaan valon pimeästä. Ja Jumala näki, että se oli hyvä ” ( 1 Moos 1: 16 – 18).  

     Jumalan Pojan syntyessä taivaalle ilmestyisi kirkas tähti. Se oli valomerkki pimeässä maailmassa oleville ihmisille. Tietäjät tajusivat, että  aiemmin ilmoitettu lupaus on nyt  täyttymässä. He lähtivät matkaan. Tähteä seuraten he tulivat Jerusalemiin. Siellä he alkoivat kysellä äsken syntynyttä juutalaisten kuningasta. Jerusalem on lähellä Betlehemiä. Jerusalemin ja Betlehemin välimatka on noin 7 kilometriä. Tähteä seuraten tietäjät osasivat perille seimelle ja Jeesus – lapsen luo. ” Nähtyään lapsen he ( tietäjät ) ilahtuivat ylen suuresti. Niin he menivät huoneeseen ja nähtyään lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä, avasivat aarteensa  ja antoivat hänelle ( Jeesukselle ) lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa ( Mat 2: 10, 11).

Tietäjien löydettyä Jeesus – lapsen tapahtui monia merkittäviä asioita: 1) He ilahtuivat suuresti ( 2). He kumarsivat häntä ( Jeesusta). ( 3). He lankesivat maahan ja (4 ) avasivat aarteensa ja he antoivat Jeesus – lapselle lahjoja: Kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Ne lahjat olivat pian tarpeen, sillä Jeesuksen ajalliset vanhemmat joutuivat lähtemään pakomatkalle Herodeksen julmuutta ja murhanhimoa. Jumala tiesi, että maailman Vapahtajaa tullaan vihamaan täällä kirouksen alaisessa maailmassa. Joulun Herran syntymän aikaiset tapahtumat muistuttavat meitä, että myös Häneen uskovat voimme antaa Jeesukselle joululahjoja, kuten viisaat Itämaan tietäjät kauan sitten. Jeesus on tullut luoksemme tänä jouluna toisen muotoisena. Herraan uskovina tiedämme, että Jeesus on nyt keskellämme pakolaisen, nälkäisen ja hyljeksityn muodossa. Muistaessamme lahjoilla keskuudessamme olevia kodittomia ja pakolaisia lähimmäisiä annamme  ikään kuin joululahjan Jeesukselle.  Joulun Herra vaikuttakoon meissä samaa, joka sai Itämaan tietäjät kumartamaan Jeesus – lasta sekä antamaan Hänelle joululahjoja. Siten ja vain siten saamme sydämeen joulurauhan ja – ilon.

Jussi Jokisaari


Isän metsää

Toimin erään Pohjanlahden rannikon kaupunkiseurakunnan paimenena1960 – luvulla. Seurakuntaan kuului keski – iän ohittanut evankelistaveli. Hän oli varsin mielenkiintoinen tuttavuus. Hän oli pienikokoinen, reipasliikkeinen, yllätyksellinen ja käytökseltään värikäs. Hänellä oli ilmiömäinen kyky saada kontakti uskosta osattomaan ihmiseen. Vaikka hän oli evankelista hänellä ei ollut autoa. Kokousmatkansa hän teki yleisillä kulkuneuvoilla junalla tai linja – autolla. Junamatkoilla hän sai varsin helposti kontaktin matkakumppaneihin, sillä hänellä oli Jumalan lahjana saatu oivalluskyky. Seuraava tapaus osoittaa sen. Hän oli matkalla junassa Etelä – Suomessa. Pikajuna porhalsi hurjaa vauhtia eteenpäin. Välillä se pysähtyi hetkeksi jollakin asemalla. Asemalta nousi junaan arvokkaan näköinen herrasmies. Hän tuli samaan vaunuun, missä evankelista istui maisemia seuraten ja toisti kuin itsekseen: ” Isän metsää!” Hän totesi muutamia kertoja: ” Isän metsää” Pari – kolme kertaa sanottuaan arvokkaan matkakumppanin uteliaisuus heräsi hän ja kysyi: ” Kenen poika te olette, kun juna on kiitänyt kymmeniä kilometrejä ja te sanotte yhä uudelleen: ” Isän metsää?” Evankelista sai oivallisen tilaisuuden kertoa Taivaallisesta Isästä ja Hänen rikkaudesta: ” Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on. Sillä hän on sen perustanut merten päälle, vahvistanut sen virtojen päälle” ( Ps 24: 1, 2). Evankelista oli oikeassa junan ikkunasta ulos katsellessa todetessaan ” Isän metsää.” Evankelista oli rikkaan Isän poika. Oletko tämän rikkaan Isän poika? Ellet tiedä, sitä kerron, kuka on Jumalan lapsi. Näin Pyhässä Kirja sanotaan: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet ( Jeesuksen ) vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapseksi” ( Joh 1: 12). Me ihmiset olemme syntymämme perusteella ajallisen isämme lapsia ja perillisiä.

Syntinen ihminen pääsee Taivaan Isän lapseksi uudestisyntymisen ( uskon ) kautta Jeesukseen. Ja vielä enemmän: syntinen ihminen voi päästä Taivaallisen Isän perilliseksi: ” Mutta jos olemme lapsia, olemme myöskin perillisiä Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä”…( Roo 8: 17). Jos tahdot päästä Taivaan perilliseksi, ota Jeesus vastaan elämäsi Herraksi. Niin pääset Jumalan lapseksi ja Taivasten valtakunnan perilliseksi. Se on mahdollista vielä tänään – armosta – ilman vähäisintäkään omaa ansiota.

Jussi Jokisaari.


Katse peiliin

Marraskuisena, synkkänä aamuna heräsin sängyssäni. Se, että heräsin, ei sinänsä ole harvinaista ja siinä, että huomasin olevani sängyssäni ei myöskään ole mitään outoa.

Oikeastaan jokainen uusi päivä on Jumalan lahja. Tuona aamuna en kuitenkaan kokenut erityistä innostusta saamastani lahjasta. Mielikuvissani tuona aamuna löysin useita syitä masennukseen.

En pidä marraskuusta. Sen nimikin heijastelee mädäntymistä ja kuolemaa. Päivät lyhenevät ja sen lyhyenkin ajan aurinko on piilossa pilvien takana. Tuntuu kuin Suomi olisi jossain ”Jumalan selän takana”. Koin myös tuona aamuna itseni Jumalan selän taakse unohtuneeksi kummajaiseksi.

Vielä puolittain unessa ja henkisesti harhaillen jossain horroksen ja valvetilan välimaastossa raahasin itseni kylppäriin. Nojasin lavuaariin ja nostin hiukan päätäni.

Säpsähdin !

Kuka on tuo vanhentunut, puoliuninen tyyppi, joka tuijottaa minua suoraan silmiin.

Hei, sehän on oma peilikuva. Tuollaisenako muut näkevät minut? Vai valehteleeko tuo peili? Kyllä se valehtelee. Kun heilutan oikeaa kättäni, peilikuva heiluttaa vasenta kättä. Ei minua niin helposti huijata.

Toivoin, että peilikuva valehtelisi enemmän kuin vain vaihtamalla vasemman ja oikean keskenään. Olisin halunnut, että kuva olisi näyttänyt siltä onnelliselta nuorelta kaverilta, joka katsoi minua peilistä syyskuun 11 päivä vuonna 1986. Siitä on yli 32 vuotta. Minusta ja vastavihitystä vaimostani otettiin tuona päivänä valokuvia, jotka todistavat, etten aiheetta kehu tuota kaveria onnelliseksi. Hän ei sinä päivänä ajatellut, että syksyyn kuuluu myös marraskuu. Hän ei myöskään tiennyt, että sinä talvena tammikuussa elohopeamittari jäätyy -34 asteeseen. Eikä hän osannut aavistaa sitäkään, että tulevina vuosia hänen perheeseensä syntyy 2 lasta marraskuussa mielentilaa piristämään (ja fyysistä kuntoa testaamaan).

—-

Nykyaikana panostetaan paljon ihmisen ulkoiseen habitukseen. Se on aika erikoista, koska luulisi, että taloudellisen hyvinvoinnin kohentuminen johtaisi ihmiset etsimään syvempiä henkisiä ja hengellisiä arvoja materialismin tilalle. Vaan suunta näyttää johtavan päinvastoin yhä enemmän materian ja ulkonäön korostamiseen.

Mutta tämä ilmiö ei koske vain meidän aikaamme. Päinvastoin. Jeesus moitti fariseuksia aikoinaan ulkokultaisuudesta:” …te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä.” (Matt. 23:25). Ja Pietari neuvoo: Älköön kaunistuksenne (komistuksenne) olko ulkonaista…  Huom, Lisäsin sanan ”komistus”, jota Raamatussa ei ole, sillä tämä opetus sopii myös miehille.

Miksi meidän tulisi kuitenkin olla kiinnostuneempia sisäisestä tilasta kuin ulkoisista puitteista?

  • Tärkeintä elämässä on pelastus. Ja pelastusta eivät ratkaise ulkoiset asiat vaan sisin.
  • Jumalaa kiinnostaa sisin. Ulkoisesti voi pettää sekä toiset että itsensä, mutta ei Jumalaa
  • Kolmas on tuottavuus. Kun sijoittaa sisimpään, tuotto kasvaa korkoa korolle, mutta jos sijoittaa ulkoiseen kauneuteen sen arvo vain laskee ja lopulta omaisuuden menettää.

Mutta palatakseni takaisin tuohon synkkään marraskuun aamuun. Ennen töihin lähtöä hoidin tavalliset aamutoimet ja suuntasin kulkuni bussipysäkille. Päivä alkoi jo sarastaa. Kello oli jo yli kahdeksan.

Juuri ennen bussin saapumista raikas syystuuli puhalsi. Aurinko kurkkasi pilven takaa n. 15 sekunnin ajan. Se sai hymykuopan ilmestymisen oikeaan suupieleen. En tarkistanut asiaa peilistä. Se olisi kuitenkin väittänyt hymykuopan ilmestyneen vasemmalle puolelle…

 

Arto Siitonen