Isän metsää

Toimin erään Pohjanlahden rannikon kaupunkiseurakunnan paimenena1960 – luvulla. Seurakuntaan kuului keski – iän ohittanut evankelistaveli. Hän oli varsin mielenkiintoinen tuttavuus. Hän oli pienikokoinen, reipasliikkeinen, yllätyksellinen ja käytökseltään värikäs. Hänellä oli ilmiömäinen kyky saada kontakti uskosta osattomaan ihmiseen. Vaikka hän oli evankelista hänellä ei ollut autoa. Kokousmatkansa hän teki yleisillä kulkuneuvoilla junalla tai linja – autolla. Junamatkoilla hän sai varsin helposti kontaktin matkakumppaneihin, sillä hänellä oli Jumalan lahjana saatu oivalluskyky. Seuraava tapaus osoittaa sen. Hän oli matkalla junassa Etelä – Suomessa. Pikajuna porhalsi hurjaa vauhtia eteenpäin. Välillä se pysähtyi hetkeksi jollakin asemalla. Asemalta nousi junaan arvokkaan näköinen herrasmies. Hän tuli samaan vaunuun, missä evankelista istui maisemia seuraten ja toisti kuin itsekseen: ” Isän metsää!” Hän totesi muutamia kertoja: ” Isän metsää” Pari – kolme kertaa sanottuaan arvokkaan matkakumppanin uteliaisuus heräsi hän ja kysyi: ” Kenen poika te olette, kun juna on kiitänyt kymmeniä kilometrejä ja te sanotte yhä uudelleen: ” Isän metsää?” Evankelista sai oivallisen tilaisuuden kertoa Taivaallisesta Isästä ja Hänen rikkaudesta: ” Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on. Sillä hän on sen perustanut merten päälle, vahvistanut sen virtojen päälle” ( Ps 24: 1, 2). Evankelista oli oikeassa junan ikkunasta ulos katsellessa todetessaan ” Isän metsää.” Evankelista oli rikkaan Isän poika. Oletko tämän rikkaan Isän poika? Ellet tiedä, sitä kerron, kuka on Jumalan lapsi. Näin Pyhässä Kirja sanotaan: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet ( Jeesuksen ) vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapseksi” ( Joh 1: 12). Me ihmiset olemme syntymämme perusteella ajallisen isämme lapsia ja perillisiä.

Syntinen ihminen pääsee Taivaan Isän lapseksi uudestisyntymisen ( uskon ) kautta Jeesukseen. Ja vielä enemmän: syntinen ihminen voi päästä Taivaallisen Isän perilliseksi: ” Mutta jos olemme lapsia, olemme myöskin perillisiä Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä”…( Roo 8: 17). Jos tahdot päästä Taivaan perilliseksi, ota Jeesus vastaan elämäsi Herraksi. Niin pääset Jumalan lapseksi ja Taivasten valtakunnan perilliseksi. Se on mahdollista vielä tänään – armosta – ilman vähäisintäkään omaa ansiota.

Jussi Jokisaari.


Katse peiliin

Marraskuisena, synkkänä aamuna heräsin sängyssäni. Se, että heräsin, ei sinänsä ole harvinaista ja siinä, että huomasin olevani sängyssäni ei myöskään ole mitään outoa.

Oikeastaan jokainen uusi päivä on Jumalan lahja. Tuona aamuna en kuitenkaan kokenut erityistä innostusta saamastani lahjasta. Mielikuvissani tuona aamuna löysin useita syitä masennukseen.

En pidä marraskuusta. Sen nimikin heijastelee mädäntymistä ja kuolemaa. Päivät lyhenevät ja sen lyhyenkin ajan aurinko on piilossa pilvien takana. Tuntuu kuin Suomi olisi jossain ”Jumalan selän takana”. Koin myös tuona aamuna itseni Jumalan selän taakse unohtuneeksi kummajaiseksi.

Vielä puolittain unessa ja henkisesti harhaillen jossain horroksen ja valvetilan välimaastossa raahasin itseni kylppäriin. Nojasin lavuaariin ja nostin hiukan päätäni.

Säpsähdin !

Kuka on tuo vanhentunut, puoliuninen tyyppi, joka tuijottaa minua suoraan silmiin.

Hei, sehän on oma peilikuva. Tuollaisenako muut näkevät minut? Vai valehteleeko tuo peili? Kyllä se valehtelee. Kun heilutan oikeaa kättäni, peilikuva heiluttaa vasenta kättä. Ei minua niin helposti huijata.

Toivoin, että peilikuva valehtelisi enemmän kuin vain vaihtamalla vasemman ja oikean keskenään. Olisin halunnut, että kuva olisi näyttänyt siltä onnelliselta nuorelta kaverilta, joka katsoi minua peilistä syyskuun 11 päivä vuonna 1986. Siitä on yli 32 vuotta. Minusta ja vastavihitystä vaimostani otettiin tuona päivänä valokuvia, jotka todistavat, etten aiheetta kehu tuota kaveria onnelliseksi. Hän ei sinä päivänä ajatellut, että syksyyn kuuluu myös marraskuu. Hän ei myöskään tiennyt, että sinä talvena tammikuussa elohopeamittari jäätyy -34 asteeseen. Eikä hän osannut aavistaa sitäkään, että tulevina vuosia hänen perheeseensä syntyy 2 lasta marraskuussa mielentilaa piristämään (ja fyysistä kuntoa testaamaan).

—-

Nykyaikana panostetaan paljon ihmisen ulkoiseen habitukseen. Se on aika erikoista, koska luulisi, että taloudellisen hyvinvoinnin kohentuminen johtaisi ihmiset etsimään syvempiä henkisiä ja hengellisiä arvoja materialismin tilalle. Vaan suunta näyttää johtavan päinvastoin yhä enemmän materian ja ulkonäön korostamiseen.

Mutta tämä ilmiö ei koske vain meidän aikaamme. Päinvastoin. Jeesus moitti fariseuksia aikoinaan ulkokultaisuudesta:” …te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä.” (Matt. 23:25). Ja Pietari neuvoo: Älköön kaunistuksenne (komistuksenne) olko ulkonaista…  Huom, Lisäsin sanan ”komistus”, jota Raamatussa ei ole, sillä tämä opetus sopii myös miehille.

Miksi meidän tulisi kuitenkin olla kiinnostuneempia sisäisestä tilasta kuin ulkoisista puitteista?

  • Tärkeintä elämässä on pelastus. Ja pelastusta eivät ratkaise ulkoiset asiat vaan sisin.
  • Jumalaa kiinnostaa sisin. Ulkoisesti voi pettää sekä toiset että itsensä, mutta ei Jumalaa
  • Kolmas on tuottavuus. Kun sijoittaa sisimpään, tuotto kasvaa korkoa korolle, mutta jos sijoittaa ulkoiseen kauneuteen sen arvo vain laskee ja lopulta omaisuuden menettää.

Mutta palatakseni takaisin tuohon synkkään marraskuun aamuun. Ennen töihin lähtöä hoidin tavalliset aamutoimet ja suuntasin kulkuni bussipysäkille. Päivä alkoi jo sarastaa. Kello oli jo yli kahdeksan.

Juuri ennen bussin saapumista raikas syystuuli puhalsi. Aurinko kurkkasi pilven takaa n. 15 sekunnin ajan. Se sai hymykuopan ilmestymisen oikeaan suupieleen. En tarkistanut asiaa peilistä. Se olisi kuitenkin väittänyt hymykuopan ilmestyneen vasemmalle puolelle…

 

Arto Siitonen


Mitä evankelista tekee?

Vuosia sitten luin eräästä maamme suurimmasta lehdestä  varsin mielenkiintoisen artikkelin. Siinä  kerrottiin eri ammateista. Ja nimenomaan siitä, mikä ammatti arvostettiin korkealle ja mikä noteerattiin  kaikkein halvimmaksi. Mikäli muistan oikein tutkimuksen tulos oli listattu arvojärjestykseen. Mutta  myös viimeiseksi jäänyt julkistettiin. Listassa oli muistini mukaan yli 200 ammattinimikettä. Tutkimustulos oli sangen mielenkiintoinen. Listan kärjessä keikkui :vuorineuvos, ministeri ja professori.  Pitkän listan kolme vähiten arvostettua olivat: evankelista, karjakon apulainen ja lankkipoika. Millä perusteella kukin ammatti oli arvotettu? Kriteerinä oli käytetty kunkin ammatin edustajan vuosituloja. Listaa katsellessa mieleeni nousi kysymys, miten hyvin vastaajat tunsivat esimerkiksi evankelistan toimenkuvan? Ja sen, mitä evankelista tekee? Entä millä perusteella joku voi käyttää evankelista – titteliä?  Uskon, että suurella yleisöllä ei ollut hajukaan evankelistan toimenkuvasta.  Tiedätkö sinä hyvä  blogin lukija, mitä evankelista tekee? Esimerkiksi kuka valitsee ja asettaa evankelistan virkaan? Kysymyksiä on vaikka kuinka paljon. Niin, mitä evankelista tekee? ISO RAAMATUN TIETOSANAKIRJA SANOO SIITÄ NÄIN:

”Evankelista, tarkoittaa  henkilöä, joka tuo mukanaan hyvän tai iloisen sanoman.” Evankelista nimi esiintyy Uudessa testamentissa viitisenkymmentä kertaa. Raamattu kertoo evankelistoista melko paljon. Jeesus oli evankelista. Myös Paavali, Filippus  sekä Timoteus olivat  evankelistoja. Evankelistan virka on Jumalan lahja seurakunnalle (Ef 4: 11). ” tee evankelistan työ ” apostoli kirjoitti nuorelle Timoteukselle ( 2 Tim 4: 5). Evankelistan tehtävä on julistaa evankeliumia ei – uskoville ihmisille siis seurakunnan ulkopuolella oleville. Suomen ehkä kaikkein kipein tarve on evankelistain puute. Jos Herra ei anna evankelistoja Suomi hukkuu synteihinsä! Myös sinä Herraan uskova, joka työsi tai

perheasioittesi tähden et voi antautua kokoaikaisesti evankeliumin työhön, voit tehdä evankelistan työtä ajallisen työsi ohella. Niin myös kaikki Kristukseen uskovat voivat olla evankelistoja  vapaa – aikanaan. Samoin perheen äiti tai isä voivat viestiä evankeliumia kahdenkeskisissä keskusteluissa. Voit olla evankelista, missä liikut! Voit kertoa Jeesuksesta lähimmäisellesi, miten löysit Hänet. Kuten myös sen, mitä usko Herraan on sinulle antanut. Toivotan sinulle siunattua matkaa Hyvän Sanoman viestijänä. Sillä tiellä löydät (sisäisesti ) rikkaan elämän.

Jussi Jokisaari


Voittajan puolella

Jo lapsena olin kiinnostunut ja innostunut urheilusta. Urheilun suhteen olin lähes kaikkiruokainen. Talvella kiinnosti hiihto ja kesällä yleisurheilu ja pesäpallo. Se on kotimaakunnassani, Pohjanmaalla valtalaji. Lapsuusvuosinani kotikylällä oli nuorukaisia, jotka olivat kehittyneet erinomaisiksi pelaajiksi. Eräänä kesänä tuli Kokkolan nuorten porukka pelaamaan kylän ” omaa ” joukkuetta vastaan. Se oli merkkitapaus.

Varsinkin meitä poikia tuo peli kiinnosti.

Poikaporukassa juteltiin paljon edessä olevasta pelistä. Tuntui siltä, että kaikki

olivat kiinnostuneet kyseisestä pelistä. Ehkä se johtui siitä, että kylän joukkue oli kaikille tuttu. Se vaikutti sen, että kaikki kylän pikku pojat oli ennen peliä yksimielisesti ” oman” joukkueen puolella! Kauan odotettu sunnuntai tuli viimein. Kylän kentälle kokoontui ennätysyleisö peliä seuraamaan. Toki sivusilmällä seurattiin myös vastustajain joukkuetta. He olivat saman ikäisiä, kuin kylän ” omat ” pojat. Yksi silmiinpistävä ero joukkueissa kuitenkin oli. Kaupungin pojilla oli paljon paremmat varusteet kuin omilla pojillamme. Ennen pelin alkua me kylän pikkupojat seurasimme hievahtamatta kaupunkilaispoikien peliin valmistautumista. Lopulta peli alkoi. Olin niin innostunut ja jännitin peliä niin ankarasti, että taisin aivan täristä jännityksestä. Kummallakin joukkueella oli oma kannattajaporukka. Luulen että pelin vaiheita seurattiin molemmilla puolilla lähes silmiä räpäyttämättä. Peli kesti tietyn ajan.

Kun se päättyi niin kotikylän väen riemuksi ”oma” joukkue voitti ottelun – muistini mukaan – 12- 8. Kun lopputulos selvisi oman joukkueen eduksi kajahti peliä seuranneiden kyläläisten huutokuoro valtaisiin riemunkiljahduksiin. Meidän ”oma” joukkueemme voitti nuo ylpeät

kaupunkilaispojat, joilla oli paljon upeammat varusteet, kuin meidän pojilla. Vaikka olin tuolloin pieni pojan napero, silti rintani paisui ylpeydestä ja

kiitollisuudesta. Tunsin iloa siitä, että olin ollut voittajain puolella!

Vuosikymmeniä sitten pelattu peli oli tärkeä siksi, että se selvitti kerralla kumpi joukkue oli parempi. Tulevaisuudessa selviää myös miljoonia kertoja tärkeämpi asia, kuin kyseisen pesäpallopelin voittaja. Silloin selviää ikuisiksi ajoiksi se olemmeko Voittajan, Jeesuksen puolella, vai emmekö ole ?

Jokaisen on huolehdittava itse siitä, että on Jeesuksen Kristuksen puolella!

Jussi Jokisaari


Totuuden kunnia ja perikato?

Edellisessä blogissani kirjoitin siitä, miten selvitäkseen hankalasta tai kiusallisesta tilanteesta turvaudutaan valheisiin. Nyt käyn pohtimaan sitä, onko totuus muuttunut ja mitä siitä seuraa.

En ajattele mielensä pahoittajan tavoin, että kaikki oli ennen paremmin. Ei ennen kaikki ollut paremmin, mutta mielestäni ainakin totuuden ja rehellisyyden arvostus on vähentynyt koko yhteiskunnassa.

Tätä valaisevat parhaiten esimerkit.

Muistan hyvin, kuinka USA:n presidentit R. Nixon ja B. Clinton joutuivat eroamaan tehtävästään kesken toimikauden. Molempien syynä oli se, että he olivat tehneet väärin ja valehtelivat tilanteesta selvitäkseen. Yksi valhe ja presidentti sai lähteä valkoisesta talosta. Nykyinen presidentti jää toistuvasti kiinni valheesta. Hän syyttää lehdistöä valeuutisista ja jatkaa virassaan. Melkoinen muutos on tapahtunut.

Toinen esimerkki. Tietotekniikan avulla ihmisten välisen yhteydenpidon ja tiedonkulun tehostamiseen keksittiin sosiaalinen media. Sen piti taata jokaiselle sananvapaus ja avoimuus. Ajateltiin, että some toimii sorron, kiusaamisen ja panettelun poistajana, koska kaikki väärinkäytökset nyt tulisivat vihdoin ilmi. Ihmiset olisivat onnellisia ja tasapainoisia. Demokratia toimisi paremmin. Kukaan ei enää uskaltaisi olla epärehellinen. Aika heikosti ovat ylväät tavoitteet toteutuneet.

Kaikilla yhteiskunnan ja kulttuurin alueilla on hämärtynyt käsitys siitä mikä on totta ja mikä valhetta. Sen on syrjäyttänyt moniarvoinen erilaisten väitteiden ja mielipiteiden suvaitseminen ja tasa-arvo.

Kohtalokasta tämä perikato on uskon ja uskonnon kohdalla. Jumala on auktoriteetti ja järjestyksen Jumala. Totuuden kadottaminen tekee tilaa ekumenialle ja yrityksille löytää maailman uskontojen synteesi. Tämä ajatus viehättää monia ihmisiä. Siinä suvaitaan kaikki uskonnot yhtä arvokkaina ja tasavertaisina. Se tunkee kristinuskoon sisälle, kun sielunvihollinen uskottelee, että jokainen saa aina syntinsä anteeksi ja jokaisella on oma usko Jumalaan ja Jeesukseen.

Eikö tuo sitten muka olekaan totta. Tietysti synnit saa anteeksi ja tietysti usko on oma, mutta Jumalan tahto on, että ihminen rakastaa Jumalaa ja pelkää Hänen tuomiotaan niin paljon, että tunnustaa syntinsä, pyytää anteeksi ja tekee parannuksen. Usko on jokaisella henkilökohtainen ja oma, mutta se on lahja Jumalalta. Jumalan tahto on, että jokainen uskoisi Jumalaa ja että jokainen uskovainen on Jeesuksen seuraaja ja opetuslapsi. Huomaa, että tässä on kaksi sanaa: opetus on asenne ja lapsi on asema. Ja nämä Jeesuksessa. Hyvin suosittu harhaoppinen ”totuus” perustuu ajatukseen, että Jumala hyväksyy synnin ja uskoon riittäisi se, että täyttää uskonnolliset normit. Nykyisin jos varoittaa lähimmäistä synnin teosta, saa helposti vastaansa syytöksen: ”Älä tuomitse”

On hyvä, että ihmisiä ei pakoteta mihinkään uskoon tai uskomukseen, niin kuin joskus aikoinaan on tapahtunut, mutta on tultu siihen, että kaikki auktoriteetit kyseenalaistetaan. Uskonto nimeltään individualismi eli yksilökeskeisuus kasvaa. Siinä uskonnossa suvaitsevaisuus on Vapahtaja. Totuus on tämän uskonnon vihollinen. Suvaitsevaisuus ei hyväksy, että on vain yksi totuus.

Tämä uskonto hyväksyy kaiken muun paitsi suvaitsemattomuuden. Totuuden sisällön määrittelee jokaisen oma mielipide. Mutta mielipide ei ole totuus. Totuus on persoona. Jeesus sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh.14:6)

Mutta tähän totuuteen ei tarvitse sokeasti uskoa, sillä Jeesus sanoo: ”Jos joku tahtoo tehdä hänen [Jumalan] tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.” (Joh.7:17) Totuuden voi siis testata. Ja se ei ole pelkkä tuntemus, tai tunnekokemus tai perustu toisten mielipiteisiin vaan varmaan tietoisuuteen siitä, että ollaan Totuuden kanssa tekemisissä.

Arto Siitonen


Seurakunta. Mitä se on? 

Jumalanpalvelus, työmuodot ja niiden sisällöt, miellyttääkö se kävijöitämme vai ei? Ollaanko kaikille kaikkea, saadaanko varmasti sitä mitä on tultu hakemaan? Tätäkö seurakunta on? Osittain varmasti.

Rehellisesti ja omakohtaisesti olen hieman väsynyt näiden asioiden keskustelemiseen. Mutta ei kai ole vuotta, jolloin näiltä kysymyksiltä olisi vältytty. Ei ole sukupolvea, jolloin olisi osattu miellyttää kaikkia. Eteenkään sitten kahta sukupolvea, joka tulisi miellytetyksi samassa tilaisuudessa.

Tykkään ajatuksesta jossa seurakuntaa verrataan perheeseen. On silti hämmentävää, että siitä puhutaan paljon, mutta käytäntöön ottaminen tuntuu siltikin hankalalta.

Viisi henkinen perhe viettää jouluaattoa. Pöytään on asetettu perinteisiä jouluruokia. Kinkku, porkkanalaatikko, perunalaatikko, rosolli, ja mitä näitä nyt on. Istun pöytään ja täytän lautaseni lusikallisella porkkanalaatikolla ja yhdellä perunalla. Perheeni ei voinut vastustaa kiusausta olla ilkkumatta tätä näkyä ja ruokarajoitteitani. En voi sietää kinkkua ja olin kyllästynyt taas vuosi vuoden jälkeen todistamaan sitä. Olin sattumalta myös pahimmassa teini-iässäni, sekä valmiiksi pahalla tuulella, joten heitin maitopurkin pitkin pöytää ja poistuin huoneeseeni.

Vanhemmillani olisi voinut olla monta vaihtoehtoa toimia tuossa tilanteessa. Raivostua, koska aiheutin melkoisen sotkun. Jättää tilanne täysin huomiotta, säästääkseen omia hermojaan. Pakottaa minut syömään sitä mitä oli vaivalla valmistettu, haluistani huolimatta.

He päättivät kuitenkin kohdata minun tunteeni, halut ja toiveet. Seuraavana päivänä joulupöydässä odotti minua varten omat ruuat, ilman pyyntöjäni. Minut valtasi mielettömän hyvä ja hyväksytty tunne. Tämän jälkeen oli taas turvallista käpertyä sohvalle yhteiseen leffahetkeen ja nauttia yhteydestämme. Koska kysehän ei ollut oikeasti ruuasta. Kyse oli siitä, että tuntui oudolta jos yksi perheenjäsenistä ei osallistu yhteiselle aterialle, vaan kokee pahaa oloa ja ulkopuolisuuden tunnetta omasta laumastaan.

Joten mitä seurakunta on? Se on mielestäni yhteisen perustamme sitomista. Se on perheyhteyttä. Siihen kuuluu kyllä jumalanpalvelukset, mutta niiden pitäisi olla kuin perhepäivälliset. Ollaanko siellä vain perinteiksi tulleiden kaavojen äärellä? Vai katetaan niiden ympärille myös nuorille ruuat, jotka haluavat tuoda oman äänensä esille. Siitä samasta pöydästä meidän tulisi nauttia sanaa, sekä toistemme yhteyttä.

Jos asenteemme olisi tämä, uskon ettei jumalanpalveluksistamme, jotka kestää vain muutaman tunnin tulisi ongelmaa. Koska mitä tilaisuuksien jälkeen? Ryntäämmekö omiin huoneisiimme yksiksemme? Ja uskallammeko käpertyä vaikeuksien tullen toistemme kainaloon, vai selvitämmekö nekin itseksemme?

 

Rebecca Palmi

 


Paras turvapaikka

Kaikkien lasten tarpeet ovat  samanlaisia. Jokainen tarvitsee tasapainoiseen kehitykseen ravintoa, vettä, happea, lepoa  ja turvallisuutta. Jos joku näistä puuttuu pienokaiselta, hän ei voi kehittyä tasapainoiseksi täysi – ikäiseksi. Siksi edellä mainittuja asioita sanotaan ihmisen perustarpeiksi.  Tänä aikana on paljon pelkääviä ihmisiä. Mitä he pelkäävät? Pelon aiheita on  loputon määrä. Joku pelkää pimeää, toinen tulevaisuutta, työttömyyttä, sotaa, sairautta, onnettomuuksia, luonnon saastumista, tulvia, maanjäristyksiä, lapsettomuutta, kuolemaa ja monia muita asioita. Kun näitä jää miettimään ei ihme, että Maa – planeetta tuntuu sangen turvattomalta paikalta. Raamattu on Totuuden kirja. Se kertoo, millaiseksi ihmiset kokevat elämänsä tällä Telluksella. ” …ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maan piiriä kohtaa” ( Luuk 21 : 26).  Uskon, etten tulkitse Sanaa väärin, kun sanon, että elämme juuri niitä päiviä tai että olemme tulossa tuohon aikaan. Mihin turvaat, kun tulee aika lähteä tästä maailmasta toiseen todellisuuteen? Silloin rahalla ei ole mitään merkitystä. Ei myöskään ihmisten mielipiteillä, tai arvostuksella. Tittelit ja arvonimet ovat turhanpäiväisiä. Minne aiot piiloutua, kun Kristus saapuu? Tiedätkö, että voit nyt löytää maailman kaikkeuden parhaimman turvapaikan. Ne ilmoitetaan  Raamatussa :” Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä” ( Joh 10: 28, 29).

Ajattele : Mikä lupaus! Jos luovutat elämäsi Jeesukselle,  olet varmassa turvassa, sillä hänelle on annettu kaikki valta Taivaassa ja maan päällä. Silloin tapahtuu vielä enemmän! Se Jeesuksen käsi, johon olet itsesi luovuttanut asetetaan vielä Kaikkivaltiaan  Isän käteen! Siinä se  on! Ken on tämän turvapaikan löytänyt hän on ikuisessa turvassa. Maailman kaikkeudesta ei löydy voimaa, joka voi sinut riistää  pois parhaimmasta turvapaikasta! Voit olla vapaa kaikista peloista aina  ja lopullisesti! Oletko löytänyt tämän ihmeellisen turvapaikan? Jos olet löytänyt sen, se on kultaa kalliimpi ja mikä parasta; sinne voi jokainen päästä ilman sisäänpääsymaksua!

– Jussi Jokisaari


Äänetöntä evankeliointia

Otsikko voi  tuntua oudolta. Voiko ylipäätään olla äänetöntä evankeliointia?  Kristittyjen mielestä on luonnollista, että evankeliumia  julistetaan. Julistaminen on evankeliumin puhumista tai saarnaamista. Tämä on linjassa Jeesuksen omilleen antaman lähetyskäskyn kanssa. Se on tallennettu Matteuksen, Markuksen, Luukkaan sekä Johanneksen evankeliumiin. Onko siis äänettömälle evankelioinnille mitään perusteita Raamatussa? Mielestäni on. Herran apostoli Pietari antaa kirjeessään ohjeita uskoville aviovaimoille: ” Samoin te, vaimot olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen v a e l l u k s en  kautta s a n o i t t a k i n voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te  v a e l l a t t e puhtaina ja pelossa” ( 1 Piet  1 : 1, 2). Pyhä Henki tuo esille äärimmäisen tärkeän kysymyksen jokaiselle Herran omalle eli sen onko elämämme ja vaelluksemme linjassa Jumalan Sanan kanssa? Kiinalainen sananlasku kuuluu: ” Sinun elämäsi huutaa niin lujaa, etten kuule, mitä sinä sanot.”  On järkyttävää, jos  uskoa tunnustavan elämä on samanlaista kuin jumalattoman elämä. Voimme tehdä itsellemme kysymyksen: Kuinka moni läheisesi tai naapurisi on tullut  kyselemään uskon elämäsi perusteita, vaikka et ole puhunut hänelle suu vaahdossa Jeesuksesta? Jos olet elänyt ei – uskovan naapurisi kanssa vuosia,

eikä hän ole tippaakaan kiinnostunut siitä, miksi sinä olet erilainen ihminen, kuin muut ihmiset. Silloin sinulla on totisesti syytä itsetutkiskeluun. Tunnen ikääntyneen uskovan avioparin, joka on ollut aviossa vuosikymmeniä. He ovat asuneet monessa kaupungissa vuosikymmenien aikana. Tiedän, että useassa kaupungissa heidän naapurinsa ovat löytäneet Herran, kun ovat sivusta seuranneet uskovan avioparin elämää. Mielestäni tämä on oivallinen esimerkki äänettömästä evankeliumista. Uskon, että Jeesus kutsuu vielä omiaan evankelioimaan lähipiiriään myös äänettömästi. Herra meitä Häneen uskovia tässä  auttakoon, jotta läheisemme ja naapurimme  voivat tulla tuntemaan Jeesuksen myös äänettömän evankelioinnin  kautta!

 – Jussi Jokisaari  


Kuinka selviytyä?

Juice Leskinen sanoitti laulun ”Ei elämästä selviä hengissä”. Nuo neljä sanaa on huumorilla kirjoitettu, mutta niissä on kuolemanvakava sanoma.

Seurasin tv:stä ohjelmaa, jossa kaksi poliisia kertoi selviämisestä. He joutuivat työssään tutkimaan väkivaltarikoksia ja sellainen jättää jälkensä myös virkaansa hoitaviin kuulustelijoihin. He olivat joutuneet elämässään ahtaalle ja vaikeuksiin. Ohjelma oli puhutteleva ja näiden poliisien löytämät ratkaisut ja helle tuullut apu herättivät monenlaisia ajatuksia.

Jokaiselle ihmiselle tärkeimpiä asioita on selviytyä elämän tilanteista. Kun tulee ”huonoja päiviä” kysyy itseltään: ”Miten selviän tästä tilanteesta?” Silloin testataan sinun strategia eli toimintatapa. Yritykset luovat strategioita selvitäkseen ja menestyäkseen tulevina vuosina. Osa henkilöstöstä niihin uskoo ja osa ei. Kun sitten tulevaisuus yllättää, tulee strategia testatuksi.

Selviytymisstrategia, eli mitä teen pärjätäkseni, sisältyy ihmisenä olemiseen. Joko tiedostamme sen tai se tulee ikään kuin alitajunnasta. Meidät suomalaiset tunnetaan rehellisinä ihmisinä. Meihin voi luottaa ja me puhumme totta joka tilanteessa. Mutta onko tämä käsitys totta?

Jos mietit koko elämääsi, oletko aina puhunut totta. Minä ainakin muistan tapauksia, jolloin valehtelin, koska se tuntui silloin ainoalta mahdollisuudelta selviytyä kiperästä tilanteesta. Tiesin, että joudun vaikeuksiin, jos puhun totta siinä tilanteessa. Usein syy oli se, että tein tietoisesti väärin, mutta joskus minua petettiin ja aiheutettiin tilanne, josta selvisin vain valehtelemalla.

Totesin, että me suomalaiset olemme tunnettuja rehellisyydestä. Ihmiset ovat yksilöitä ja kansankuntien ominaisuuksia ei pitäisi yleistää, mutta on olemassa ihmisryhmiä, joiden parissa valehteleminen on yleisesti hyväksyttyä ja luvallinen selviytymiskeino. He ajattelevat, että totta puhuva ihminen on jotenkin tyhmä tai sinisilmäinen, koska ei ymmärrä parannella asemiaan valehtelemalla. Hyvää valehtelijaa pidetään ovelana ja heitä arvostetaan tarinoiden ja satujen sepittäjänä.

Alussa mainitsi ohjelmasta, jossa haastateltiin rikospoliisin tutkijoita. Heille kuulusteluissa väkivaltarikollisten valehtelu on jokapäiväistä. Rikoksesta epäilty yrittää selvitä tilanteesta vääristelemällä totuutta ja kuulustelija yrittää päästä totuudesta selville.

Valehtelu hankalasta tilanteesta selvitäkseen ei ole vieras asia Raamatussakaan. Aatami ja Eeva syyttivät toisiaan ja jopa Jumalaa siitä, että myrkkyhedelmää oli tullut maistetuksi. Daavid sekoili Batseban kanssa ja yritti valehtelemalla selvitä tilanteesta. Pietari hätääntyi ja kiisti tuntevansa Mestariaan. Tässä vain muutama esimerkki.

Ryhdikästä on kuitenkin tunnustaa ja katua vääriä valintojaan. Näin tekivät Daavid ja Pietari. Siksi Jumala käänsi tilanteet voitoiksi.

TV-ohjelmassa rikostutkijat olivat selvinneet tilanteista. He kertoivat, että ratkaisevaa oli heillä ollut perheen tuki ja kaikesta huolimatta ihmisen hyvyyteen uskominen.

Minusta korvaamaton apu tilanteista selviämiseen on seurakuntaperheen tuki ja usko Jumalan hyvyyteen. Ihmisen hyvyydestä – varsinkaan omastani – en menisi takuuseen ja laittaisi päätäni pölkylle…

Siitä, nimittäin, en selviäisi hengissä.

Arto Siitonen


Kutsu elämään

Tänä syksynä on ollut harvinaisen paljon sateettomia päiviä. Aurinko on näkynyt lähes päivittäin. Ulkoilusää on ollut loistava. Uskon, että kauniit ilmat ovat rohkaisseet liikkeelle  niitäkin, jotka  liikkuvat vähemmän. Sen vaikutelman olen saanut, kun lenkkipolulla on mielestäni enemmän ihmisiä, kuin aiemmin. Se on hieno juttu. Myös Jumalan Sana kehottaa liikkumaan: ” Ruumiin harjoittamisesta on vähän hyötyä, mutta oikeasta uskosta on hyötyä kaikkeen, sillä siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä. Tämä sana on varma  ja vastaanottamisen arvoinen,” ( 1 Tim 4 : 8, 9 ).

 

Henkilökohtaisesti uskon, että jos ihmiset liikkuisivat ulkona ja luonnossa enemmän, se heijastuisi positiivisena koko yhteiskuntaan. Liian moni uskova ihminen ajattelee, että koska ruumiin harjoittamisesta on ”vähän” hyötyä, niin sen harjoittaminen on turhaa. Olen eri mieltä! Haluan – niin pitkälti kuin se minusta on kiinni – ottaa sen ” vähän”, talteen mitä Jumalan Sana lupaa. Sitä paitsi hyvästä fyysisestä kunnosta on hyötyä myös tervehtymiseen. Puhun kokemuksesta. Vuosikymmenien saatossa olen sairastunut  vakavasti useita kertoja. Tähän asti olen selvinnyt Jumalan armon, ja fyysisen kuntoni ansiosta. Sitä paitsi se edesauttaa tervehtymisessä, jos säilyttää valoisan, toivorikkaan mielen. Onhan kirjoitettu: ” Hyvä mieli on kuin alituiset pidot”. Tämän totesi Jumalan ihminen vuosituhansia sitten. Ajassamme on eräs ilmiö, joka huolestuttaa minua todella. Tarkoitan tupakan polttoa. Näyttää siltä, että tupakointi on yleistynyt varsinkin tyttöjen parissa. Tupakovia tyttöjä tulee kadulla vastaan useammin kuin poikia. Mistä tämä huolestuttava ilmiö kertoo?  Siitä, että naiset eivät järin paljon kanna huolta terveydestään? Kun tupakkatuotteet sai kaupoissa olla esillä hämmästyin sitä, että jokaisessa tupakkarasiassa luki isoilla kirjaimilla: TERVEYDELLE VAARALLISTA. Vuosien saatossa olen vitsaillut vaimolleni, koska meitä lenkkipolulla tulee vastaan tehokas lenkkeilijä? Sanoilla olen tarkoittanut tupakkaa vetävää lenkkeilijää. Nyt olen sellaisen ihmeen tavannut. Muutama päivä sitten – alkuillasta –  tuli lenkkipolulla vastaamme reipasta vauhtia tupakkaa vetävä nainen!  Ihmettelin, mitä ajatuksia naisen päässä liikkui, kun hän ei voinut tehdä lenkkiä ilman suussa käryävää tupakkaa!? Nainen oli kirjaimellisesti teholenkillä. Kiistaton tosiasia on, että tupakka on terveydelle vaarallista. Maallikkona ymmärrän, että kiivastempoisella lenkillä ihminen hengittää nopeammin ja voimakkaammin. Kun voimakkaasti hengittävä varmistaa hapensaantinsa, niin nyt lenkkeilijä veti nikotiinisavua keuhkonsa täyteen. Se oli teholenkki. Lähes 100 % varmuudella moinen lenkkeily aiheuttaa tupakoitsijan sairastumisen. Kristityn tehtävä ei ole tuomita ketään. Etuoikeutemme on kertoa lähimmäisillemme Vapahtajasta, joka tarjoaa jokaiselle rikasta elämää.  Sen elämän löytänyt ei kaipaa tupakkaa, alkoholia, huumeita tai lääkkeiden väärinkäyttöä. Edellä mainitut aineet ovat vain korvikkeita. Jeesukseen uskovalla on tulevaisuuden toivo. Se kantaa sairauksien ja koettelemusten aikana. Kristitty voi ilolla yhtyä kristityn ajattelijan sanoihin: ”Olen tyydytetty, tyydyttämättömällä tyydytyksellä.”  Sisältörikkaan elämän Jumala lahjoittaa jokaiselle uskon kautta Jeesukseen. Se on oikein tehokas lenkki. Sen palkintona on ikuinen, kivuista, sairauksista ja ahdistuksista vapaa elämä kirkkauden maassa. Tähän elämään kutsun sinua tänään. Löydät sen, kun  rukoilet sitä  kaikkien ihmisten Vapahtajalta, Jeesukselta Kristukselta.

 

– Jussi Jokisaari