Avioliitto – Vapaa valinta vai pakko; rakkaussuhde vai järkiliitto

Sanomalehdessä (HS 17.9.2019) oli pieni uutinen, jossa kerrottiin, että EU on kehottanut Suomea ”harkitsemaan pakkoavioliittojen kriminalisointia,” Uutinen oli otsikoitu: ”Hallitus pohtii avioon pakottamisen torjuntaa”. Jos otsikon ajatusta analysoi, voi todeta, että on hyvä, että Suomen hallitus pohtii. Sitten on kolme sanaa: Avioon pakottamisen torjuntaa. Pohdin mielessäni näitä sanoja. Avioliitto on alun perin Jumalan asettama. Pakottaminen ja torjunta eivät ole Jumalasta.

Jumalan alkuperäinen tarkoitus selviää Raamatun alkulehdiltä. ”Aatamille ei löytynyt sopivaa apua” Aatami oli mies, jonka oli Jumalan luonut maan tomusta. Siis ei syntynyt naisen synnyttämänä kuten me kaikki ihmiset olemme. Entä mitä apua ei löytynyt? Vaikka oltiin paratiisissa, puuttui oleellinen osapuoli: nainen. Tämä apu ei tarkoita pirttihirmua eikä orjatarta vaan elämänkumppania. Tämä oli siis alkuperäinen tarkoitus.

Aatamin nukkuessa Jumala otti häneltä kylkiluun ja loi naisen. Vaikka Jumala oli luonut koko maailmankaikkeuden pelkällä sanalla, otti naisen tekeminen niin koville, että oli pakko levätä yksi päivä.  Kun Aatami heräsi unestaan ja huomasi Eevan vierellään, hän oli varmasti pudottaa silmät päästään, heti hän ihastui tuohon naiseen ja huusi niin, että koko paratiisi kaikui: ”Vautsi. Mikä ihana NAINEN.” Juuri minulle sopiva. Raamatussa ei tätä kerrota, mutta luulen, että miehellä sydän jätti pari lyöntiä väliin ja hengitys salpaantui hetkeksi. Sitten pulssi kohosi ja sydän, otti puuttuvat lyönnit takaisin. Myös hengitys kiihtyi ja keuhkot täyttyivät paratiisin täydellisen puhtaasta ilmasta.

Sitten pari lankesi syntiin eli rikkoivat Jumalan uskollisuuden. Tuli ensimmäinen avioriita. Syyteltiin toisiaan. He joutuivat lähtemään paratiisista. Tuli häpeää ja murhetta. Myöhemmin heidän ensimmäinen lapsensa tappoi kateudesta nuoremman veljensä. Voi kuvitella, että suru oli pohjaton. Kuitenkin heidän liittonsa kesti melko pitkään. Aatamin kuoleman asti 930 vuotta.

Aika moni asia on muuttunut noista hetkistä. Suomessa yli puolet avioliitoista purkaantuu eroon ennen toisen osapuolen kuolemaa. Avioero tuli yhteiskunnalliseksi ongelmaksi jo Mooseksen aikana, kun asetettiin kysymys ”Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa” Tätä pohtivat myös Jeesuksen opetuslapset.

Suomessa ennen avioeroissa haettiin syyllistä mutta nyt teknisesti avioeron saa pakkaamalla matkalaukun ja pudistamalla tomut kengistään sekä ilmoittamalla uuden osoitteen.

Mutta palatkaamme otsikon kysymykseen – Vapaa valinta vai pakko. Vihkikaava on nerokkaasti laadittu: Siinä ei kysytä ”pystytkö” eikä ”tuntuuko siltä, että voisit rakastaa” vaan ”Tahdotko”. Siten teoriassa pakkoa ei ole. Miksi sitten hallitus pohtii tällaisia asioita ja muissa pohjoismaissa pakkoavioliitto on kriminalisoitu. Tähän syynä on tietysti se, että joissakin yhteisöissä tahdon -ilmaisu ei aina olekaan sulhasen tai varsinkaan morsiamen tahto. Vihittävä pariskunta on kyllä papin tai tuomarin edessä sanomassa ”Tahdon” mutta se itse asiassa tarkoittaa ”Tahtoo hän” ja hän usein istuu häävieraiden joukossa – vieläpä etupenkissä.

Eräs syy siihen, että monet liitot purkaantuvat on luulo, että avioliitto perustuu ihastumisen tunteeseen. Kun ensimmäinen pariskunta ajettiin paratiisista, oli Aatamin tunne varmasti erilainen kuin ensitapaamisella. Sanotaan, että miehellä on kaksi tunnetta – hyvä ja paha. Tuossa tilanteessa oli varmasti kyseessä paha tunne. Tilanpuutteen vuoksi (ja koska olen mies) en yritäkään kuvailla Eevan tunteita.

Muistan jonkun viisaan sanoneen, että mies toivoo vaimon pysyvän samanlaisena kuin hääpäivänä, mutta vaimo taas toivoo voivansa kyllä kitkeä miehestään ”pienet virheet” avioliiton aikana. Harmillista on, että molemmat erehtyvät.  Eräässä iskelmässä sanat kuuluvat: ”Milloinkaan et muuttua saa.” Se olisi kauhea kohtalo. Kymmeniä vuosia naimisissa, eikä olisi oppinut mitään. Tai sitten elää liitossa jatkuvan muutospaineen alla. Kokee, että niitä ”pieniä virheitä” on loputtomasti.

Jos nyt joku lukija hermostuu siitä, että esitän yleistyksiä miehen ja naisen eroista, hermostukoon kaikessa rauhassa. Toki säilymis- ja muutospaine voi liitossa olla myös toisinpäin. Tärkeintä on, että parisuhteessa puolisoilta löytyy ymmärrystä säilyttää ensirakkaus, mutta myös valmiutta muutoksiin. Ja armeliaisuutta vierellä kulkevaa kompastelijaa kohtaan.

Avioliitot ovat nykyisin monenlaisten paineiden ja muutosten kourissa. Vaimoni Marjatan kanssa liittomme on kestänyt 33 vuotta. Se on siis keski-iän kynnyksellä. Kuitenkin Aatamin ja Eevan liiton pituuteen on vielä matkaa.

Yhdessä pysymisessä meitä ovat auttaneet mm. avioliittoleirit ja alan kirjallisuus. Suosittelen niitä lämpimästi jokaiselle avioliitossa elävälle tai siihen pyrkivälle.

 

Arto Siitonen