Auttamisen autuus

Elämme varsin erikoisessa ajassa. Lähes koko maailma elää poikkeuksellista aikaa. Turvallisuussyistä ikääntyneitä kelpo hallituksemme on kehottanut pysymään kotona. Tietojeni mukaan hallituksen kehotusta on toteltu – ainakin maassamme- ihailtavasti. Poikkeusajassa auttamisen kulttuurille on ollut tilausta. Itse olen niin vanha, että muistan sotavuosien ankeuden. Noina vuosina kotirintamalla olevilla oli suurenmoinen halu auttaa lähimmäisiä kaikessa, missä apua tarvittiin. Maalla syntyneenä ja siellä lapsuuteni eläneenä muistan selvästi, miten meillä sota- ajan lapsilla oli aivan yksimielinen halu auttaa rintamalla olevia miehiä ja tietenkin . Vanhin veljeni oli ” siellä jossakin” kuten tuhannet toiset  nuoret miehet useita vuosia. Kun miehet olivat sotarintamalla kotirintamalla olevat vanhat, vammaiset, naiset ja lapset joutuivat tekemään ne työt, jotka aiemmin isät ja nuoret miehet olivat tehneet. Lapset ymmärsivät, että kaikkien on tehtävä yhdessä työtä isänmaan hyväksi. Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin tarvitaan taas samankaltaista yhteishenkeä kuin konsanaan sotavuosien aikana. Kenties tämänkertainen näkymätön vihollisempi korona virus on vaarallisempi kuin sotavuosien vihollinen? Olipa tämä niin tai näin myös tänään tässä maassa tarvitaan samanlaista yhteishenkeä, kuin muinoin. Miten sotavuosien yhteishenki sitten näkyi? Siitä  muutama sana. Siihen voi vastata yhdellä sanalla; naapuriapu. Jos koskaan, niin nyt tarvitaan naapuriapua. Ajattelen ikääntyneitä yksinäisiä. Läheskään kaikilla ei ole omaa autoa. Sitä paitsi vielä harvemmalla ikäihmisellä ei ole auton ajokorttia. Se tarkoittaa sitä, että vanhan  ihmisen on äärimmäisen vaikeaa hoitaa omat kauppa – asiansa. Entä yksielävät ikäihmiset? Miten he selviävät arkipäivien haasteista? Vanhoilla aviopareilla tilanne on hiukan parempi. He voivat – ainakin henkisesti auttaa ja tukea toisiaan. Kun ajattelen omaa, rakasta kotiseurakuntaani, niin kannan sisimmässäni huolta siitä, miten  ikääntyneet seurakuntalaiset selviävät ja jaksavat tämän pandemian aiheuttamista vaaroista ja ongelmista? Monenlaisia kysymyksiä on näinä aikoina mieleeni noussut. Selviö on, nyt meidän on syytä rukoilla hartaasti ja vilpittömästi kaikkien veljiemme ja sisartemme, jotta he voisivat  kokea Jumalan yliluonnollista apua. Lisäksi rukoillaan seurakuntamme pastorien, vanhinten ja diakonien puolesta, jotta Herra antaisi heille viisautta ja oivalluskykyä pandemian synnyttämien ongelmien ratkaisemiseen. Muuten, Jumalan Sana osoittaa selvästi, että Jumala arvostaa sitä, että seurakunta tai yksilö uskova haluaa auttaa sairauksien ja erilaisten ongelmien keskellä taistelevaa lähimmäistä. Uskon, että kaikki suomalaiset tunteva ja osaavat ne kymmenen käskyä, mitkä Herra antoi Mooseksen kautta kansalleen. Viime aikoina yksi noista käskyistä tullut minua liki. Se on neljäs käsky, Siinä kerrotaan kahdesta erittäin tärkeästä asiasta: 1. lapsille sanotaan: ” Lapset olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. ” Kunnioita isääsi ja äitiäsi” – tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus, –  ” että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä”. Ja te isät, älkää kiihottako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa, ( Efesolaiskirje 6: 1- 4). ”  Valitettavasti ajassamme ei järin paljon Jumalan Sanan neuvoja arvosteta, eikä kunnioiteta). Sanan neuvot ja ohjeet on hyljätty tai, poljettu maahan. Se  on syynä siihen, että suuri osa ihmisistä on hukannut elämän suunnan, menettänyt sisäisen tasapainon ja kadottanut elämän tarkoituksen ja nyt moni lähimmäinen on kuin lastu laineilla. Ihminen ei löydä kiinnekohtaa elämälle ilman  rakastavan Taivaan Isän taitavan käden ohjausta. Siksi rohkaisen sinua pysähtymään. Luovuta yksinäisyydessä ja nöyrässä rukouksessa koko elämäsi – sellaisenaan Kristukselle. Vakuutan, että se on kaikkein viisain ratkaisu, minkä voit tehdä. Sen ratkaisun vaikutukset ulottuvat ikuisuuteen saakka. Pitkän elämäni aikana en ole tavannut yhtään ihmistä, joka olisi katunut sitä, että on luovuttanut itsensä kokonaan Kristukselle. Sen sijaan olen tavannut tosi paljon sellaisia lähimmäisiä, jotka katuvat sitä,  etteivät ymmärtäneet aiemmin luovuttaa omaa elämää Kristukselle. Lopuksi äärimmäisen tärkeä kysymys henkilökohtaisesi: – Oletko hyvä lukijani tehnyt tietoista ratkaisua Jeesuksen puolelle?

Jos, joku ihminen tekee sisimmässään päätöksen luovuttaa elämänsä Herralle hän saa oitis tuntea sisimmässään autuutta. Autuas sana voi jollekin outo ja sitä on vaikea ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Autuas tarkoittaa onnellista tai ylionnellista. Ehkä koet olevasi onneton. Oletko selvittänyt itsellesi, mistä sisäinen tyytymättömyys johtuu? Sopiiko, että annamme Raamatun vastata. Esimerkiksi riittänee kuningas Daavidin sanat: ” Autuas on se, jonka rikokset on peitetty, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei vilppiä ole.” Daavidin sydäntä painoi synnit ja pahat teot. Ne rasittivat häntä. Mutta hän tunnusti sisintään painaneet asiat. Hän kuvaa kokemuksiaan: ” Kun minä siitä vaikenin riutuivat luuni jokapäiväisestä valituksestani. Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui kuin kesän helteessä. Sela. Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: ” Minä tunnustin Herralle rikokseni, ” ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani.”  Se mikä  tapahtui tuhansia vuosia sitten Daavidille voi tapahtua tänään sille, joka toimii Daavidin tavoin. Taivas kysyy Sinulta: Tahdotko tulla autuaaksi ylionnelliseksi?

Oma valintasi ratkaisee tuleeko Sinusta ylionnellinen jo täällä multien päällä ? Valintasi ratkaisee myös sen pääsetkö kerran siihen osaan, jossa voit olla autuas  eli ylionnellinen ikuisesti? Mieti, mitä valitset nyt.

Jussi Jokisaari