Jeesuksen työ edestämme, meissä ja yhteistyö Hänen kanssaan.

Etsiessämme nyt yhdessä Herraa olen kokenut, että Herra tahtoo juurruttaa meidät lujasti ensiksi siihen, mitä Hän on itse tehnyt edestämme. Se on kestävää ja muuttumatonta. Vain siltä perustalta ja sen voimasta Hän myös tekee työtään ihmisessä. Ensiksi Hän johdattaa ihmisen itse laskemalleen perustukselle, Jumalan lapsen asemaan ja sitten alkaa työstää lapsensa elämää aseman mukaiseksi. Näin Hän valmistaa lapsensa myös yhteistyökelpoisiksi Hänen kanssaan.

Asioiden täytyy olla oikeassa järjestyksessä. Meidän on ymmärrettävä tämä järjestys ja pidettävä kiinni siitä. Emme saa koskaan ohittaa Kristuksen työtä edestämme. Uskomme perusta ei ole Jumalan työ meissä – saati sitten se, mitä me saamme tehdä Jeesuksen kanssa.  Perusta on Jeesuksen työ Isän tahdon täyttäjänä Isän edessä, Jumalan kunniaksi, meidän puolestamme.

Ehdotan, että lukisimme Raamattua nyt myös tästä näkökulmasta. Kiinnitä huomiosi tekstissä siihen, mitä Jeesus on tehnyt ja mitä Hänen pelastustyönsä merkitsee. Sitten siihen, mitä kerrotaan tuon työn täyteyden vastaanottamisesta. Ja edelleen, mitä vastaanottamisesta seuraa uskovan elämässä, kun Jeesuksen työ saa tilaa hänessä. Lue tekstiä henkilökohtaisesti itsellesi.

Annan yhden esimerkin, toivottavasti se auttaa pääsemään alkuun. Lukiessasi Efesolaiskirjettä huomaat, että ensimmäisen luvun 11 ensimmäistä jaetta kertovat yksinomaan siitä, mitä Jeesus on tehnyt. Tämä alkukielellä yhtä virkettä oleva ylistys saattaa alkujaan olla alkuseurakunnan uskontunnustuksena käytetty hymni. Jae 12 ilmaisee lyhyesti Jeesuksen työn tarkoituksen meissä, jakeet 13-14 Jeesuksen työn hedelmänä saamamme Pyhän Hengen. Sitten Paavali rukoilee (jakeet 15-21-23), että sydämemme avautuisi käsittämään tämän ihmeellisen pelastuksen ja se nostaisi meidät seurakuntana korkeaan kutsumukseemme.

Luvun kaksi alkuosa (1-10) kertoo pääasiassa siitä, mitä meille on tapahtunut ja mitä meille merkitsee Jeesuksen pelastustyön vastaanottaminen. Jakson viimeisessä jakeessa (10) hän kuvaa jo yhteistyötämme Jeesuksen kanssa. Luvun loppuosassa (11-22) Paavali kuvaa Jeesuksen sovitustyön merkitystä juutalaisten ja pakanakansojen välisen muurin rikkojana tuomalla oman rauhansa heidän välilleen. Toki Hänen sovitustyönsä tuoma rauha on perusta kaikkien pelastettujen välisten muurien murtamiseen.

Luvussa kolme Paavali painottaa sitä, että Jeesuksessa pakanakansoillekin on avattu pelastuksen ovi. Huomaa jälleen hänen rukouksensa jakeissa 13-19-21 päättyen Jeesuksen ylistykseen. Kirjeen loppuluvut ovat käytännöllistä opetusta siitä, mitä Jeesuksen työ on tarkoitettu saamaan aikaan uskovassa. Neljännen luvun ensimmäinen jae on kuin otsikko jatkolle: Minä, joka olen vankina Herran vuoksi, kehotan siis teitä vaeltamaan saamanne kutsumuksen arvoisesti…

Huomaatko järjestyksen? Uskon, että lähtiessämme kasvuun tästä Jumalan itsensä vaikuttamasta järjestyksestä, juurrumme Kristuksen rakkauteen (3:17-19). Eräänä aamuna pysähdyin itse rukoillen kysymään, mitä Paavali mahtoi tarkoittaa kuvauksellaan Kristuksen rakkauden ulottuvuuksista näissä jakeissa. Käsitin sen jotenkin näin: Kristuksen rakkaus pystyy nostamaan ihmisen alimmistakin paikoista ylös taivaallisiin korkeuksiin. Tästä puhuu myös neljännen luvut jakeet 7-10.  Hänen rakkautensa leveys ulottuu kaikkiin ja kaikkialle tässä maailmassa. Hänen rakkautensa pituus kattaa kaiken, mitä on menneisyydessämme ja edessäpäin tulevaisuudessamme – iankaikkisesta iankaikkiseen. Tämän rakkauden äärellä suorastaan halajamme sitä, että Hän saisi työstää meitä saadakseen meidät Hänen silmissään käyttökelpoisimmiksi jaloon palvelustyöhön.

Siunausta matkaan!


Kolikon kaksi puolta

YK:n tuoreen raportin mukaan Suomi on maailman onnellisin maa. Perusteluja valinnalle tuodaan esiin nykyisestä Suomen elämänmenosta: ”Hyvinvointivaltioita kuvaavat tasa-arvo, vauraus, oikeudenmukaisuus, demokratia ja hyvä hallinto ovat tutkimustuloksissa vahvassa yhteydessä kansalaisten onnellisuuteen. Onnellisuutta edistävät vapaus ja kansalaisten luottamus toisiinsa.” Kaikesta tästä hyvästä meidän onkin syytä olla kiitollisia.

Mielenkiintoista – ja nykyisin usein unohdettua – on, että näitä ”onnellisuustekijöitä” on eniten maissa, missä kristinusko ja sen myötä Raamattu on saanut historian kuluessa vahvasti jalansijaa ja vaikuttanut yhteiskuntaan. Itsenäisyytemme 100 – vuotisjuhlavuonna ilmestyi Päivä Oyn kustantamana erittäin tasokas intialaisen oppineen Vishal Mangalwadin kirja: Kirja, joka muutti maailmasi – Miten Raamattu muokkasi läntistä maailmaa. Soisin, että jokaisella – ja erityisesti maamme päättäjillä – olisi mahdollisuus lukea hänen kirjansa. Uskoisin sen avaavan monen silmät, mistä länsimainen hyvinvointi, oikeudenmukaisuus, tiede, sivistys, tasa-arvo, keskinäinen luottamus ovat syntyneet.

Meidänkin on syytä katsoa hiukan taakse päin. Eihän nykysukupolvi ole rakentanut Suomeakaan sellaiseksi kuin se nyt on. Isämme ja isoisämme sukupolvet sitä rakensivat. Varmasti uhrautuen ja kovasti vaivaa nähden. Sitä emme saa unohtaa, kun nautimme nyt heidän vaivannäkönsä hedelmiä. Myös siihen liittyy kolikon toinen puoli: He rakensivat Jumalaan uskoen, Häntä kunnioittaen ja Häneltä apua pyytäen.

Sodan ajalta meillä on siitä vaikuttavia todisteita, mm. Kyösti Kallion rukous talvisotamme aikana ja monet suoranaiset Jumalan ihmeet rintamalla. Lentäjä Olli Seppänen on tutkinut ja selostanut TV7 -kanavalla myös monia sotahistoriaamme liittyneitä tilanteita, joista käy ilmi Jumalan suorastaan yliluonnollinen asioihin puuttuminen ja varjelus. Esimerkkinä on Mäntyvaaran taistelu (20.12. 1939), minkä muistomerkki (Vilho Aalto) on pystytetty Kemijärvi – Kuusamo (vt 5) tien varrelle, sen pohjoispuolelle noin 20 km:n päässä Kemijärvestä. Se muistuttaa: “Tässä auttoi Herra.”

Myös nykyisessä koronatilanteessa kolikolla on kaksi puolta. Meidän on syytä saamiemme ohjeiden mukaisesti varjella itseämme ja kanssaihmisiämme tartuntariskeiltä ja olla kiitollisia toimivasta terveydenhuollosta ja koko yhteiskunnasta. Ne ovat pitkäkestoisen työn hedelmiä. Siinä ei ole kuitenkaan kaikki. Jokainen uskova ymmärtää, että nyt jos koskaan me tarvitsemme Jumalan apua. Tämä on erityinen aika nousta seuraamaan sota-aikamme sukupolven esimerkkiä, nöyrtyä Jumalan edessä ja rukoilla Häntä kansamme suojaksi ja varjelijaksi. Lisään Kyösti Kallion rukouksen tekstin loppuun. Meidän vuoromme on jatkaa rukousta isänmaamme puolesta!

Jumalan Sanassa on meille monta varoitusta liiasta itseemme luottamisesta. Kuningas Salomo sai Jumalalta viisautta enemmän kuin kukaan ennen häntä. Tässä yksi hänen saamansa viisaus: Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan sen rakentajat näkevät vaivaa. Jos Herra ei kaupunkia varjele, turhaan sen vartija valvoo (Ps 127:1). Rakentajaa ja vartijaa tarvitaan, mutta viime kädessä onnistuminen ja suojelus ovat Jumalan kädessä.

PRESIDENTTI KYÖSTI KALLION RUKOUS TALVISODAN AIKANA ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ 6.12.1939 NIVALAN KIRKOSSA, KUN SUOMI OLI OLLUT VIIKON TALVISODASSA!


Raili Tanskanen