Ajatuksen aiheita

Maailmassa lienee tällä hetkellä n. 7 miljardia ihmistä. Kaikki syntyvät erilaisiin olosuhteisiin. Suuri osa syntyy köyhyyden ja kurjuuden keskelle. Liian moni syntyy ei toivottuna. Osa lapsista syntyy upporikkauteen ja upeaan palatsiin. Elämän lähtökohdat voivat olla sangen  erilaiset. Suurella osalla lapsilla ei ole mahdollisuuksia saada edes luku – tai kirjoitustaitoa. Henkilökohtaisesti uskon, että esimerkiksi maamme uskovilla olisi mahdollisuuksia tukea kehitysmaiden lapsia huomattavasti enemmän, jotta kaikki lapset saisivat mahdollisuuden hankkia luku – ja kirjoitustaidon. Puolisoni kanssa olemme pienen eläkkeen saajina maksaneet kuukausittain pienen summan, jotta Ugandassa ja Keniassa olevilla ” kummilapsillamme” tämä mahdollisuus on elämän matkaa varten. Pienestä kokemuksestani uskallan sanoa, että se taloudellinen  tuki, minkä kuukausittain olemme voineet antaa on rikastuttanut myös omaa elämäämme monella tavalla. Perustelen näkemykseni Jumalan Sanalla: ”…. autuas ( ylionnellinen) on se, joka kurjaa armahtaa”( Sanl 14: 21). Edelleen:” Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa”( Snl 19:17 ).Mikä valtava lupaus! Kun autat taloudellisesti köyhää, on sama kuin lainaisit Herralle – Hänelle, joka KAIKEN OMISTAA! Luuletko, ettei Hän maksa sitä, minkä lupaa? Pienestä kokemuksesta haastan sinua kokeilemaan Jumalan ikuisia lupauksia. Jos teet niin Rohkenen sanoa, ettet pety! Miksi uskallan luvata näin varmasti?  Siksi, että Herra itse  on sanonut: ” Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa” (Mat. 24: 32) . Huomautan painokkaasti, että vähäosaisten auttamiseen annetut  eurot eivät ole  uhrilahjoja, vaan ne kuuluvat antien ja almujen piiriin. Muuten,  suositan miettimään, miten paljon euroja meiltä säästyy, kun meidän uskovien ei tarvitse ostaa  tupakkaa, kaljaa eikä alkoholia. Vuosia sitten tein pikaisen laskelman, kuinka paljon markkoja on säästynyt, kun minun ei ole tarvinnut ostaa yhtään tupakkaa. Hämmästyin tai jopa järkytyin  laskelmani lopputulemaa. Summa oli muhkea ja minusta tuli kertaheitolla syntinen! Totesin uhranneeni ehkä Jumalan valtakunnan työhön niukin naukin sen summan, minkä olisin tupakkaa polttaessani puhallellut savuna ilmaan! Lisäksi olisin tupakkaa tuprutellessani voinut saanut keuhkosyövän tai jonkun muun kuolemaan johtavan sairauden. Nyt ehdotan –  kaikella vakavuudella –  että ne uskovaiset, jotka ovat tupakoineet ja vapautuneet uskoon tulo  myötä nikotiinin orjuudesta. Uskon, että moni sen ihmeen kokenut tahtoo antaa vapaaehtoisesti  runsaan kiitosuhrin Herralle siitä, että Hän katkaisi synnin orjuuttavat kahleet ja päästi synnin orjan Jumalan lasten iloon ja vapauteen. Kuinka se tapahtuu? Jeesus ei ole enää näkyvällä tavalla ihmisten keskellä. Mutta Hänen seurakuntansa on. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että 14 – 15 vuoden kieppeillä aloittelin hyvän kaverini kanssa tupakanpolton opettelun kaverini  kodin ulkorakennuksen vesikaton suojissa. Tupakanpolton opettelua suoritimme salassa. Tuo silloinen poikakaverini eli yli 80 v. Tupakanpolton opettelumme päättyi samamana päivänä, kun aloimme sitä opetella! Muistan yhä, miten savun vetäminen sisäänpäin tuntui järjettömältä. Sellaiseksi sen koki kaverinikin. En ole profeetta, enkä profeetan oppilas, niin silti rohkenen sanoa, että jos kaikki seurakuntamme uskovat ovat valmiit antamamaan KIITOSUHRIN JEESUKSELLE, siitä, ettei tarvitse tupakoida. Kiitoslahjasta syntyy varmasti mahtava summa. Saamme kiittää  nöyrästi Herraa siitä, että Hän on antanut seurakuntaamme herätyksen ihanan ajan. Se näkyy siten, että seurakunnan jäsenmäärä on tällä hetkellä n. 800. Jäsenmäärän lisääntyminen on tuonut seurakunnan vanhimmille ja hallitukselle positiivisen ongelman. Rukoushuoneen tilat ovat käyneet ahtaiksi. Tarvitsemme ehdottomasti puolta enemmän tiloja, mitä rukoushuoneessamme nykyisin on. Miten ja mistä saamme isommat tilat? Siihen minulla  ei ole vastausta. Enkä tiedä, mistä löydämme sellaisen viisasten kiven, jonka avulla keksimme ongelmaan oikean ratkaisun. Tämä asia on  seurakunnan yhteinen rukousaihe.  Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuvat ja tulevat tuntemaan totuuden. Jumalan Sanan valossa ymmärrämme, että armon aika on loppumassa. Viime  aikojen tapahtumat, kuten korona virus viestivät siitä,  että seurakunnan Herra tulee pian ja vie omansa kotiin. Työn ja toiminnan aika päättyy. Tulee yö. Silloin kukaan ei voi työtä tehdä, kuten Jeesus maan päällä ollessa selkeästi ilmoitti.  Toivon koko sydämestäni, että saisin vielä elämäni illassa tehdä sellaista, mikä koituisi Jumalan seurakunnan ja monen uskosta osattoman ja kansamme yksilöihmisten ajalliseksi ja ikuiseksi parhaaksi. – Jussi Jokisaari Maailmassa lienee tällä hetkellä n. 7 miljardia ihmistä. Kaikki syntyvät erilaisiin olosuhteisiin. Suuri osa syntyy köyhyyden ja kurjuuden keskelle. Liian moni syntyy ei toivottuna. Osa lapsista syntyy upporikkauteen ja upeaan palatsiin. Elämän lähtökohdat voivat olla sangen  erilaiset. Suurella osalla lapsilla ei ole mahdollisuuksia saada edes luku – tai kirjoitustaitoa. Henkilökohtaisesti uskon, että esimerkiksi maamme uskovilla olisi mahdollisuuksia tukea kehitysmaiden lapsia huomattavasti enemmän, jotta kaikki lapset saisivat mahdollisuuden hankkia luku – ja kirjoitustaidon. Puolisoni kanssa olemme pienen eläkkeen saajina maksaneet kuukausittain pienen summan, jotta Ugandassa ja Keniassa olevilla ” kummilapsillamme” tämä mahdollisuus on elämän matkaa varten. Pienestä kokemuksestani uskallan sanoa, että se taloudellinen  tuki, minkä kuukausittain olemme voineet antaa on rikastuttanut myös omaa elämäämme monella tavalla. Perustelen näkemykseni Jumalan Sanalla: ”…. autuas ( ylionnellinen) on se, joka kurjaa armahtaa”( Sanl 14: 21). Edelleen:” Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa”( Snl 19:17 ).Mikä valtava lupaus! Kun autat taloudellisesti köyhää, on sama kuin lainaisit Herralle – Hänelle, joka KAIKEN OMISTAA! Luuletko, ettei Hän maksa sitä, minkä lupaa? Pienestä kokemuksesta haastan sinua kokeilemaan Jumalan ikuisia lupauksia. Jos teet niin Rohkenen sanoa, ettet pety! Miksi uskallan luvata näin varmasti?  Siksi, että Herra itse  on sanonut: ” Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa” (Mat. 24: 32) . Huomautan painokkaasti, että vähäosaisten auttamiseen annetut  eurot eivät ole  uhrilahjoja, vaan ne kuuluvat antien ja almujen piiriin. Muuten,  suositan miettimään, miten paljon euroja meiltä säästyy, kun meidän uskovien ei tarvitse ostaa  tupakkaa, kaljaa eikä alkoholia. Vuosia sitten tein pikaisen laskelman, kuinka paljon markkoja on säästynyt, kun minun ei ole tarvinnut ostaa yhtään tupakkaa. Hämmästyin tai jopa järkytyin  laskelmani lopputulemaa. Summa oli muhkea ja minusta tuli kertaheitolla syntinen! Totesin uhranneeni ehkä Jumalan valtakunnan työhön niukin naukin sen summan, minkä olisin tupakkaa polttaessani puhallellut savuna ilmaan! Lisäksi olisin tupakkaa tuprutellessani voinut saanut keuhkosyövän tai jonkun muun kuolemaan johtavan sairauden. Nyt ehdotan –  kaikella vakavuudella –  että ne uskovaiset, jotka ovat tupakoineet ja vapautuneet uskoon tulo  myötä nikotiinin orjuudesta. Uskon, että moni sen ihmeen kokenut tahtoo antaa vapaaehtoisesti  runsaan kiitosuhrin Herralle siitä, että Hän katkaisi synnin orjuuttavat kahleet ja päästi synnin orjan Jumalan lasten iloon ja vapauteen. Kuinka se tapahtuu? Jeesus ei ole enää näkyvällä tavalla ihmisten keskellä. Mutta Hänen seurakuntansa on. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että 14 – 15 vuoden kieppeillä aloittelin hyvän kaverini kanssa tupakanpolton opettelun kaverini  kodin ulkorakennuksen vesikaton suojissa. Tupakanpolton opettelua suoritimme salassa. Tuo silloinen poikakaverini eli yli 80 v. Tupakanpolton opettelumme päättyi samamana päivänä, kun aloimme sitä opetella! Muistan yhä, miten savun vetäminen sisäänpäin tuntui järjettömältä. Sellaiseksi sen koki kaverinikin. En ole profeetta, enkä profeetan oppilas, niin silti rohkenen sanoa, että jos kaikki seurakuntamme uskovat ovat valmiit antamamaan KIITOSUHRIN JEESUKSELLE, siitä, ettei tarvitse tupakoida. Kiitoslahjasta syntyy varmasti mahtava summa. Saamme kiittää  nöyrästi Herraa siitä, että Hän on antanut seurakuntaamme herätyksen ihanan ajan. Se näkyy siten, että seurakunnan jäsenmäärä on tällä hetkellä n. 800. Jäsenmäärän lisääntyminen on tuonut seurakunnan vanhimmille ja hallitukselle positiivisen ongelman. Rukoushuoneen tilat ovat käyneet ahtaiksi. Tarvitsemme ehdottomasti puolta enemmän tiloja, mitä rukoushuoneessamme nykyisin on. Miten ja mistä saamme isommat tilat? Siihen minulla  ei ole vastausta. Enkä tiedä, mistä löydämme sellaisen viisasten kiven, jonka avulla keksimme ongelmaan oikean ratkaisun. Tämä asia on  seurakunnan yhteinen rukousaihe.  Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuvat ja tulevat tuntemaan totuuden. Jumalan Sanan valossa ymmärrämme, että armon aika on loppumassa. Viime  aikojen tapahtumat, kuten korona virus viestivät siitä,  että seurakunnan Herra tulee pian ja vie omansa kotiin. Työn ja toiminnan aika päättyy. Tulee yö. Silloin kukaan ei voi työtä tehdä, kuten Jeesus maan päällä ollessa selkeästi ilmoitti.  Toivon koko sydämestäni, että saisin vielä elämäni illassa tehdä sellaista, mikä koituisi Jumalan seurakunnan ja monen uskosta osattoman ja kansamme yksilöihmisten ajalliseksi ja ikuiseksi parhaaksi.

Jussi Jokisaari