Aika on aika suhteellista

Albert Einstein v. 1905 kehitti suhteellisuusteorian, jonka mukaan myös aika on suhteellista. Se tarkoittaa sitä, että ajan kuluminen hidastuu, jos havaitsija kulkisi kovalla vauhdilla. Esim jos apostoli Paavali olisi lähtenyt avaruuteen, voisi hän nyt palata takaisin n. 50 -vuotiaana. En mene sen syvemmälle Einsteinin teorioihin, jotka ovat vaikeatajuisia, mutta on hyvä, että Paavali keskittyi kirjoittamaan kirjeitä ja perustamaan seurakuntia, eikä ollut avaruusmiehiä vaikka kävi kolmannessa taivaassa (2 Kor 12:2)

Kun tarkemmin miettii ajan kulkua, huomaa, että tietysti se on suhteellista.  Esimerkiksi kun vaimoni huomauttaa jostakin pienestä tehtävästä kotosalla ja lupaan hoitaa sen ihan kohta, voi siihen kulua kaksi kuukautta. Aika suhteellista vai mitä?

Mutta on se suhteellista toisinkin päin. Kun vaimoni menee hissiin, hänellä on ihastuttava tapa painaa ensin kerrosnappulaa ja heti perään hissinovet sulkevaa nappulaa. Siinä säästyy aikaa noin 0,8 sekuntia kun ovet sulkeutuvat heti, eikä tapahdu turhia viivytyksiä. Mutta sitten kun menemme kauppaan ja vaimoni ostaa itselleen vaatteita, voi toimitus kestää helposti tunteja. Omasta mielestään vaimoni on toiminut ihan vaan pikaisesti ja minusta ostosreissu on kestänyt ainakin yhden ikuisuuden – jollei kaksi. Kuitenkin tässä ei ole kyse suhteellisuusteoriasta, sillä olemme samalla aikavyöhykkeellä ja kellomme käyvät samaan tahtiin.

Aika ei ole suhteellista mutta ajankulu sitä on. Sanotaan, että aika rientää tai elämme kiireistä aikaa. Tai sitten sanotaan, että aika ei riitä. Ihmisillä on kiire, mutta ei ajalla ole mitään tarvetta kiirehtiä.

EU:ssa on nyt saanut kannatusta ajatus, että kellojen siirtely (?) kesästä talveen ja takaisin pitäisi lopettaa. Olen täysin eri mieltä. Minusta on ollut niin hauskaa kotona laittaa kellot kaksi kertaa vuodessa oikeaan aikaan. Lisäksi se on tuonut elämään vaihtelua, kun on saanut laittaa keväällä yhden tunnin säästöön ja syksyllä sen on saanut takaisin. Ei se yksi tunti korkoa ole tuottanut muttei tappiotakaan.

Kun olin nuori n. 20-25 v ajattelin, että 60 vuotias on vanhus. Nyt huomaan, että olin nuorena väärässä. Olen jo ylittänyt tuon rajapyykin tai ainakin passini niin väittää, enkä koe itseani vanhukseksi. Nyt passi on vanhenemassa, vaikka on vasta 9-vuotias. Kun hankin uuden passin, pelkään, että siinä sama syntymäaika kuin nykyisessä. Vain kuva vaihtuu entistä ryppyisemmäksi – siis kuvan kohde.

Myös Raamatussa aika on suhteellinen käsite. Esimerkkinä 2. Piet. 3: 8-10. Se on eräs merkillisimmistä Raamatun kohdista. Sen on kirjoittanut lähes 2000 vuotta sitten oppimaton kalastaja Galileasta. Se kuuluu: ”…yksi päivä on Herran edessä niin kuin 1000 vuotta ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä.” Tämän saman kertoi Daavid Psalmeissa, mutta sitten Pietari paljastaa jakeessa 10: ”Herran päivä tulee niin kuin varas yöllä. Silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudessa hajoavat” (UT 1938).

Tuo kalastaja tuntuu olleen hyvin perillä 1800-1900 luvuilla tehdyistä tieteellisistä saavutuksista. Hänen aikansa viisailla ei ollut haisuakaan mitä oikeasti ovat alkuaineet, saati mitä niille kuumuudessa tapahtuu.

Maailma katoaa siksi, että ihminen on sen saastuttanut synnillä. Jumalan luomakunta oli täydellinen ja se oli tarkoitettu pysymään ikuisesti, mutta ihminen turmeli sen. Kun maanpiiri ei enää ole se millaiseksi Jumala sen loi, se tuhoutuu ja luodaan uusi taivas ja uusi maa (2. Piet 3:13, Ilm. 21:1).

Mutta sitä ennen on Jeesuksen toinen tuleminen maan päälle. Se tulee olemaan melkoinen yllätys, toisille järkytys ja toisille ilon päivä.

Yllätys se on myös niille juutalaisille, jotka odottavat ensimmäistä Kristuksen saapumista. On tämä maailma kummallinen paikka. Kristityt odottavat Jeesuksen toista tulemista, ovat jo odottaneet 2000 vuotta, koska Hän sanoi tulevansa pian. Juutalaiset odottavat ensimmäistä tulemista ja ovat odottaneet sitä vielä kauemmin. He eivät tajunneet ensimmäistä Kristuksen käyntiä maan päälle ja niinpä he ovat nyt 2000 vuotta myöhässä. Ja loput ovat kaikkein eniten hukassa – eivät tiedä mitä odottaa. Varmaan lauantain lottoarvontaa, josko siitä löytyisi onnellinen elämä.

Jeesuksen toisen tulemisen ajankohtaa ei ole kerrottu. Ajan merkit viittaavat siihen, ettei se enää ole kaukana. Mutta aikahan on suhteellinen. Jokaisella henkilökohtaisesti. Se on kuitenkin varmaa, että kerran taivaassa aika loppuu ja alkaa ikuisuus: Sen jälkeen on tarpeeksi ”aikaa” miettiä, että minne se katosi.

 

Arto Siitonen